Tunnetteko pyhyyttä metsässä ?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Tuossa meidän lähimetsässä on yksi mänty jonka luona tunnen tosi vahvaa pyhyyden tunnetta, en tiedä mistä se johtuu, olen aika maallinen ihminen, mutta tuntuu että siinä puussa asuu joku voimakas haltia tms ja on melkein pakko koskettaa sitä aina kun liikkuu siellä. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
 
En. Siinä sitä "pyhyyttä" oiskin kun metsänomistajana kaataisin jonkun pyhän puun ja tehdas tekis sellua.

Eli täyttä soopaa tuollaiset luontouskomukset. Sen sijaan Kaikkivaltiaan Jumalan pyhyyden kokemus huoneessa on sellainen, että siinä on ihminen aika pienenä. :)
 
vierailija
En. Siinä sitä "pyhyyttä" oiskin kun metsänomistajana kaataisin jonkun pyhän puun ja tehdas tekis sellua.

Eli täyttä soopaa tuollaiset luontouskomukset. Sen sijaan Kaikkivaltiaan Jumalan pyhyyden kokemus huoneessa on sellainen, että siinä on ihminen aika pienenä. :)
Eihän tässä ollut kyse uskomuksista vaan siitä miltä on tuntunut, välillä siellä metsässä on paikkoja joissa tulee pyhyyden tuntemus ja joku voisi ihan yhtä hyvin ajatella että siinä paikassa on kosketuksissa sinun Jumalasi kanssa ja joku toinen ajattelee että siinä on joku henki.
 
vierailija
Eihän tässä ollut kyse uskomuksista vaan siitä miltä on tuntunut, välillä siellä metsässä on paikkoja joissa tulee pyhyyden tuntemus ja joku voisi ihan yhtä hyvin ajatella että siinä paikassa on kosketuksissa sinun Jumalasi kanssa ja joku toinen ajattelee että siinä on joku henki.
kaikurouvan mielestä olet harhainen ja alhainen pakana kun tuollaista tunnet
 
kaikurouvan mielestä olet harhainen ja alhainen pakana kun tuollaista tunnet
Mä en pidä ap:ta alhaisena, mutta oon aika kärkäs teilaamaan harhaopit. Eli ihminen on arvokas mutta kaikki opit ei.

Nykyään vaan on muodissa kaikenmaailman animismi ja puiden halailu. Varsinkin naiset ovat niistä ihan innoissaan.
Jumala ei kuitenkaan jollekin yksittäiselle puulle tai kivelle pyhyyttänsä anna, koska ne on luotuja.

Voi olla että jossain paikassa on ollut kristittyjen rukouspaikka satojen vuosien aikana ja siellä tulee sellainen harras fiilis. Vastaavasti jossain entisessä pakanoiden uhripaikassa jossa on uhrattu epäjumalille, saattaa kummitella ja tulla selittämättömän ahdistava fiilis.

Metsä on psyykelle rauhoittava ja virkistävä paikka.
Mutta varsinainen pyhyyden tuntu ei liity aineellisiin asioihin vaan tulee Jumalalta. Ja sen pyhyyden voi tuntea yhtäkkiä vaikka kaupan kassajonossa.
 
Viimeksi muokattu:
vierailija
Mä en pidä ap:ta alhaisena, mutta oon aika kärkäs teilaamaan harhaopit. Eli ihminen on arvokas mutta kaikki opit ei.

Nykyään vaan on muodissa kaikenmaailman animismi ja puiden halailu. Varsinkin naiset ovat niistä ihan innoissaan.
Jumala ei kuitenkaan jollekin yksittäiselle puulle tai kivelle pyhyyttänsä anna, koska ne on luotuja.

Voi olla että jossain paikassa on ollut kristittyjen rukouspaikka satojen vuosien aikana ja siellä tulee sellainen harras fiilis. Vastaavasti jossain entisessä pakanoiden uhripaikassa jossa on uhrattu jumalille, saattaa kummitella ja tulla selittämättömän ahdistava fiilis.

Metsä on psyykelle rauhoittava ja virkistävä paikka.
Mutta varsinainen pyhyyden tuntu ei liity aineellisiin asioihin vaan tulee Jumalalta. Ja sen pyhyyden voi tuntea yhtäkkiä vaikka kaupan kassajonossa.
Pyhyyden voi tuntea kaupan kassajonossa, mutta ei metsässä, männyn juurella?
Et ole tosissasi.
Ihmisillä on vapaus tuntea tunteensa ihan missä vain.
 
Jumalalla on Raamatussa lievää sarkasmia/pottuilua epäjumalanpalveluksesta:

Ihminen muovailee itse jumalankuvan ja sit kumartaa sitä. Mitä järkeä? Sama kuin mä tekisin pullan ja pitäisin sitä itse tekemääni jumalana.

Tai poltettiinpa viime talvena paljon puu-jumalia takassa? Koivujumala paloi iloisesti? Tapoin jumalan?

12 Rautaseppä ottaa työaseen ja työskentelee hiilten hehkussa, muodostelee kuvaa vasaralla ja takoo sitä käsivartensa väellä; hänen tulee nälkä, ja voima menee, hän ei saa vettä juodaksensa, ja hän nääntyy.
13 Puuseppä jännittää mittanuoran, kaavailee piirtimellä, vuolee kovertimella, mittailee harpilla ja tekee miehen kuvan, inhimillisen kauneuden mukaan, huoneeseen asumaan.
14 Hän hakkaa itselleen setripuita, hän ottaa rautatammen ja tammen ja kasvattaa ne itselleen vahvoiksi metsän puitten seassa, istuttaa lehtikuusen, ja sade kasvattaa sen suureksi.
15 Se on ihmisillä polttopuuna; hän ottaa sitä lämmitelläkseen, sytyttää uunin ja paistaa leipää, vieläpä veistää siitä jumalan ja kumartaa sitä, tekee siitä jumalankuvan ja lankeaa maahan sen eteen.
16 Osan siitä hän polttaa tulessa, toisen osan ääressä hän syö lihaa, paistaa paistin ja tulee ravituksi; hän myöskin lämmittelee itseänsä ja sanoo: "Hyvä, minun on lämmin, minä näen valkean".
17 Ja lopusta hän tekee jumalan, jumalankuvan, jonka eteen hän lankeaa maahan, jota hän kumartaa ja rukoilee sanoen: "Pelasta minut, sillä sinä olet minun Jumalani".
18 Eivät he tajua, eivät ymmärrä mitään, sillä suljetut ovat heidän silmänsä, niin etteivät he näe, ja heidän sydämensä, niin etteivät he käsitä.
19 Ei tule heidän mieleensä, ei ole heillä järkeä eikä ymmärrystä, että sanoisivat: "Osan siitä olen polttanut tulessa, olen paistanut sen hiilillä leipää, paistanut lihaa ja syönyt; tekisinkö tähteestä kauhistuksen, lankeaisinko maahan puupölkyn eteen!"
 
Pyhyyden voi tuntea kaupan kassajonossa, mutta ei metsässä, männyn juurella?
Et ole tosissasi.
Ihmisillä on vapaus tuntea tunteensa ihan missä vain.
Pointtina on, että se ei ole johonkin puuhun sidottua. Tai kiveen tai pensaaseen. Tai paikkaan.

Jumala ei "upota" johonki puunpökkelöön tai edes ikoniin pyhyyttään.

Eikä ihminen koe pyhyyttä jos Jumala ei sitä anna. Joku oman pään sisäinen meditaatiohetki tai hyvä fiilis ei ole pyhyyttä.

Ota Jeesus vastaan niin tiedät mitä on oikea pyhyys. Se on sitä että ilmaa voisi veitsellä leikata kun maailmanlaikkeuden Luoja vierailee sun tai mun matalassa majassa. :)
 

Yhteistyössä