V
vierailija
Vieras
Erittäin hyvä ja selkokielinen kannanotto rajatilanteeseen ja turvapaikkakäytäntöihin. Kannattaa lukea kokonaisuudessaan. Jukka Savolaisen nimi ei ollut itselleni tuttu ennen tätä uusinta itärajan jamboreeta, mutta kyseessähän tuntuu olevan harvinaisen skarppi ja ennen kaikkea selväsanainen mies. Välillä on tärkeää, että asioista riisutaan turha politikointi pois ja kerrotaan kansalaisille miten asiat ovat. Toki kyseessä on aina
/img-s3.ilcdn.fi/8fa2524bed1309793cd55a2fb9225ad9ece229d44eddaed95feaff72d32f06d3.jpg)
www.iltalehti.fi
"Siksi Savolaisen mukaan Suomen pitää alkaa hakea rohkeasti uusia tulkintoja.
– Jos sitten joku valittaa uusista tulkinnoista ja Suomi joutuu vastaamaan johonkin tuomioistuimeen niin ei siinä mitään. Sehän on täysin normaalia hallinnossa ja bisneksessä, että haetaan laintulkintoja. Miksi maahanmuuttoasioissa ei voitaisi tehdä niin? Savolainen kysyy."
Tämä on yksi asia, jota itse olen ihmetellyt. Miksi Suomi voi käydä hakemassa tulkinnat tuomioistuimesta esim. alkoholin myynnin tai autoveron kohdalla, mutta ei tässä asiassa? Vaikka juuri ihmisoikeuksien kohdalla on varta vasten olemassa parikin kansainvälistä tuomioistuinta, joiden tehtävä on antaa päätöksiä juuri näistä asioista ja juuri valtioita koskien.
"– On valtava määrä käsityksiä siitä, minkälainen on esimerkiksi turvapaikanhakuoikeus ja miten turvapaikkahakemukset tulee käsitellä. Niistä on syntynyt sellaista soveltamiskäytäntöä, joka perustuu pitkälti pehmeään lainsäädäntöön, jota ei ole itse niissä kansainvälisissä sopimuksissa lainkaan kirjattu, mutta on syntynyt pikkutarkkoja käytäntöjä joita nyt huolellisesti noudatamme.
Savolainen viittaa pakolaisten oikeusasemaa koskevaan yleissopimukseen vuodelta 1951, Euroopan ihmisoikeussopimukseen (1950) sekä kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun kieltävään sopimukseen (1987).
– Niissähän on aivan lyhyet kirjaukset siitä, että ihmistä ei saa palauttaa sellaiseen maahan, jossa hän voi joutua vainotuksi.
– Ja siinä on poliittisen turvapaikan hieno periaate, eli jos nyt naapurista tulee henkilö, joka on siellä joutumassa mielipiteen takia vainotuksi, kidutetuksi tai tapetuksi, niin eihän häntä sinne voi palauttaa. Tämä on se sopimusten keskeisin sisältö. Ja ne ovat hyvin lyhyitä toteamuksia.
Länsimaisissa demokratioissa on Savolaisen mukaan syntynyt sellainen ikävä kierre, että kuka tahansa, joka on turvapaikka-asioiden kanssa tekemisissä, varmistaa selustansa, ettei vaan tulisi polkeneeksi ihmisoikeuksia.
– Silloin jokainen päätöksentekijä ja lausunnonantaja on lähtenyt maksimoimaan sitä turvapaikanhakijan oikeutta, jotta ihmisen oikeuksia ei vaan poljettaisi."
Mikähän siinä on, että suomalaiset tykkäävät olla paavillisempia kuin paavi itse? Joka asiassa pitää aina ylittää vaatimustaso reilulla marginaalilla. Ettei vaan kukaan pääsisi sanomaan. Se tuntuu olevan ajattelutapana. Jossain tilanteessa sen ymmärtää, mutta kun kyseessä on Suomelle haitallinen asia, niin silloin pitäisi tietenkin mennä niin minimeillä kuin mahdollista. Toteuttaa vain se sopimuksen kova ydin, johon nimenomaisesti on sitouduttu (=ei palauttamista maahan, jossa henkilökohtaista vainoa) eikä mitään muuta. Ei tarvitse tehdä yhtään sen enempää eikä käyttää yhtään harkintaa sen sopimuksen kirjaimen ulkopuolelta.
"– Ei uskalleta todeta, Venäjä on turvallinen maa henkilölle, joka on juuri saanut viisumin Venäjälle ja matkustanut maahan vapaaehtoisesti, jolloin me voisimme aika nopeasti todeta täällä, että turvapaikkahakemus on ilmeisen perusteeton ja palauttaa henkilö Venäjälle"
Amen!
Hybridiasiantuntija: Aika kyseenalaistaa Suomen turvapaikkakäytännöt
Hybridiosaamiskeskuksen Jukka Savolainen: ”Käsittääkseni itärajalla koettu osoittaa jo sen, että meillä ei ole enää varaa turvapaikkatulkintaan, joka maksimoi kenen tahansa maapallolla syntyneen oikeutta hakea turvapaikkaa valitsemastaan maasta.”
www.iltalehti.fi
"Siksi Savolaisen mukaan Suomen pitää alkaa hakea rohkeasti uusia tulkintoja.
– Jos sitten joku valittaa uusista tulkinnoista ja Suomi joutuu vastaamaan johonkin tuomioistuimeen niin ei siinä mitään. Sehän on täysin normaalia hallinnossa ja bisneksessä, että haetaan laintulkintoja. Miksi maahanmuuttoasioissa ei voitaisi tehdä niin? Savolainen kysyy."
Tämä on yksi asia, jota itse olen ihmetellyt. Miksi Suomi voi käydä hakemassa tulkinnat tuomioistuimesta esim. alkoholin myynnin tai autoveron kohdalla, mutta ei tässä asiassa? Vaikka juuri ihmisoikeuksien kohdalla on varta vasten olemassa parikin kansainvälistä tuomioistuinta, joiden tehtävä on antaa päätöksiä juuri näistä asioista ja juuri valtioita koskien.
"– On valtava määrä käsityksiä siitä, minkälainen on esimerkiksi turvapaikanhakuoikeus ja miten turvapaikkahakemukset tulee käsitellä. Niistä on syntynyt sellaista soveltamiskäytäntöä, joka perustuu pitkälti pehmeään lainsäädäntöön, jota ei ole itse niissä kansainvälisissä sopimuksissa lainkaan kirjattu, mutta on syntynyt pikkutarkkoja käytäntöjä joita nyt huolellisesti noudatamme.
Savolainen viittaa pakolaisten oikeusasemaa koskevaan yleissopimukseen vuodelta 1951, Euroopan ihmisoikeussopimukseen (1950) sekä kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun kieltävään sopimukseen (1987).
– Niissähän on aivan lyhyet kirjaukset siitä, että ihmistä ei saa palauttaa sellaiseen maahan, jossa hän voi joutua vainotuksi.
– Ja siinä on poliittisen turvapaikan hieno periaate, eli jos nyt naapurista tulee henkilö, joka on siellä joutumassa mielipiteen takia vainotuksi, kidutetuksi tai tapetuksi, niin eihän häntä sinne voi palauttaa. Tämä on se sopimusten keskeisin sisältö. Ja ne ovat hyvin lyhyitä toteamuksia.
Länsimaisissa demokratioissa on Savolaisen mukaan syntynyt sellainen ikävä kierre, että kuka tahansa, joka on turvapaikka-asioiden kanssa tekemisissä, varmistaa selustansa, ettei vaan tulisi polkeneeksi ihmisoikeuksia.
– Silloin jokainen päätöksentekijä ja lausunnonantaja on lähtenyt maksimoimaan sitä turvapaikanhakijan oikeutta, jotta ihmisen oikeuksia ei vaan poljettaisi."
Mikähän siinä on, että suomalaiset tykkäävät olla paavillisempia kuin paavi itse? Joka asiassa pitää aina ylittää vaatimustaso reilulla marginaalilla. Ettei vaan kukaan pääsisi sanomaan. Se tuntuu olevan ajattelutapana. Jossain tilanteessa sen ymmärtää, mutta kun kyseessä on Suomelle haitallinen asia, niin silloin pitäisi tietenkin mennä niin minimeillä kuin mahdollista. Toteuttaa vain se sopimuksen kova ydin, johon nimenomaisesti on sitouduttu (=ei palauttamista maahan, jossa henkilökohtaista vainoa) eikä mitään muuta. Ei tarvitse tehdä yhtään sen enempää eikä käyttää yhtään harkintaa sen sopimuksen kirjaimen ulkopuolelta.
"– Ei uskalleta todeta, Venäjä on turvallinen maa henkilölle, joka on juuri saanut viisumin Venäjälle ja matkustanut maahan vapaaehtoisesti, jolloin me voisimme aika nopeasti todeta täällä, että turvapaikkahakemus on ilmeisen perusteeton ja palauttaa henkilö Venäjälle"
Amen!
