Oikeasti perheriita jouluna? Lapsiperheissä?

En ole koskaan ymmärtänyt sitä. Voiko olla niin että aikuiset ihmiset hajoaa paineiden alle sillä tavalla vuodesta toiseen?
Ja mistä lähtien alkoholi ja viini on ollut oleellisena osana joulupöytää Suomessa?

 

En ole koskaan ymmärtänyt sitä. Voiko olla niin että aikuiset ihmiset hajoaa paineiden alle sillä tavalla vuodesta toiseen?
Ja mistä lähtien alkoholi ja viini on ollut oleellisena osana joulupöytää Suomessa?

viinien litkiminen on tullut vasta viime vuosina mutta jouluolutta on pantu satoja ellei tuhansia vuosia

ne jotka hajoaa jouluna on akat joiden joulun pitää olla jotain täydellistä

 

"1960-luvun alussa lähes 70 % juodusta alkoholista oli väkeviä juomia, olutta 20 % ja viiniä 10 %." Meillä kotona 1960 luvulta lähtien on joulupöydässä ollut aina punaviiniä.
Osa porukkaa juo ns räyhäviinaa liikaa ja silloin tulee ongelmia.

 

viinien litkiminen on tullut vasta viime vuosina mutta jouluolutta on pantu satoja ellei tuhansia vuosia

ne jotka hajoaa jouluna on akat joiden joulun pitää olla jotain täydellistä

Taitaa olla vielä ainakin niin, että yleisemmin ukot hakkaa akkansa.

 

viinien litkiminen on tullut vasta viime vuosina mutta jouluolutta on pantu satoja ellei tuhansia vuosia

ne jotka hajoaa jouluna on akat joiden joulun pitää olla jotain täydellistä

Just, ylisuorittaminen tekee monesti just ton. Ja sitkun sitä uupumusta korjaillaan ottamalla hapanta, alkaakin tapahtua.
Ennevanhaan, sillon ns wanhaan hywään aikaanhan miähillä oli tapana ottaa sitä hapanta ja sit otettiin kirves ja tyhjennettiin pirtti.
Se kuulu wanhan hwän ajan ehdottomiin jouluperinteisiin.
Ja jos oikeen sitten viimesenpäälle perinteitä kunnioitettiin, nin se pirtti poltettiin siinä muun hauskan ohessa.

 

Just, ylisuorittaminen tekee monesti just ton. Ja sitkun sitä uupumusta korjaillaan ottamalla hapanta, alkaakin tapahtua.
Ennevanhaan, sillon ns wanhaan hywään aikaanhan miähillä oli tapana ottaa sitä hapanta ja sit otettiin kirves ja tyhjennettiin pirtti.
Se kuulu wanhan hwän ajan ehdottomiin jouluperinteisiin.
Ja jos oikeen sitten viimesenpäälle perinteitä kunnioitettiin, nin se pirtti poltettiin siinä muun hauskan ohessa.

on tässä vuosien saatossa tullu muutampi pirtti poltettua

 

Nojoo mäkään en oo ymmärtänyt et miks jouluna juodaan. Oon ollu viimeset kymmenen jouluu siskolla ja viime jouluna otin viinii. Kaikki muut meni nukkumaan ni mä lipittelin puna viintä ja pelasin pokerii ja voitinkin sen joulu turnauksen. Ja sisko oli hyvä ettei herätelly mua heti 6 vaan piti seuraa mun tytölle ja omille lapsilleen.

 

Nojoo mäkään en oo ymmärtänyt et miks jouluna juodaan. Oon ollu viimeset kymmenen jouluu siskolla ja viime jouluna otin viinii. Kaikki muut meni nukkumaan ni mä lipittelin puna viintä ja pelasin pokerii ja voitinkin sen joulu turnauksen. Ja sisko oli hyvä ettei herätelly mua heti 6 vaan piti seuraa mun tytölle ja omille lapsilleen.

hyvät viinit kruunaa hyvät ruuat

 

hyvät viinit kruunaa hyvät ruuat

Joo pakko myöntää et sisko ja sen mies on hoitanu tosi hyvät ruuat aina jouluna sen miehen bravuuri on ollu tehdä aivan mielettömän hyvii uuniperunoita omalla mauste seoksella. Mut niin ne meni eroon sisko hammaslääkäri osakkaana firmassa ja mies röntgen lääkäri. Ni tää joulu menee et meen faijalla käymään. Mut se oli mahtavaa kun sisko tarjos peuraa.

 

hyvät viinit kruunaa hyvät ruuat

Meillä joulun tekee hyvä seura, ruoka ja joulumieli.

 

Mut mitä tekisitte sisko lupas tehä mulle implantit jos lopetan röökin et jos röökaan ni impalntin laitto ei sovi. Mult siis puuttuu 2 hamnasta

 

Mut mitä tekisitte sisko lupas tehä mulle implantit jos lopetan röökin et jos röökaan ni impalntin laitto ei sovi. Mult siis puuttuu 2 hamnasta

Jatka tupakointia, ilman hampaita voi elää mutta ei ilman tupakkaa!

 

Jatka tupakointia, ilman hampaita voi elää mutta ei ilman tupakkaa!

Hitto en taida enään kauaa ei siit oo ku harmia ja niin paljon tulis hyvää jos pääsis vaan eroon. Oon kokeillu kaiken laista ja toi oli ainoo mihkä oon koukus ja pakko saada

 

Ai että jouluna(ko) ei riidellä, ja paskat.

Realistinen muistikuva lapsuudestani:

Olen noin 11-12 v ja istun vuotta nuorempaa veljeäni vastapäätä.

Pienemmät sisarukseni istuvat myös pöydässä, on joulu ja syömme puuroa.

Tai vttu yritetään syödä, meinaan selkäni takana kun mennään pois keittiöstä on olohuone.

Vanhemmat ovat siellä ja vitunmoinen riita.

Siellä huudetaan täyttä kurkkua pettämisestä, avioerosta (jota ei tullut mutta jota piti joulupuuron aikanakin käsitellä) ja siitä kuka on nuorimman veljeni isä.

Minä ja vuotta nuorempi veli tuijotetaan toisiamme, koska istumme vastakkain.

Minulla valuu kyyneleet silmissä, en uskalla niiskuttaa/pyyhkiä kasvojani koska pelkään vanhempien räjähtävän jos minun tajutaan itkevän.

Naama kyynelistä märkinä tuijotan veljeä, nostan lusikan ja vien sen suuhuni.

Taustalla pikkusisarukdet katsovat minua, vanhempien riita vaan jatkuu.

Että hyvää joulua.

Oli muuten totta, mutta eipä meillä vanhemmat tuota(kaan) koskaan myöntäisi.

 

Ai että jouluna(ko) ei riidellä, ja paskat.

Realistinen muistikuva lapsuudestani:

Olen noin 11-12 v ja istun vuotta nuorempaa veljeäni vastapäätä.

Pienemmät sisarukseni istuvat myös pöydässä, on joulu ja syömme puuroa.

Tai vttu yritetään syödä, meinaan selkäni takana kun mennään pois keittiöstä on olohuone.

Vanhemmat ovat siellä ja vitunmoinen riita.

Siellä huudetaan täyttä kurkkua pettämisestä, avioerosta (jota ei tullut mutta jota piti joulupuuron aikanakin käsitellä) ja siitä kuka on nuorimman veljeni isä.

Minä ja vuotta nuorempi veli tuijotetaan toisiamme, koska istumme vastakkain.

Minulla valuu kyyneleet silmissä, en uskalla niiskuttaa/pyyhkiä kasvojani koska pelkään vanhempien räjähtävän jos minun tajutaan itkevän.

Naama kyynelistä märkinä tuijotan veljeä, nostan lusikan ja vien sen suuhuni.

Taustalla pikkusisarukdet katsovat minua, vanhempien riita vaan jatkuu.

Että hyvää joulua.

Oli muuten totta, mutta eipä meillä vanhemmat tuota(kaan) koskaan myöntäisi.

semmosissa perreissä missä emäntä ei jakele kelle sattuu pysyy sovut kunnossa

 

Olen osallistunut vanhoihin perinteisiin maalaisjouluihin missä aseet, kirveet summuut viuhuivat. Yksi joulu uutuutena yritettivät heittää kiehuvaa vettä päälle. Isäni vanhimpana veljenä otti sitten niskaperseotteella veljet ja heitti heidät porstuaan ja siitä hankeen! Muistan miten mummi kävi suoristamassa itsetekemänsä porstuan räsymaton.

Minä en ollut ikinä kohde vaan sedät ja isäni alkoivat vääntämään jostakin, joskus tästä saivat osansa naapuritkin kun joulunakin vielä piti lähteä rajasotimaan ja sättimään naapuria jostakin vanhoista asioista.
Vaikka joulukirkossa kaikki oli vielä hyvin.

Muistan muorin kärsivän ilmeen pirtin nojatuolissa kun välillä käsitöiden lomasta kommentoi että elekää viittiä alakaa noitumaan/pittääkö sitä aena joulunakin alakaa tapella!

Cityjoulut olivat niinikään alkoholinhuuruisia. Naapurin Manu(kin) oli kännissä kuin apina ja oli meillä usein pukkina. Illalla väänsivät kättä ja oli tietenkin perinteinen nyrkkitappelu, harvemmin puukot heiluivat mutta joskus nekin.

Joulu oli minulle kuitenkin, kaikesta huolimatta ihanaa aikaa. Olin kai niin tottunut tuohon kaikkeen, että en osannut pelätä tai harmitella moista.

Ja, kyllä minua oltiin ajateltu. Sedät tekivät maalla lumeen jälkiä kuvitellusta joulupukin reestä. Kun mummin kanssa tultiin joulusaunasta (ulkosauna) oli pukki käynyt ja jättänyt lahjasäkin. Tarkastelin aina jälkiä.
Yhdessä katseltiin jouluohjelmia, kuunneltiin radiosta joululähetystä, ruokittiin lintuja, vietiin tallitontulle jouluntoivotus, koristeltiin kuusi ja laiteltiin jouluvaloja, leivottiin jne.

Tsadissa oli joulukadut, Stokkan legendaarinen jouluikkuna, joulupukki, koristeltiin koti jne.
Tsadissa ei koskaan leivottu, isäni ei välittänyt makeasta eikä osannut/viitsinyt leipoa, mutta tarhassa ja koulussa leivottiin.

Ei kyllä ihmetytä yhtään miksi en ikinä itse ole kännissä/krapulassa tai juo alkoholia kummemmin.
Näin pienestä asti millaiset vaikutukset sillä voi olla.


Jouluisin ei saa pingottaa, joulu ei saa olla suorittamista!
Jokaisen joulu on oman näköinen. Pääasia on että mukavia asioita tehdään omasta tahdosta eikä sen vuoksi, että joulun pitää olla jotakin tiettyä tai näyttää tietyltä.

Olen henkeen ja vereen jouluihminen, joulu on ihmisen parasta aikaa.

 

semmosissa perreissä missä emäntä ei jakele kelle sattuu pysyy sovut kunnossa

Mutta kun mies käy vieraissa, niin sovun on säilyttävä?

 

Mutta kun mies käy vieraissa, niin sovun on säilyttävä?

miehet ei ruukaa käydä vieraissa

 

Olen osallistunut vanhoihin perinteisiin maalaisjouluihin missä aseet, kirveet summuut viuhuivat. Yksi joulu uutuutena yritettivät heittää kiehuvaa vettä päälle. Isäni vanhimpana veljenä otti sitten niskaperseotteella veljet ja heitti heidät porstuaan ja siitä hankeen! Muistan miten mummi kävi suoristamassa itsetekemänsä porstuan räsymaton.

Minä en ollut ikinä kohde vaan sedät ja isäni alkoivat vääntämään jostakin, joskus tästä saivat osansa naapuritkin kun joulunakin vielä piti lähteä rajasotimaan ja sättimään naapuria jostakin vanhoista asioista.
Vaikka joulukirkossa kaikki oli vielä hyvin.

Muistan muorin kärsivän ilmeen pirtin nojatuolissa kun välillä käsitöiden lomasta kommentoi että elekää viittiä alakaa noitumaan/pittääkö sitä aena joulunakin alakaa tapella!

Cityjoulut olivat niinikään alkoholinhuuruisia. Naapurin Manu(kin) oli kännissä kuin apina ja oli meillä usein pukkina. Illalla väänsivät kättä ja oli tietenkin perinteinen nyrkkitappelu, harvemmin puukot heiluivat mutta joskus nekin.

Joulu oli minulle kuitenkin, kaikesta huolimatta ihanaa aikaa. Olin kai niin tottunut tuohon kaikkeen, että en osannut pelätä tai harmitella moista.

Ja, kyllä minua oltiin ajateltu. Sedät tekivät maalla lumeen jälkiä kuvitellusta joulupukin reestä. Kun mummin kanssa tultiin joulusaunasta (ulkosauna) oli pukki käynyt ja jättänyt lahjasäkin. Tarkastelin aina jälkiä.
Yhdessä katseltiin jouluohjelmia, kuunneltiin radiosta joululähetystä, ruokittiin lintuja, vietiin tallitontulle jouluntoivotus, koristeltiin kuusi ja laiteltiin jouluvaloja, leivottiin jne.

Tsadissa oli joulukadut, Stokkan legendaarinen jouluikkuna, joulupukki, koristeltiin koti jne.
Tsadissa ei koskaan leivottu, isäni ei välittänyt makeasta eikä osannut/viitsinyt leipoa, mutta tarhassa ja koulussa leivottiin.

Ei kyllä ihmetytä yhtään miksi en ikinä itse ole kännissä/krapulassa tai juo alkoholia kummemmin.
Näin pienestä asti millaiset vaikutukset sillä voi olla.


Jouluisin ei saa pingottaa, joulu ei saa olla suorittamista!
Jokaisen joulu on oman näköinen. Pääasia on että mukavia asioita tehdään omasta tahdosta eikä sen vuoksi, että joulun pitää olla jotakin tiettyä tai näyttää tietyltä.

Olen henkeen ja vereen jouluihminen, joulu on ihmisen parasta aikaa.

No ei kauhean ihanalta kuulosta tuo joulunvietto, mutta onneksi olet osannut poimia hyvät puolet ja muistot.

Missä oli äiti?

 

miehet ei ruukaa käydä vieraissa

Ai niinkö? Johan täällä yksi ikätoverisi kehuskeli sillä, kun oli puhe vaimoaan monta vuotta pettäneestä ja tälle lapsen tehneestä poliitikosta.

 

No ei kauhean ihanalta kuulosta tuo joulunvietto, mutta onneksi olet osannut poimia hyvät puolet ja muistot.

Missä oli äiti?

Äiti läks kun olin 2-vuotias.

Äiti kävi lähtönsä jälkeen muutaman kerran leikkimässä meillä kotia ja luulin saaneen vihdoin äidin, mutta sitten riitelivät, paikat hajoitettiin ikkunoita myöden (aivan kuin äitini lähtiessä ollessani 2 v) ja lopulta mietin että varmaan parempi että äiti ei ole paikalla. Joskus äitini käveli meillä päin vastaan mutta ei moikannut/tunnistanut?
Teini-iässä otin yhteyttä äitiini ja yritin itse luoda suhdetta. Jäin myös kodittomaksi jossain vaiheessa ja yritin saada jouluksi paikkaa missä olla mutta äitini oli sitä mieltä että minun on lähdettävä pois koska muuten en hommaa omaa asuntoa. Olin saamassa asunnon ja viikon päästä minulla se olikin. Vietin nuorena tyttönä joulun jonkun puoli tuntemattoman miehen luona. Sielläkin osasin ottaa joulusta kaiken irti. Koristelin kodin ja leikin miehen lapsen kanssa.

 

Äiti läks kun olin 2-vuotias.

Äiti kävi lähtönsä jälkeen muutaman kerran leikkimässä meillä kotia ja luulin saaneen vihdoin äidin, mutta sitten riitelivät, paikat hajoitettiin ikkunoita myöden (aivan kuin äitini lähtiessä ollessani 2 v) ja lopulta mietin että varmaan parempi että äiti ei ole paikalla. Joskus äitini käveli meillä päin vastaan mutta ei moikannut/tunnistanut?
Teini-iässä otin yhteyttä äitiini ja yritin itse luoda suhdetta. Jäin myös kodittomaksi jossain vaiheessa ja yritin saada jouluksi paikkaa missä olla mutta äitini oli sitä mieltä että minun on lähdettävä pois koska muuten en hommaa omaa asuntoa. Olin saamassa asunnon ja viikon päästä minulla se olikin. Vietin nuorena tyttönä joulun jonkun puoli tuntemattoman miehen luona. Sielläkin osasin ottaa joulusta kaiken irti. Koristelin kodin ja leikin miehen lapsen kanssa.

Olen pahoillani Mutta sinusta on kaikesta huolimatta kasvanut hieno nainen, joka pitää huolta lapsistaan ja haluaa heille parasta Toiset katkeroituvat ja heistä tulee vanhempiensa kaltaisia. Hienoa, että sait katkaistua pahan kierteen!

Hyvää joulua

 

Olen pahoillani Mutta sinusta on kaikesta huolimatta kasvanut hieno nainen, joka pitää huolta lapsistaan ja haluaa heille parasta Toiset katkeroituvat ja heistä tulee vanhempiensa kaltaisia. Hienoa, että sait katkaistua pahan kierteen!

Hyvää joulua

Juu, onnistuin kääntämään keissin voitoksi.
Edelleen - mitään en vaihtaisi pois.

Omat lapseni ovat kuin hellantuutelit, eivät tiedä pahasta mitään. Olen kyllä yrittänyt avartaa heidän maailmaa jotta ymmärrystä riittää sille kuinka erilaisia perheitä meillä on. Ymmärrys, hyväsydämisyys, avun antaminen ja ystävällisyys ovat tärkeitä asioita, mutta pitää osata olla myös terveellisesti varuillaan ja kyseenalaistaa.

Hyvää joulua sinnekin!

 

Äiti läks kun olin 2-vuotias.

Äiti kävi lähtönsä jälkeen muutaman kerran leikkimässä meillä kotia ja luulin saaneen vihdoin äidin, mutta sitten riitelivät, paikat hajoitettiin ikkunoita myöden (aivan kuin äitini lähtiessä ollessani 2 v) ja lopulta mietin että varmaan parempi että äiti ei ole paikalla. Joskus äitini käveli meillä päin vastaan mutta ei moikannut/tunnistanut?
Teini-iässä otin yhteyttä äitiini ja yritin itse luoda suhdetta. Jäin myös kodittomaksi jossain vaiheessa ja yritin saada jouluksi paikkaa missä olla mutta äitini oli sitä mieltä että minun on lähdettävä pois koska muuten en hommaa omaa asuntoa. Olin saamassa asunnon ja viikon päästä minulla se olikin. Vietin nuorena tyttönä joulun jonkun puoli tuntemattoman miehen luona. Sielläkin osasin ottaa joulusta kaiken irti. Koristelin kodin ja leikin miehen lapsen kanssa.

Tämä tarina on koskettava. Äitisi on tehnyt hyvin vaikean päätöksen.
Uusimman srk-lehden etusivulla on piirros ja runo lapsesta lastenlodissa, joka kiittää henkilökuntaa huolenpidostaan. Isä häipyi ulkomaille ja äiti piripiiriin.
Hienoa, että tällä palstalla kerrotaan rehellisesti elämästään.
Kun haavat ovat arpeutuneet, näkee elämän laajemmin ja alkaa vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Suomi on muuttunut paljon elinaikanani.
Aion viettää joulun yksin kotonani hyvin vähin rituaalein. Olen arjen rakastaja ja maanatai on minulla viikon paras päivä. Olen viettänyt jo kauan jouluja ulkomailla
lasteni luona. Liian täydelliseenkin jouluun kyllästyy. En käy tänäkään jouluna Helsingin keskustassa. Uutisten välittämät kuvat ja videot riittävät.
Minä jos kuka olen joulu-ihminen. Menimme naimisiin jouluviikolla.
Meidän perheessä joulu oli jokaikinen päivä.

 

Tämä tarina on koskettava. Äitisi on tehnyt hyvin vaikean päätöksen.
Uusimman srk-lehden etusivulla on piirros ja runo lapsesta lastenlodissa, joka kiittää henkilökuntaa huolenpidostaan. Isä häipyi ulkomaille ja äiti piripiiriin.
Hienoa, että tällä palstalla kerrotaan rehellisesti elämästään.
Kun haavat ovat arpeutuneet, näkee elämän laajemmin ja alkaa vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Suomi on muuttunut paljon elinaikanani.
Aion viettää joulun yksin kotonani hyvin vähin rituaalein. Olen arjen rakastaja ja maanatai on minulla viikon paras päivä. Olen viettänyt jo kauan jouluja ulkomailla
lasteni luona. Liian täydelliseenkin jouluun kyllästyy. En käy tänäkään jouluna Helsingin keskustassa. Uutisten välittämät kuvat ja videot riittävät.
Minä jos kuka olen joulu-ihminen. Menimme naimisiin jouluviikolla.
Meidän perheessä joulu oli jokaikinen päivä.

Vanhemmat yleensä antavat sen mukaan mitä ovat itse saaneet. Äidilläni oli päihdeongelma, kuten isällänikin.

Ymmärsin tämän jo melko varhain ja osasin/kykenin antaa anteeksi vanhemmilleni. Toki teininä kipuilin ja ravasin kerran päätohtorillekin asti selvittämässä mieltäni. Aloituksessa annoin elämälleni arvoksi 4/10, koska nollaa en saanut antaa. Lähdin vapaaehtoisesti lastenkotiin jotta isäni lakkausi juomasta. Opiskelin samalla.
Sosiaalihuollon/lastensuojelun Tuula piti myös minusta hyvää huolta, antoi leffalippuja/ruokaa ja järjesti minulle välillä viikonloppuperheen maatilalta.
Ensimmäinen anoppini tyyliin adoptoi minut, asuin tällöin tuossa joskus aiemmin mainitsemassani venäläisessä perheessä. Opin äidin roolin sieltä. Hyvä äiti olikin!

Elämässäni oli onneksi hyviä aikuisia, kiitin heitä silloin, ja kiitän edelleen.
Eikä isänikään kanssa kaikki ollut huonoa. Hän vei minua pitkin maailmaa, näin eri kulttuureita ja elämää muissa maissa jne. Olin hänen töissäkin usein mukana. Enemmän mielestäni hyvää kuin huonoa.

Yhteisöllisyys on tärkeää!
Suuri huolenpito ja rakkaus kaikkia/kaikkien lapsia kohtaan varmaan juontaa juurensa omasta lapsuudestani. Aina ovat kyläläisten lapset olleet tervetulleita meille ja on otettu mukaan retkille. On ollut ihana ja etuoikeus seurata myös heidän kasvua, omien lisäksi.
Kasvatin myös yhden lapsen pienestä aikuiseksi, joka ei ollut minusta tullut. Olen erittäin kiitollinen että osasin suhtautua häneen aivan kuten biologisiin lapsiini. Tuossahan tuo vanhin muutti omaan kotiin, asuu melko lähellä tätä lapsuuddn kotiaan. Tavataan vähintään joka viikko ja ollaan koko ajan yhteydessä, vaikka itsenäinen onkin. Hieno nuori nainen!

Kaksi pöppänää täällä vielä asuu mamman seurana. Saas nähdä koska nostavat kytkintä.
Poika täyttää ensivuonna jo 18v.

Välillä haaveilen mitä on asua ihan yksin itsekkäästi ja samassa hetkessä kipuilen että lapset eivät enää tarvitse minua. Kai tämäkin vaihe handlataan siinä missä miten muutkin muutokset - c'est la vie.

Mummoksi tuleminen on suuri haave, toivon hartaasti että saan joskus lapsenlapsia.
Rakastan olla vanha kunhan vain saisin olla sitä terveenä. Mitä vanhemmaksi tulen niin sitä isommin itsestäni pidän ja itseäni arvostan.

Suomessa vanhuus on käsitetty minun nähdäkseni jotenkin väärin. Venäjän äiti opetti minulle kuinka vanhuksia tulee kohdella siten miten hän kohteli omaa äitiään. Ja miten opetti lapsiaan kohtelemaan vanhempia ihmisiä.

Rakastan vanhempien ihmisten tarinoita. Mulla on tapana jäädä höpisemään naapurin mummojenkin kanssa, mutta
jäin tässä taannoin kahvilassa kuuntelemaan hyväksi toviksi iäkkäämmän tuntemattoman rouvan tarinaa siitä, kuinka hän piikoi Ahlströmeillä 20-vuotta. Hieno tarina! Maailma on tosiaan muuttunut, eikä välttämättä niin hyväksi. Luotto tulevaan kuitenkin on ja pysyy. Usko ja toivo maalaavat hyvää tai vähintäänkin kelpoa näköalaa.

Sinulla on hieno asenne elämään!