Kilttimiehen lammas karitsoi yön aikana

Vaimo oli aikaisemmin aamukierroksella mutta kertoi karitsoista vasta nyt. Ilmeisesti toinen lammas on synnyttänyt neljä karitsaa yön aikana. Tästä se lähtee.
Ihan tuntuu kuin joku ei nyt täsmäisi. Kahta useamman karitsan pukertamisessa lammas yleensä väsyy sen verran, että apua tarvitaan loppujen kanssa. Sekin tuntuu hiukan kummalta, että hehkutat eläimien vastuullista hoitoa, etkä edes sen vertaa seuraa laumaasi, että tietäisit olla paikalla silloin kun tarvitaan. Tuolla menolla sinulla voisi ihan yhtä hyvin olla kuollut emälammas ja kesken jäänyt karitsointi selvitettävänäsi. Hiukkasen pitää skarpata seuraavaan karitsointiin mennessä, muuten saattaapi käydä köpelösti.
 
Nyt ei ole optimaalinen karitsointiaika, eikä yhdeltä uuhelta riitä maitoa neljälle. Teillä on juottorumba edessä, osaatko juottaa niitä?
Me astutettiin molemmat lampaat syksyllä, muutama viikko sen jälkeen kun ne saapui tänne. Optimaalinen tai ei niin nyt näyttää siltä että karitsointiaika on kaksi kertaa vuodessa, helmi-maaliskuussa ja alkusyksystä.
Noi on suomenlampaita mutta me ei voida teurastaa niitä itse vaan ne joutuu lähettämään teurastamolle. Annetaan niiden kuitenkin kasvaa aikansa koska noissa kiinnostaa pitkälti taljat.
 
Ihan tuntuu kuin joku ei nyt täsmäisi. Kahta useamman karitsan pukertamisessa lammas yleensä väsyy sen verran, että apua tarvitaan loppujen kanssa. Sekin tuntuu hiukan kummalta, että hehkutat eläimien vastuullista hoitoa, etkä edes sen vertaa seuraa laumaasi, että tietäisit olla paikalla silloin kun tarvitaan. Tuolla menolla sinulla voisi ihan yhtä hyvin olla kuollut emälammas ja kesken jäänyt karitsointi selvitettävänäsi. Hiukkasen pitää skarpata seuraavaan karitsointiin mennessä, muuten saattaapi käydä köpelösti.
Johtuu myös siitä että molemmat ollaan vielä toipilaita. Itse yritän tehdä töitä normaalisti tänään ja vaimo hoitaa päivällä eläimiä. Seuraava karitsointi tulee lähipäivinä joten pitää skarpata siihen. Juuri tämän takia aiotaan rakentaa asianmukainen kameravalvonta sinne kiviläävään.
 
Kumpi teistä on parempi valehtelija? Vaikka eihän se tietysti mikään meriitti ole.
Mistähän muuten johtuu, että toinen saa valehtelijan maineen samalla jutulla, mistä toista aletaan vain sanoa juttumieheksi/naiseksi.
Täällä meidän kylillä asusteli joskus sata vuotta sitten muuan Seppä-Vihtori. Kun hän kerran tuli järveltä, kysy joku vastaantulija häneltä että tulikos kalaa. Juu, yks hauki, oli vastaus. Olikos isokin, jatkoi utelias vastaantulija. Noo, emmää häntä nin punninnukkan, mutta kyllä siittä mätiäkin tuli yhdeksän saavillista, vastas Vihtori. Saavi oli siihen aikaan n. kuuskymmentä litraa. Ei kenellekään tullut mieleenkään nimittää Vihtoria valehtelijaksi, juttumies hän oli.
Toisen kerran hän taas oli kauranleikolta tulossa ja kehui vastaantulijalle nähneensä käärmeen. Vaikka syksy oli niin pitkällä, että käärmeitten piti jo olla talvihorroksessa, kysäisi vastaantulija että oliko isokin. Emmää häntä nin mittaamankaan ehtinnu, mutta viälä kahreksannella saraalla kaurat heilu, kun se meni, tuli rauhallinen vastaus. Täkäläinen sarkaleveys oli tuolloin yleisemmin yhdeksän metriä, että siitä voi sitten kärmeksen pituutta laskeskella. Ja jokainen kylällä tiesi kyllä hyvin senkin, ettei Vihtorilla ollut missään kahdeksaa sarkaa rinnakkain. Mutta hyvä juttu kyläläisten naureskeltavaksi, ei mikään vale.
Näitä juttuja kyllä piisaisi kerrottavaksi vaikka kuinka, mutta mitäs noista. Se vain on sen kertojan persoona ilmeisesti, mikä ratkaisee.
 
Mistähän muuten johtuu, että toinen saa valehtelijan maineen samalla jutulla, mistä toista aletaan vain sanoa juttumieheksi/naiseksi.
Täällä meidän kylillä asusteli joskus sata vuotta sitten muuan Seppä-Vihtori. Kun hän kerran tuli järveltä, kysy joku vastaantulija häneltä että tulikos kalaa. Juu, yks hauki, oli vastaus. Olikos isokin, jatkoi utelias vastaantulija. Noo, emmää häntä nin punninnukkan, mutta kyllä siittä







































mätiäkin tuli yhdeksän saavillista,

vastas Vihtori. Saavi oli siihen aikaan n. kuuskymmentä litraa. Ei kenellekään tullut mieleenkään nimittää Vihtoria valehtelijaksi, juttumies hän oli.
Toisen kerran hän taas oli kauranleikolta tulossa ja kehui vastaantulijalle nähneensä käärmeen.
Vaikka syksy oli niin pitkällä, että käärmeitten piti jo olla talvihorroksessa, kysäisi vastaantulija että oliko isokin. Emmää häntä nin mittaamankaan ehtinnu, mutta viälä kahreksannella saraalla kaurat heilu, kun se meni, tuli rauhallinen vastaus. Täkäläinen sarkaleveys oli tuolloin yleisemmin
yhdeksän metriä, että siitä voi sitten kärmeksen pituutta laskeskella. Ja jokainen kylällä tiesi kyllä hyvin senkin, ettei Vihtorilla ollut missään kahdeksaa sarkaa rinnakkain. Mutta hyvä juttu kyläläisten naureskeltavaksi, ei mikään vale.
Näitä juttuja kyllä piisaisi kerrottavaksi
vaikka kuinka, mutta mitäs noista. Se vain on sen kertojan persoona ilmeisesti, mikä ratkaisee.
Ei kaikkea tarvitse ottaa niin kirjaimellisesti
Maustetut jutut ovat maukkaampia
 
vierailija
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija34501552:
Nyt ei ole optimaalinen karitsointiaika, eikä yhdeltä uuhelta riitä maitoa neljälle. Teillä on juottorumba edessä, osaatko juottaa niitä?
Menis nyt sinne lampolaan ennenku pökkivät pikkuiset nurkkaan. Lampaat on jalostettu sellaisiksi et hylkivät omiaan
 

Yhteistyössä