Aikamoinen puutarha

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Tässä on se ero, joka on mun ja varmaan tämän palstan enemmistön välillä. Jostain syystä se mitä aiemmin K ja B välillä näkyi, on kadonnut. Siinä ei ollut todellista voimaa. Mä ajattelen jotenkin niin, että se mikä pätee tällä hetkellä, on se minkä mä osaan ottaa huomioon ja mikä on mulle totta. Se aiempi ei kestänyt, nykyinen tila voitti. Mun tarkoitus ei ole kinastella kenenkään kanssa. Yritän tässä itsellenikin selittää, miksi kadonneilla hetkillä ei ole mulle suurta merkitystä. Jossain muussa tarinassa voi ollakin, mutta ei tässä. Mulle menneet hetket ovat vaan muistutus katoamisesta, siitä mitä olisi voinut olla. Veikkaan, että olette onnellisempia kuin minä. Ja luulen, että olemme käyneet samankaltaisen vuoropuhelun aiemminkin
Sinun kokemus on aivan yhtä tärkeä kuin muidenkin, koska se on sinun omasi. Kullakin on omat syynsä ja selityksensä, miksi kokevat ja tuntevat milläkin tavalla. Onnellisuutta ei voi vertailla, koska se rakentuu kaikilla niin eri tavoin. Sitä voi vain tavoitella, kukin omalla tavallaan. Shipatessa yleensä ajatellaan, että sitä tehdään sen takia, että siitä saa itselleen iloa, onnea, eskapismia, mitä hyvää kukin. Jos siitä tulee suurimmaksi osaksi surulliseksi, sitten voi olla että itsen todellinen elämä leviää kuviteltuun, ja yrittää tavoitella shipin kautta asioita, joita haluaisi hallita. Tällöin voi olla vaikea tyytyä niihin positiivisiin asioihin.

Ohiksena: Sinussa on oivaa insinööripotentiaalia, ehkä oletkin jo❤
 
vierailija
Mä tulin niin hyvälle mielelle ja iloiseksi tosta Kärtsän ja Alessandran stoorista. Kärtsä niin hyväntuulisena ja onnellisen oloisena jälleennäkemisestä ja Alessandran nauru ja koko höpsötys saa vaan hymyn huulille ja tekee mieli katsoa tota pätkää uudestaan ja uudestaan. Ihanat. 😊
 
vierailija
Mä tulin niin hyvälle mielelle ja iloiseksi tosta Kärtsän ja Alessandran stoorista. Kärtsä niin hyväntuulisena ja onnellisen oloisena jälleennäkemisestä ja Alessandran nauru ja koko höpsötys saa vaan hymyn huulille ja tekee mieli katsoa tota pätkää uudestaan ja uudestaan. Ihanat.
Minulla on ihan sama! K otti aurinkolasit pois A:n kanssa, vaikka työmodessa median kanssa ne pysyivät visusti silmillä <3
 
vierailija
Tässä on se ero, joka on mun ja varmaan tämän palstan enemmistön välillä. Jostain syystä se mitä aiemmin K ja B välillä näkyi, on kadonnut. Siinä ei ollut todellista voimaa. Mä ajattelen jotenkin niin, että se mikä pätee tällä hetkellä, on se minkä mä osaan ottaa huomioon ja mikä on mulle totta. Se aiempi ei kestänyt, nykyinen tila voitti. Mun tarkoitus ei ole kinastella kenenkään kanssa. Yritän tässä itsellenikin selittää, miksi kadonneilla hetkillä ei ole mulle suurta merkitystä. Jossain muussa tarinassa voi ollakin, mutta ei tässä. Mulle menneet hetket ovat vaan muistutus katoamisesta, siitä mitä olisi voinut olla. Veikkaan, että olette onnellisempia kuin minä. Ja luulen, että olemme käyneet samankaltaisen vuoropuhelun aiemminkin
Mulle ne hetket eivät ole kadonneet, mutta eivät kyllä riitä. Siis mihinkään ihanaan oloon loppuelämäksi tästä. Joo, pidän niitä hetkiä kyllä ihanina varmaan lopun elämääni, mutta ei se mihinkään auta. En minäkään tarkoita väitellä asiasta, mulle homma vain jäi kesken jos ei tästä etene. Ja mulle se, ettei jokin toivomani asia toteudu ei ole isokaan ongelma.
 
vierailija
Mä tulin niin hyvälle mielelle ja iloiseksi tosta Kärtsän ja Alessandran stoorista. Kärtsä niin hyväntuulisena ja onnellisen oloisena jälleennäkemisestä ja Alessandran nauru ja koko höpsötys saa vaan hymyn huulille ja tekee mieli katsoa tota pätkää uudestaan ja uudestaan. Ihanat.
Samoin! ♥ Plus repesin siinä lopussa itsekin, kun K sanoo sen husbands 😂
 

Yhteistyössä