Eurovaalit olivat henkilövaalit kuten vasemmistoliiton ja kokoomuksen äänet kertoivat. SDP:sta näkyvät kasvot eivät halunneet hypätä Brysseliin, kotimaan politiikassa kun on aivan tarpeeksi korjattavaa ja pelastettavaa. Puoluegallupit kertovat että SDP on kovassa iskussa Lindtmanin johdolla, ja kannatus noin 25%:n tuntumassa. SDP:n kannatus nousee sitä mukaa kun persut menettävät työläiskannattajiaan. Demareille 30%:n kannatus on täysin mahdollista saavuttaa.
Kokoomuksen 4 meppipaikkaa kertoo, miten eurovaaleissa menestyy oikeilla henkilöillä, tässä tapauksessa mökin mummojen Venäjä&sotapelon ansiosta, jonka takia Suomen "natomiehet" Mika Aaltola ja Pekka Toveri nostivat kokoomuksen kahdesta paikasta neljään syöden demareilta yhden paikan. Kokoomus osasi käyttää omistamansa kaupallisen valtamedian pelottelukampanjaa vaaliaseena, tuomalla nämä "pelastavat natoenkelit" mummojen mielenrauhan turvaksi.
Li Andersson sai lähes 250 000 ääntä, siinä oli monen entisen persuja äänestäneen pettyneen duunarin, osa-aikatyöläisen ja muun matalatuloisen protesti ja hätähuuto Saksi-Riikalle ja muille persulahtareille.
Li sai n. 248 000 ääntä, normaali kannatus kotimaan vaaleissa n. 8-9 %, koko persupuolue EU-vaaleissa 135 000 ääntä...menettäen yhden paikan...Li Andersson pesi siis koko persuporukan yksin ja kirkkaasti.
Li Andersson keräsi äänet, koska Sanna Marin siirtyi kansainväliseen politiikkaan EU:n sijasta, Sanna ei ollut keräämässä itselleen jättipottia ja niinpä demarien kannatus jäi kokonaisuudessaan ja siten myös puolueena heikoksi. Sannan äänisaalis olisi helposti ollut noin 500 000 ja tuonut SDP:lle 5-6 paikkaa. Matias Mäkynen ja muut näkyvät demaripolitiikot eivät halunneet siirtyä Brysseliin ja hyvä niin.