Luin Ylen sivulta ”kympin tytön” työuupumustarinan. 32 v. naisnäyttelijä uupui
aivosumuun. Luultavasti minäkin kärsin tuosta vaivasta kauan sitten, mutta ei minulla ollut varaa jäädä sairaslomalle toipumaan.
Orpon hallitus jahtaa ohjelmallaan unelmaa, jota kukaan ei oikeasti halua eikä tarvitse. En ole ikinä halunnut elämääni kliseekimppua omakotitalo, farmariauto, koira ja tietty määrä jälkeläisiä. Elämä antaa mitä antaa ja siitä olen kiitollinen.
Fredi lauloi aikoinaan ikivihreän klassikon kolmannesta linjasta, jolla hengaillessaan laulaja levittelee tahojaan entisille tutuilleen, mutta nuoruuttaan ei enää takaisin saa. Joka kerta kun näen kuvan Kallion virastoralosta mieleeni palaa nuoruusvuoteni, jolloin oli töissä tuossa talossa. Talon ruokalassa kuulin monenlaisia tarinoita mm. lastensuojelusta.
Vieläkin surettaa eilisillan raportti Gazan lasten kohtalosta. Miksi ihmeessä kuoleman rajalla roikkuvia ihmisiä ei voida siirtää turvallisempaan paikkaan?
Joka kerta kun avaan netin ja selaan uutiset tuntuu kuin saisin paska- ja kusisuihkun silmilleni. En viitsi katsoa Orpon surkeaa infotilaisuutta tulevasta lakosta vaan lähden viemään roskat kierrätykseen. Suurin osa tämänkin palstan kirjoituksista on vain roskiin kelpaavaa mössöä. Fiksut ihmiset tekevät viisaasti, kun eivät pistä tikkuakaan ristiin tällä palstalla.