Tässä vielä vähän edellä mainitsemaani. Hassua, luultavasti taas persut ovat tästäkin kiihtyneet.
Museo paljasti, että kivikauden vantaalaiset olivat luultavasti tummaihoisia – Some meni järjiltään
Vantaan kaupunginmuseon arkeologi Andreas Koivisto sai aikaan pienoisen some-kohun kerrottuaan, että varhaiset vantaalaiset olivat todennäköisesti tummaihoisia.
ARKEOLOGI Koiviston väite varhaisista vantaalaisista ei ole tuulesta temmattu.
Se perustuu Skandinaviassa, Baltian maissa ja Venäjällä tehtyihin dna-tutkimuksiin sekä Suomessa tehtyihin arkeologisiin esinelöytöihin.
Luurankoja tutkimalla on pystytty selvittämään, minkä väriset hiukset, silmät ja iho muinaisella ihmisellä on ollut.
Tutkittu tieto viittaa siihen, että varhaiset vantaalaiset saattoivat olla ihonväriltään verrattain tummia.
Koivisto kuitenkin ihmettelee, mistä ihmisten voimakas ja jopa ennakkoluuloinen suhtautuminen asiaan kumpuaa. Kun hän kiertää kouluja puhumassa samoista asioista, ei vastaavaa reaktiota lasten keskuudessa ilmene.
”Kouluissa asiasta saadaan aikaan tosi järkevää keskustelua. Osittain se saattaa johtua siitä, että Vantaa on hyvin monikulttuurinen ja se näkyy myös kouluissa”, hän sanoo.
Sosiaalisessa mediassa aihe saa sen sijaan Koiviston mukaan helposti aikaan järkyttyneitä reaktioita. Hän uskoo sen kumpuavan siitä, ettei ajatus tummaihoisista varhaisista vantaalaisista yksinkertaisesti sovi monien maailmankuvaan.
Koivistosta tämä on hassu ajatus, varsinkin, kun kivikauden vantaalaisilla ei ole juuri mitään tekemistä nykyisten suomalaisten geeniperimän kanssa.
Ilmaston kylmenemisen ja kansojen muuttoliikkeiden seurauksena nykyisten suomalaisten perimä on enimmäkseen tänne noin 2 500–3 000 vuotta sitten saapuneilta ihmisiltä. Siis sen ajan maahanmuuttajilta.
”Tässä puhutaan tuhansia vuosia sitten eläneistä ihmisistä, mutta silti se vaikuttaa olevan joillekin kova pala purtavaksi.”
Vantaan kaupunginmuseon arkeologi Andreas Koivisto sai aikaan pienoisen some-kohun kerrottuaan, että varhaiset vantaalaiset olivat todennäköisesti tummaihoisia.
www.hs.fi