Eiköhän tuo nyt ole kaikille selvää? Shippaaminen on alunperin ollut ajanvietettä, missä toivotaan nimenomaan fiktiivisiä hahmoja yhteen. Tottakai on kyseenalaista alkaa (näinkin aggressiivisesti sitäpaitsi) shippaamaan oikeita ihmisiä. Ja kyllä, todellakin kertoo, ettei ole kaikki ihan kunnossa sitä harrastavilla. Enkä nyt tarkoita, että mitään kauhean vakavaa edes tarvii olla (se varmaankin vaihtelee), mutta jos kaikki on omassa elämässä ihan täydellisesti, niin tuskin täytyy ajankulukseen keksiä satuja siitä, miten K p anee kaveriaan ja/tai on siihen syvästi rakastunut, vaan silloin elää sitä ihan omaa elämäänsä ja ehkä fiilistelee kyseessä olevien ystävyyttä, musiikkia jne.
Noh, itse varsin tavallisena ja elämäänsä tyytyväisenä työssäkäyvänä aikuisena olen tästä eri mieltä. Fantasia ja eskapismi ovat kuuluneet aina ihmisen tapaan työstää näkemäänsä ja omaa ihmisyyttään, ja sitä ne tarkoittavat myös itselleni. Shippaus ja rp-shippaus eivät ole mikään nykyajan ilmiö, vaan niin kauan kuin ihmiset ovat keksineet tarinoita, on myös shipattu. Itselleni shippaus on kuulunut elämään oikeastaan aina nuoresta lähtien. Shippaus tuo minulle iloa ja tasapainottaa arjen stressiä siinä missä lukeminen tai sarjojen katsominen. Fanifiktion kautta koen samastumisen tunteita ja voin pohdiskella myös esimerkiksi omaan seksuaalisuuteen liittyviä teemoja (ja saada niistä aikaan hedelmällistä keskustelua puolisoni kanssa.) Minusta on ihana upota shippaamiseen, ja tuntea yhtäaikaisesti syvällistä mielenkiintoa, empatiaa ja seksuaalista virittymistä.
Vaikka kaikki ei shippaajalla olisikaan "kunnossa", miten tällainen oletus oikeuttaa halun kontrolloida ja alentaa netin keskustelupalstalla niitä, jotka saavat shippauksesta iloa elämäänsä. Onko tuo ilo pois joltain toiselta? Miksi jotkut viettävät aikaansa sellaisilla keskustelupalstoilla, joiden sisällöstä eivät saa nautintoa? Mikä oikeuttaa arvostelemaan muiden ihmisten mielenterveyttä sen perusteella, että he saavat iloa mielikuvituksesta? Mistä moinen puritanismi nousee?
Jos shippaus ja fanikulttuurit aiheina kiinnostavat, suosittelen Henry Jenkinsin tutkimuksia ja kirjoja fandom-kulttuureista ja niiden käytänteistä. Omasta kirjastostasi saattaa löytyä mm. teos
Fans, Bloggers, and Gamers: Exploring Participatory Culture. Sieltä erityisesti luku 3,
Normal Female Interest in Men Bonking, voisi kiinnostaa sinua.
Myös nämä tutkimukset/artikkelit voivat auttaa ymmärtämään, mistä fandomissa ja shippaamisessa on kyse:
-Fiesler, C. 2016. “An Archive of Their Own: A Case Study of Feminist HCI and Values in Design.” https:// caseyfiesler.com/2016/02/09/an-archive-of-their-own-a-case-study-of-feminist-hci-and-values-indesign-chi-2016/
-Hellekson, K and Busse, K. 2006. Fan Fiction and Fan Communities in the Age of the Internet
-Busse, K. 2017. Framing Fan Fiction: Literary and Social Practices in Fan Fiction Communities.
-Penley, C. 1991. “Feminism, Psychoanalysis, and the Study of Popular Culture.”
-Romano, A. 2019. “The Archive of Our Own Just Won a Hugo. That’s Huge For Fan Fiction.” Vox, August 19.
https://www.vox.com/2019/4/11/18292419/archive-of-our-own-wins-hugo-award-best-related-work.
Artikkeli fandomin historiasta:
https://haenfler.sites.grinnell.edu/subcultural-theory-and-theorists/fandom-and-participatory-culture/