Yllättävää, että vähättelet kiusaamista..
Ajatus ei ollut vähätellä kiusaamista. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten ihmiset pitävät kiusaamisena jotain sellaista josta eit varsinaisesti ole kyse.
Sitäkin enemmän olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten aikuiset vaativat suureen ääneen lynkkaamaan kaikki maailman kiusaajat, vaikka itseasiassa ovat itse kiusaajia omalla tavallaan. Useilta tuntuu puuttuvan realistinen käsitys itsestään ja omista toimistaan, mutta ne aina oikeutetetaan jollakin tavalla itselleen.
Kiusaaminen ei välttämättä ole aina ihan yksioikoinen juttu. Lasteni koulussa on poika, joka on niin arvaamaton, ettei kukaan oikeastaan halua viettää hänen kanssaan aikaa, jolloin poika on aina yksin. Toinen poika on niin impulsiivinen, että muut joutuvat aina ikäviin tilanteisiin yhden tyypin takia, joten hänet heivattiin porukasta. Lopputulos kummassakin tapauksessa nähdään kiusaamisena ja eristämisenä, mutta samaan aikaan ihan hyvästä syystä.
Kummankin kanssa on yritetty keskustella asioista, mutta siitä ei ole ollut apua. Ei tunteitaan tai impulsiivejaan hallitsematon lapsi pysty muuttamaan käytöstään, eikä samaan aikaan voida odottaa, että muiden pitää sietää ikävää käytöstä. Miten asia pitäisi sinusta hoitaa?
On tyttö, joka on hyvin voimakas persoona, mutta hänen mielenkiinnon kohteensa eivät mene yksiin muiden kanssa. Eikä kyseinen tyttö siedä sitä, ettei hän ole hallitsemassa tilannetta ja keskustelua. Ei muu porukka jaksa kuunnella loputtomia tarinoita jostain sellaisesta, mikä ei kiinnosta. Useimmat kokee, että kyseinen tyttö on kiusattu, eikä hänen seurassaan haluta olla, jolloin voidaan sanoa, että häntä kiusataan... mutta ei sekään ihan tyhjästä tule.
Ja sitten on aivan varmasti niitä tapauksia, kun jotakuta rääkätään ja kiusataan jatkuvasti. Mutta toisinaan kiusaamistapaukset eivät ole ihan selkeitä, eikä lapset välttämättä osaa artikuloida todellista onglemaa, kun heitä syytetään kiusaamisesta.
Koko keskustelussa itseäni ärsyttää ehkä eniten aikuisten tekopyhyys ja tarve leimata lapsia.