Haluaisin synnyttää lääkkeettömästi, mutta en kehtaa sanoa sitä ääneen

Yritän pukea ajatukseni sanoiksi, toivottavasti ainakin joku saa kiinni mitä tarkoitan...

Esikoisen synnytys siis tulossa syyskuun aikoihin. Olen pitkään, vuosien ajan ajatellut, että haluaisin synnyttää lääkkeettömästi. Ainakin ilman epiduraalia, mutta mieluiten ilman mitään lääkkeitä. Kivunlievitystapoina kiinnostaa suihku, amme, hengitys, liike jne. Olen tällainen luonnonmukainen ihminen elämässä ylipäätään, en käytä mitään lääkkeitä (onneksi ei ole mitään sairauksia mihin täytyisi) enkä edes särkylääkettä ole ottanut useisiin vuosiin. Haluaisin synnytykseni olevan omannäköinen ja haluaisin myös pysyä läsnä enkä olla missään lääkepöllyssä. Olen myös aina halunnut tuntea luonnollisen synnytyksen.

Ongelmani, mikä kyllä tuntuu hölmöltä ja siksi kehtaan puhua tästä vain anonyymisti täällä, on sr että en "kehtaa" sanoa tätä toivettani/suunnitelmaani ääneen esimerkiksi hoitohenkilökunnalle tai synnytystoivelistaan, koska pelkään epäonnistuvani lääkkeettömyydessä.

Eli siis pelkään, että en kestäkään kipua ja päädyn ruikuttamaan kaikkia mahdollisia lääkkeitä itselleni, ja sitten hävettää se kuinka polleana olen tullut synnyttämään: "ei lääkkeitä kiitos". Tätä vaikeuttaa suuresti se kun ei YHTÄÄN osaa ensisynnyttäjänä arvioida, että millaista se kipu tulee olemaan ja kuinka sitä kestää. Pelkään myös jotenkin sitä, että jos sanon hoitohenkilökunnalle etukäteen, että haluan synnyttää lääkkeettömästi, niin he naureskelevat minulle selän takana/mielessään, että "katsotaan vaan". Tämäkin ajatus aiheuttaa minulle häpeää.

Helpoimmalta tuntuisi se, että en sanoisi etukäteen lääketoiveista mitään kenellekään, jolloin kellään ei olisi mitään odotuksia, ja se olisi vain positiivinen yllätys jos pystynkin synnyttämään lääkkeettömästi. Pelkään kuitenkin, että jos en ole sanonut toiveistani mitään, niin minulle tarjotaan kesken kaiken kipulääkkeitä, ja siinä tilanteessa kivun keskellä en pysty kieltäytymään niistä.

Eli siis jos yritän summata, niin haluaisin synnyttää lääkkeettömästi, mutta en uskalla sanoa tätä ääneen, koska pelkään etten olekaan riittävän vahva ja "sorrun" lääkkeisiin. Ja sitten ihmiset ympärillä pettyvät/ajattelevat tyylillä "mitäs minä sanoin". Tuntuisi melkeinpä huojentavimmalta päästä synnyttämään johonkin tällaiseen amerikkalaistyyliseen "natural birthing centeriin", jossa on ammattilaiset paikalla, mutta ei lääkkeitä, jolloin ei tarvisi miettiä koko asiaa vaan ilman mentäisiin joka tapauksessa. Vaan ei tällaisia Suomessa ole, ja kotisynnytykseenkään en kuitenkaan ole valmis.

Plääh. Saako kukaan kiinni ajatuksistani ja onko kukaan kokenut itse vastaavaa? Saa antaa myös neuvoja.

 

Voit sanoittaa toiveitasi kirjallisissa synnytystoiveissa esim.
- Olen valmistautunut synnytykseen mm. harjoittelemalla hengitystekniikoita ja toivon ensisijaisesti voivani rauhassa käyttää lääkkeettömiä kivinlievitysmenetelmiä, kuten amme, suihku jne.
- Toivon kätilöä, joka suhtautuu positiivisesti luonnolliseen synnytykseen ja tukee myös minua lääkkeettömien kivunlievitysmenetelmien kanssa. Uskon kehoni kykyyn synnyttää ja toivon, että myös kaikki synnytyksessäni mukana olevat uskovat.
- Toivon, että minulle ei tarjota lääkkeitä, pyydän niitä itse jos koen jotain tarvitsevani.

Synnytystoiveet kannattaa tosiaan laittaa ylös kirjallisena. Suosittelen jotain yksityistä synnytysvalmennusta, josta saat tukea valmistautumiseen

 

Voit sanoittaa toiveitasi kirjallisissa synnytystoiveissa esim.
- Olen valmistautunut synnytykseen mm. harjoittelemalla hengitystekniikoita ja toivon ensisijaisesti voivani rauhassa käyttää lääkkeettömiä kivinlievitysmenetelmiä, kuten amme, suihku jne.
- Toivon kätilöä, joka suhtautuu positiivisesti luonnolliseen synnytykseen ja tukee myös minua lääkkeettömien kivunlievitysmenetelmien kanssa. Uskon kehoni kykyyn synnyttää ja toivon, että myös kaikki synnytyksessäni mukana olevat uskovat.
- Toivon, että minulle ei tarjota lääkkeitä, pyydän niitä itse jos koen jotain tarvitsevani.

Synnytystoiveet kannattaa tosiaan laittaa ylös kirjallisena. Suosittelen jotain yksityistä synnytysvalmennusta, josta saat tukea valmistautumiseen

Jatkan vielä, että voit myös toivoa kätilöltä lempeää kohtaamista, kannustavaa puhetta jne Kätilöä voi myös aina vaihtaa jos et saa toiveidesi mukaista kohtelua.

 

Itselläni ei ollut tuollaista erityisen vahvaa ajatusta lääkkeettömyydestä mutta olen kuitenkin sellainen aika ”luonnonmukainen” tyyppi muuten ja odotin synnytystä innolla niin itsestäni tuntui luontevalta että lähden synnyttämään ilman lääkkeitä mutta jos tarve tulee niin pyydän, jotain tällaista kirjasin sinne sairaalan papereihin.

Mulla molemmat synnytykset meni niin että sain kuitenkin epiduraalin ja toisessa ilokaasua myös mutta syynä ei varsinaisesti ollut kipu vaan se että tunsin kyllä sinänsä pärjääväni supistusten kanssa kun vain olin liikkeessä mutta koska esikoisen synnytyksessä säännölliset ja jatkuvat 5-20 min (taajuus vaihteli siis vuorokausirytmikello mittaan, välillä tiheämpiä, välillä 15-20 min välein) välein tulevat supistukset olivat kestäneet jo kaksi vuorokautta ennen sairaalaan saapumista enkä niiden takia ollut saanut nukuttua muuta kuin istuviltaan sohvalla noita supistusten välejä niin aloin sitten jossain vaiheessa synnytystä (15 h sairaalaan saapumisesta) olemaan niin väsynyt fyysisesti etten pystynyt pysymään jaloilla seisten niin siksi myös supistuskipu kävi liian kovaksi kun en pystynyt liikkumaan (ammeeseen en päässyt kun lämmin suihku jo laannutti supistuksia) niin pyysin sitten epiduraalin ja kätilö mielestäni vaan ihan ystävällisesti totesi että olit toivonut ensisijaisesti lääkkeettömiä keinoja että haluaisitko kokeilla vielä jotain muuta. Olin vähän niinkuin leffoissa siinä vaiheessa että perkele nyt sitä epiduraalia ja sainkin nopsaa ja oli ihanaa kun se vei kaikki kivut kahdeksi tunniksi ja sain nukkua! Ja uus annos heti perään ja 2 h lisää unta kunnes vaikutus alkoi taas laantumaan ja olinkin sitten auennut sinne 10 senttiin siinä nukkuessani.

Minua ei nolottanut enkä ollut pettynyt eikä tuntunut että kukaan olisi ollut että hähää, synnytys oli aivan mahtava kokemus ja mulla on edelleen suorastaan synnytyskuume, siitä tuli ihan superwoman fiilis (synnytin molemmilla kerroilla yksin ja se ehkä myös osaltaan lisäsi sitä fiilistä) ja olin heti synnytyksen jälkeen ihan teräkunnossa ja suorastaan vähän euforisessa tilassa ja varsin lennokkaasti astelin sairaalan käytäviä pitkin (vauva joutui lastenosastolle mutta oli siis ihan kunnossa).

Että ei ole mitään syytä nolostella, monella varmaan on tuollaisia samanlaisia ajatuksia ja yllä olikin hyviä vinkkejä kuinka muotoilla asia papereihin. Kätilöt varmasti ymmärtävät tuon ajatuksen että haluaa mennä lääkkeettömästi mutta tarvittaessa on kuitenkin valmis niihin turvautumaan. Eihän se synnytys mikään kilpailu oikeesti ole ja itse ainakin koen olevani ”hyvä synnyttäjä” eikä kivunlievityksen saaminen tai saamattomuus mitenkään liity asiaan. Synnytys on niin erilainen kokemus eri ihmisille ja synnytyskipu, itselläni supistukset eivät tosiaan olleet mitään sietämätöntä kipua (menkkakivun kaltaista mutta voimakasta kipua selässä) ja jollain tavalla niistä vähän jotenkin kieroutuneesti jopa nautti :-D Toinen synnytys menikin mulla paljon nopeammin kuin eka (ei nyt huippunopeasti mutta sairaalaan lähdin 6 h supistusten alusta ja vauva syntyi 5 tunnin päästä) ja olin ja olen vähän edelleenkin että höh miten se nyt niin nopeasti meni että olisin halunnut nauttia matkasta kauemmin! Ponnistukset oli molemmissa suht nopeita (15-20 min) ja eivät mielestäni sattuneet.

Toivotan ja toivon sinulle ihanaa synnytystä!

 

Lääkkeetön ensisynnytys on ihan mahdollinen, mutta se vaatii valmistautumista!
Suosittelen että perehdyt paljon aiheeseen, käyt mahdollisesti yksityisissä valmennuksissa, ja tukihenkilön tulisi olla mielellään valmentautunut myös. Koska on paljon asioita mitä tukihenkilökin voi tehdä.
Kun olet hyvin valmistautunut, sinusta ei todennäköisesti enää tunnu tyhmältä sanoa toiveesi ääneen.

Itselläni oli toive lääkkeettömyydestä jo esikoisen synnytyksessä, mutta lähdin vähän "soitellen sotaan", enkä valmistautunut. Sairaalaan mennessä olin jo niin kipeä että oli liian myöhäistä alkaa enää miettiä tai "opetella" miten sitä kipua voisi hallita. Pitäisi siis tehdä paljon ns kuivaharjoittelua etukäteen.

Suosittelen lämpimästi myös doulaa mukaan synnytykseen, tai jos ei siihen niin moni doula tarjoaa myös näitä valmennuksia ja opastuksia.

Toisen lapseni synnytin ilman puudutteita, ainoastaan tens ja lopussa ilokaasu. Ilokaasu oli toiveena jo ennakkoon. Etukäteen valmistautuminen kannatti. Olin harjoitellut mm affiramaatioita eli eräänlaisia mantroja, vaikka en edes normaalisti usko sellaiseen niin paljon, mutta niistä oli todella iso apu!

 

Itselläni oli lähes lääkkeetön ensisynnytys 35-vuotiaana. Sain n. 10-15 min. ilokaasua, joka oli hyvää tavaraa (sanonpahanvain), ennen ponnistamista. Ajatuksena oli ollut mennä lääkkeettömästi mahdollisimman pitkään ja tilanteen mukaan.

En myöskään kehdannut sanoa toivetta julkisesti, koska pelkäsin mitätöintiä ja ylenkatseita. Luin synnytyksestä paljon etukäteen ja venyttelin lantion seutua. Salissa olin altaassa ja hengittelin. Synnytys oli suhteellisen nopea ja luulen, että se auttoi jaksamaan. Kätilölle sanoin, että mennään kivunlievityksessä tilanteen mukaan. Se oli hyvä ratkaisu, koska eivät he niitä lääkkeitä suoranaisesti tyrkytä. Joissain tilanteissa lääkkeet voivat nopeuttaa hommaa, kun äiti kykenee paremmin rentoutumaan, mikä taas lisää myös lapsen turvallisuutta. Kätilöt tietävät vähän ehdottaa tilanteeseen sopivaa lääkettä, kun ovat nähneet monenlaista. Heille voi sanoa myös ei. Itse en halunnut esim. ponnistaa selällä.

Kannattaa kirjoittaa paperille muutama toive, koska et välttämättä jaksa siinä tilanteessa alkaa selvittää syntyjä syviä kätilöille, joka voi myös välillä vaihtua.

 

Kiitos teille kaikille paljon vastauksista! <3 Niistä tuli rauhallisempi mieli. Ja kiitos kaikista vinkeistä! Lisääkin kokemuksia/vinkkejä saa laittaa.

 

Mulla kolme synnytystä, ekassa laitettiin oksitosiini ja sen tekemien kipujen takia takia epiduraali, olin tosi nuori enkä erityisen valmistautunut mihinkään. Epiduraalista jäi huono maku koska en tuntenut ponnistuksen tarvetta.

Toisessakin ehdoteltiin oksitosiinia mutta sanoin aina että ei vielä, katsotaan vielä. Siedettäviä supistuksia ja hidasta avautumista kesti melkein 20h ja sitten alkoi tapahtua nopeammin, en siis tarvittut oksitosiinia ja kivunlievityksiä toki tarjottiin mutta sitten kun sitä kaipasin niin ehdin saamaan enää pudendaalin ennen ponnistusvaihetta. Tähän olin tyytyväinen.

Kolmannessa nyt 18v myöhemmin kerroin että en ole miettinyt kivunlievitystä sen tarkemmin mutta selkäpuudutuksia en haluaisi. Mentiin ilokaasulla ja aqua rakkuloilla ja kun pyysin sitten jotain lisää niin kätilö kysyi että "selkäpuudutuksia sä et halunnut?" Juu ei, jotain muuta. Ei siis tyrkyttänyt, kysyi ja varmisti vain oliko mieli muuttunut ja sitten valittiin kohdunkaulan puudutus. En tosin olisi epiduraalia enää ehtinytkään saamaan kun tästä pyynnöstä 30min päästä poika jo syntyikin

Kannattaa kirjoittaa toiveita paperille, näin ne osataan ottaa huomioon silloinkin jos olet sairaalaan mennessä niin kipeä ettet pysty itse kertomaan. Kätilöt ovat ammattilaisia ja nähneet niin paljon, sekä niitä "henkselin paukuttajia" että "emmä tiiä" synnyttäjiä ja kaikkea siltä väliltä. Kätilöt kyllä tietää että etenkin ensimmäisellä kertaa voi toivoa ja tilanne näyttää miten se menee, eikä ne mieti että sä epäonnistuit jos tilanne yllättää ja tarviitkin jotain enemmän kun halusit tai tahdo tyrkyttää sulle enempää kuin haluat. Toki tuossa aiemmin mainittu "joskus kivunlievitys nopeuttaa synnytystä kun äiti rentoutuu ja se on vauvalle hyväksi" on myös totta ja voi joissain tilanteissa olla tarpeen. Mene siis avoimin mielin kuitenkin.

 

Hyviä vastauksia oot jo saanut! Suosittelen myös, että kirjaat toiveet rohkeasti ylös - ne on nimenomaan toiveita eikä pakollinen sitoutuminen, että näin on sitten toimittava. Itsellä eteni synnytys niin nopeasti, että TENS-laitteen lisäksi ehdin saada ponnistusvaiheeseen pudendaalin (eli paikallispuudutteen). TENS oli kotona jo, sitä ainakin suosittelen kokeilemaan, jos lääkkeetön toiveissa.

Itse olin kirjoittanut pitkän listan kaikkea mitä olin valmis kokeilemaan kivunlievityksen osalta eikä epiduraalikaan ollut poissuljettu. Ja sitten olikin hyvin minimisetti, eli etukäteen ei voi todellakaan tiedä miten tulee menemään.

Olet ensimmäistä kertaa tässä tilanteessa, eli muista olla itsellesikin armollinen vaikka kaikki ei sitten synnytyksessä menisikään kuten ajattelit. Jos tarvitset lääkkeellistä apua, niin se on oman jaksamisesi parhaaksi, eikä luovuttamista. Tsemppiä tulevaan

 

Hyviä vastauksia täällä!

Itse en ole synnyttänyt luomuna ikinä, mutta kaksi viimeisintä pelkästään ilokaasun voimin ja ensimmäisen kanssa oli kohdunkaulan puudute. Oma logiikkani on ollut että edetään mahdollisimman pitkälle aina mahdollisimman kevyin keinoin. Ja omalla hyvällä valmistautumisella pääsee pitkälle, ei kannata synnytyssaliin jättää sitä miettimistä, että mitähän se lääkkeetön kivunlievitys onkaan.

Synnytystoiveisiin vaan kirjoitat reippaasti, että toivot ensisijaisesti lääkkeettömiä kivunlievityksiä ja kätilöltä aktiivista otetta eri keinojen tukemisessa. Ammeet ja vastaavat ovat ihan perussettiä niissä toiveissa. Siksi niitä toiveita kysytään että kätilöt haluavat tietää, eikä niissä kannata kaunistella. Eikä kukaan sua loppujen lopuksi vaadi tilille niistä toiveista. Esimerkiksi itse toivoin ammetta viimeksi, mutta kun olinkin jo saliin tullessa 10cm auki ja aika väsynyt kivuista, niin ei kiinnostanut pätkääkään enää lähteä mihinkään ammeeseen. Eikä se kätilö siitä mitään alkanut nikotella, että mitäs toivoit ammetta jos ei oikeasti kiinnosta.

Mutta ennen kaikkea suosittelisin olemaan avoimin mielin synnytyksen suhteen ja pyrkimään pitämään poissa ajatukset suorittamisesta ja epäonnistumisesta. Yksikään kätilö ei käytä aikaansa sen miettimiseen että "olipa nolo synnyttäjä kun pyysi kivunlievitystä", eikä varsinkaan omaa synnytyskokemusta kannata sillä pilata, että jälkikäteen surisi jotain epäonnistumista siinä, jos tarvitsee kipulääkettä. Synnytys ei ole kilpailulaji jossa jaetaan tyylipisteitä, eikä kannata ottaa siitä itselle turhia paineita.

Mutta lääkkeettömän kivunlievityksen keinojen haltuunotto on joka tapauksessa fiksua ja kannatettavaa. Tsemppiä synnytykseen!

 

Kannattaa ainakin sanoa, että haluat synnyttää mahdollimman lääkkeettömästi, mutta et täysin poissulje ajatusta niistä. Itse olen näin tehnyt. Kätilöt ovat hyvin ensin itse tarjonneet luonnollisia kivunlievityskeinoja (lämmin kauratyyny, suihku, amme), sen jälkeen ilokaasu ja paikallispuudutteet.
Itse olen synnyttänyt kaksi luomuna, yhden ilokaasulla ja yhden kohdunkaulan puudutteen kanssa. Aina edetty tilanteen mukaan. Viimeisimmästä kerroin että saatan jossain vaiheessa haluta epiduraalin, sitä lopulta tarjottiin, kieltäydyin, eikä sitä enempää tyrkytetty.
Itse siis pelkään neuloja enemmän kuin kipua.

 

Synnyin juuri esikoiseni lähes lääkkeettömästi. Tens oli käytössä niin kauan kunnes pääsin ammeeseen ja siellä kokeilin hetken ilokaasua. Ilokaasusta tuli sellainen laskuhumala-olo, niin lähinnä vain puristin johtoa supistusten tullessa, sekin kyllä auttoi

Toiveena oli lääkkeetön synnytys, ilokaasu ok. Kerroin myös piikkipelostani ja että epiduraali on vihoviimeinen asia mitä haluan. Synnytystoivelistaan laitoin myös, että minulle saa tarjota muita kivunlievityksiä jos tilanne näyttää siltä että apuja tarvitaan. Enkä jälkeenpäin ajateltuna usko että varsinkaan ensisynnyttäjänä olisin osannut pyytää oikeeseen aikaan oikeita asioita. Olen kuullut niitäkin, että on pyydetty kivunlievityksiä mutta "liian myöhään".

Kannattaa kirjoittaa synnytystoivelistaan omat toiveet ja ihan rehellisesti. Kaikki, varsinkin ne kätilöt, tietävät että suunnitelmat voi muuttua jo synnärille tultaessa. Eikä siinä ole mitään hävettävää, usko pois. Sinun täytyy itsekin ottaa sellainen asenne, että mitä tahansa voi tulla vastaan.

Tärkeää on että lähdet niin hyvillä mielin kuin mahdollista, valmistaudut minkä pystyt (ja jaksat, itselläni oli niin kurja loppuraskaus etten jaksanut mitään) ja otat mukaan tukihenkilön joka osaa olla apuna haluamallasi tavalla. Minulle oli tärkeintä että mies oli siinä ammeen reunalla, hiljaa, tarjosi juotavaa ja antoi raadella käsivartensa alkuun hassuteltiin ja kuunneltiin musiikkia, rento tunnelma oli itselleni iso apu.

Tsemppiä synnytykseen 🫶