V
vierailija
Vieras
Sveitsin pankit ilmoittivat v. 2014 asiakkaille ryhtyvänsä paljastamaan tilitiedot verottajalle. Kokoomuksen Sampsa Kataja toimi verolakeja valmistelevan valiokunnan puheenjohtajana ja "lipsautti" YLE:lle neuvoneensa useita ystäviään siirtämään rikolliset rahansa, yhteensä miljardeja, Sveitsistä muualle kuin Suomeen. Tänne niitä ei voitu siirtää rikollisten paljastumatta.
Kokoomusjohto joutui Sveitsin pankkisalaisuuden purkamisen vuoksi paniikissa siirtämään miljardinsa tilapäisesti pois Sveitsistä maailmalle turvaan ja sen piti nopeasti saada rahat turvaan Suomeen ja pestäviksi siten, että ne voi sijoittaa edelleen tuottamaan voittoja, rikollisuuden paljastumatta.
Kokoomus ohjeisti v. 2014 Sampsa Katajaa muotoilemaan ja tekemään lakiehdotuksen hallintarekiserilaista, minkä jälkeen Stubb v. 2015 valehteli 90 % asiantuntijoista kannattavan sitä. Todellisuudessa n. 90 % vastusti sitä rikollisen rahana pesemisen järjestelmänä ja rikollisuuden avustajana, kun vain ne rikolliset jotka saattoivat laista hyötyä, kannattivat sitä.
Valehtelun paljastumisesta noussut kohu torppasi lain v. 2016 ja Niinistö hyväksyi sen hiljaisuudessa v. 2017. Suomen pahimmat rikolliset saivat sen mitä halusivat ja ilmeisesti Sauli Niinistökin sai omat rikolliset rahansa turvaan ja tuottamaan.
Stubbin valehtelu näyttäisi liittyvän myös Kemira-kauppoihin. Yara tuomittiin v. 2014 kolmen eri maan poliitikkojen lahjonnoista v. 2004-2009 ja lahjuksia maksettiin juuri Sveitsin pankkeihin. Häkämies(=Kokoomus) lahjoitti Kemiran Yaralle 1-2 %:n nimellishinnalla v. 2007, eli jos lahjuksia maksettiin, maksettiin ne Sveitsiin.
Suomen mediat eivät ole halunneet kertoa, että Yara maksoi lahjuksia kolmen maan poliitikoille veitsin pankkeihin samaan aikaan kun Kemira-Kaupat tehtiin. Muuta syytä näin olennaisen tiedon salaamiselle tuskin voi olla kuin se, ettei ole haluttu kansan tajuavan, kuinka Katajan "lipsahdus "ystäviensä paniikista saada rikolliset rahat pois Sveitsistä, voisi liittyä juuri Kemira-kauppoihin.
yle.fi
www.iltalehti.fi
Kokoomusjohto joutui Sveitsin pankkisalaisuuden purkamisen vuoksi paniikissa siirtämään miljardinsa tilapäisesti pois Sveitsistä maailmalle turvaan ja sen piti nopeasti saada rahat turvaan Suomeen ja pestäviksi siten, että ne voi sijoittaa edelleen tuottamaan voittoja, rikollisuuden paljastumatta.
Kokoomus ohjeisti v. 2014 Sampsa Katajaa muotoilemaan ja tekemään lakiehdotuksen hallintarekiserilaista, minkä jälkeen Stubb v. 2015 valehteli 90 % asiantuntijoista kannattavan sitä. Todellisuudessa n. 90 % vastusti sitä rikollisen rahana pesemisen järjestelmänä ja rikollisuuden avustajana, kun vain ne rikolliset jotka saattoivat laista hyötyä, kannattivat sitä.
Valehtelun paljastumisesta noussut kohu torppasi lain v. 2016 ja Niinistö hyväksyi sen hiljaisuudessa v. 2017. Suomen pahimmat rikolliset saivat sen mitä halusivat ja ilmeisesti Sauli Niinistökin sai omat rikolliset rahansa turvaan ja tuottamaan.
Stubbin valehtelu näyttäisi liittyvän myös Kemira-kauppoihin. Yara tuomittiin v. 2014 kolmen eri maan poliitikkojen lahjonnoista v. 2004-2009 ja lahjuksia maksettiin juuri Sveitsin pankkeihin. Häkämies(=Kokoomus) lahjoitti Kemiran Yaralle 1-2 %:n nimellishinnalla v. 2007, eli jos lahjuksia maksettiin, maksettiin ne Sveitsiin.
Suomen mediat eivät ole halunneet kertoa, että Yara maksoi lahjuksia kolmen maan poliitikoille veitsin pankkeihin samaan aikaan kun Kemira-Kaupat tehtiin. Muuta syytä näin olennaisen tiedon salaamiselle tuskin voi olla kuin se, ettei ole haluttu kansan tajuavan, kuinka Katajan "lipsahdus "ystäviensä paniikista saada rikolliset rahat pois Sveitsistä, voisi liittyä juuri Kemira-kauppoihin.
Osa Sveitsin pankkien suomalaisasiakkaista haluaisi katua maksamattomia verojaan
Niin sanottu tehokkaan katumisen malli tarkoittaa, että verovelvollinen välttyy rikostuomiolta, jos hän ilmoittaa oma-aloitteisesti piiloon jääneet tulonsa verottajalle. Syynä suomalaisten katumishaluun on sveitsiläispankkien tiukentunut linja talletusten suhteen.
Näkökulma: Sori siitä ei riitä, Alexander Stubb
Alexander Stubbin (kok) valehtelu oli paljon vahingollisempaa kuin yksittäisen ministerin yksittäinen virhe, kirjoittaa Iltalehden toimittaja Marko-Oskari Lehtonen.