Marttinen pitää kiinni linjastaan, josta tiedämme tähänastisen, noin vuoden kokemuksen jälkeen ainakin sen, että se ei toimi, vaan vie kehitystä päinvastaiseen suuntaan, kuin mihin pyrittiin. Tämänhän hallitus on itsekin joutunut kehysriihessään toteamaan. Reaktio arvostelijoihinkin on totutun kaltainen, ensin syytetään vaihtoehtojen puutteesta ja kun sellaisia esitetään, ollaan tuohtuneita. Ilmeisesti Marttiselle tulee yllätyksenä, että samaan loppusummaan voi päätyä, vaikka säästö, leikkaus ja panostuksen kohteet eivät olisikaan ne samat "ainoat mahdolliset ja välttämättömät", joita kokoomus ja ps puolue pitävät "kiveenhakattuina. Ottamatta kantaa sdp:n esityksiin sinänsä, olisiko kuitenkin niin, että politiikassa on aina vaihtoehtoja ja kysymys on valinnoista, niiden välillä?