Tai on meilläkin omat tilit mutta hankinnat tehdään yhdessä. Kysytään toiselta ennenkuin ostetaan jotain vaikka se tehdään "omilla" rahoilla. Vähän outoa että avoliitossa voisi mällätä miten haluaa vaikka on yhteisiä menoja.
Kämppikset ei varmaankaan paneskele tai käy yhdessä sukuloimassa? Oma talous ei ole sama asia, kuin omat tilit.Onko se ”pariskunta”, jos molemmilla on oma talous.
Eivätkö he ole vain ”kämppiksiä”?
Kuinka monesti on yleensä?Suomessa homma menee yleensä näin: Jos mies tienaa enemmän (niinkuin yleensä on, koska naiset harvemmin huolii persaukisia ukkoja), niin rahat ovat yhteiset. Jos kuitenkin nainen tienaa enempi, niin molemmilla on omat rahat.
Kyllä joku voi jättää toisen jopa kippeenä kottiin jos on ehtinyt ostaa matkalipunMinun mielestä on niin, että kun yhdessä elellään niin on yhteiset rahat.
Olen lukenut palstalta kuinka pariskunnasta vain toinen pääsi etelään lomalle, koska toisella oli pieni palkka eikä ollut varaa lähteä mukaan!
Tuo ei mielestäni ole mikään rakkaussuhde vaan joku ihmeellinen muu viritys.
En ikinä lähtisi lomalle tietäen että rakkain ei pääse koska hänellä ei ole rahaa!
Eikä tuntuisi oikealta sekään, että minut jätettäisi rannalle ruikuttamaan.
Me ollaan tilanteessa missä avoliitto on molemmilla ensimmäinen. Lähinnä ihmettelen sitä miten helposti voi käyttää rahoja muuhun kuin perheen ja parisuhteen hyvinvointiin. Olen aina ajatellut että avoliitto ja yhteinen talous tarkoittaa myös yhteisiä rahoja.Uusioperheissä, joissa puolisoilla jo omaisuutta edellisestä "elämästään" on selvää, että molemmilla on omat tilinsä ja yksi yhteinen käyttötili. Avioero opettaa huolehtimaan omasta omaisuudestaan.
En saanut. Opiskeluaikoina luin Facebookin kimppakyytiryhmistä ja oletin että naiset tykkää kun ostan auton mutta olin väärässä. Pidin sen kuitenkin ja vaihdoin pois vasta kun muutin yhteen daamini kanssa.Saikko pilua kun ostit auton?
Ja vaikkei omaisuutta enää olisikaan ni mulle ei ainakaan tulisi mieleenkään uskoa koko elämääni -etenkään rahapuolta- kenenkään toisen käsiin kokonaan.Uusioperheissä, joissa puolisoilla jo omaisuutta edellisestä "elämästään" on selvää, että molemmilla on omat tilinsä ja yksi yhteinen käyttötili. Avioero opettaa huolehtimaan omasta omaisuudestaan.
Ite en menis, jäisin hoitamaan miestä.Kyllä joku voi jättää toisen jopa kippeenä kottiin jos on ehtinyt ostaa matkalipun
Meillä päätetään yhdessä yli 50 euron ostoksista. Sitä pienemmät voidaan tehdä itse. Paperilaskut avaa se kenelle ne on osoitettu ja ne laitetaan kirjoituspöydälle tietokoneen viereen. Ne maksaa sitten se joka seuraavaksi kirjautuu omaan nettipankkiin. Samalla voi kysyä toiselta esimerkiksi sähköpostiin tulevista laskuista. Suoraan verkkopankkiin tulevia laskuja maksaa se kenen pankkiin ne tulee.Niinnosiis me ainakin hoidetaan ne yhteiset kulut heti tilipäivänä.
Sit kuukausi kuluu ja kumpikin käyttää tilejään ruoka- ja päivittäistavaraostoksiin. Kuun lopussa päätetään, hankitaanko yli jääneellä jo jotain tulevaa vuotta varten eli vuokrataan ja maksetaan vaikka mökkivuokra tai lentomatkat tai tarvitaanko juuri sillä hetkellä jotain kalliimpaa. Tai heitänkö ylijääneet säästötilille tai lyhennänkö asuntolainaa enemmän ku ois pakko.
Periaatteessa siis kummallakin on joka kuukausi useampi satanen laittaa ihan mihkä mielii.
Tunnetaan myös tapauksia missä toinen on saanut koko perheen talouden sekaisin pelaamalla kaikki rahansa.Ja vaikkei omaisuutta enää olisikaan ni mulle ei ainakaan tulisi mieleenkään uskoa koko elämääni -etenkään rahapuolta- kenenkään toisen käsiin kokonaan.
Paitsi ”asiantuntijoiden”, ”virkamiesten” jne. Eli ihan tuntemattomien käsissä, koko elämä.Ja vaikkei omaisuutta enää olisikaan ni mulle ei ainakaan tulisi mieleenkään uskoa koko elämääni -etenkään rahapuolta- kenenkään toisen käsiin kokonaan.
Aikalailla samalla tyylillä meillä. Paitsi että kengät tai takki voi hyvin maksaa reilusti yli satasen eikä sitä silti toiselta kysellä jos se on tarpeellinen.Meillä päätetään yhdessä yli 50 euron ostoksista. Sitä pienemmät voidaan tehdä itse. Paperilaskut avaa se kenelle ne on osoitettu ja ne laitetaan kirjoituspöydälle tietokoneen viereen. Ne maksaa sitten se joka seuraavaksi kirjautuu omaan nettipankkiin. Samalla voi kysyä toiselta esimerkiksi sähköpostiin tulevista laskuista. Suoraan verkkopankkiin tulevia laskuja maksaa se kenen pankkiin ne tulee.
Sen takia on varmaan hyvä käydä usein yhdessä läpi perheen raha-asioita?Tunnetaan myös tapauksia missä toinen on saanut koko perheen talouden sekaisin pelaamalla kaikki rahansa.
Myös neule ja farkut maksaa lähemmäs sen satasen ja niistä päätettäisi yhdessä. Takki voitaisi yrittää korjata itse. Tarkoitus ei rajoittaa toisen rahan käyttöä vaan tällä tavalla meillä on aina hyvä käsitys perheen taloudellisesta tilanteesta.Aikalailla samalla tyylillä meillä. Paitsi että kengät tai takki voi hyvin maksaa reilusti yli satasen eikä sitä silti toiselta kysellä jos se on tarpeellinen.
Samoin voin sujauttaa viisikymppisen lapselle ohimennen mut yli satasen lahjoista kyllä ainakin mainitsen.
Yhteiset rahat sopii myös niille jotka ei halua riidellä rahasta. Meidän tapauksessa meillä on myös isoja menoja mitä kaupungissa asuessa ei ollut. Viimeisin on nyt toissapäiväinen pellettisiilo ja samalla selvisi ettei pellettirekalla ole tänne mitään asiaa.Pääsääntöisesti yhteiset rahat käyvät niille joilla on hyvä kommunikaatio ja yhtenevä ymmärrys siitä miten rahaa käytetään.