vierailija
Minua ei loppujen lopuksi kiinnosta pätkääkään, onko elämäni "tärkeä" tai kuinka monelle ihmiselle minä olen tärkeä, vaan onko elämässäni pitkäkestoisia ihmissuhteita, jotka koen läheisinä ja merkityksellisinä ja jotka eivät tunnu jatkuvilta katastrofeilta. Ei ole, ei perhettä, ystäviä eikä romanttista ja romanttista molemminpuolista suhdetta ei tosiaan ole koskaan ollutkaan Uskaltaminen ei ole minun kohdallani auttanut yhtään mihinkään, olen erittäin rohkea ja sosiaalinen ihminen.Haluan niin vastata tähän, vaikka oon itse nuori ja en niin elämää kokenut, mutta toivon ettei kukaan ajattelisi tällä lailla. Koskaan ei oo liian myöhäistä mihinkään ja jokaisen eletty elämä on tärkeä juuri sellaisena kuin se on. Mä ajattelin alle parikymppisenä, että mun elämä tulee olemaan peetä, etten koskaan uskalla olla se mitä oikeesti olen. Mutta asiat muuttuu kun uskaltaa. Töissä olen törmännyt pariskuntiin jotka ovat löytäneet toisensa eläke iässä ja kuullut monenlaisia tarinoita.
Mulla on itsellä se suurin rakkaus vielä kokematta ja se tulee jos se tulee. Mutta elämä ei koskaan mene hukkaan ja aina on joku ihminen jolle sinä olet tärkeä.
LG
Ja kaikilta se aika ihan oikeasti joskus loppuu kesken, vaikka nuorena ei siltä tunnukaan.