On tosi epätodellinen olo, että pääsin keikalle. Moni on tainnut sanoa, että NT tuntui epätodelliselta, mutta teillä oli ainakin 3 kk aikaa tottua siihen ja monelle paikat olivat tutut, minulle varmistui lippu keskiviikkona ja menin ihan vieraaseen maahan.
Niin jotenkin vieläkin vaikea uskoa. Minua myös pelotti, että entä jos ostamani lippu ei toimikaan, niin suostuin uskomaan paikalle pääsyn vasta kun olin sisällä salissa (missä vaiheessa tajusin, etten ollut edes etukäteen miettinyt mille puolelle haluaisin mennä, koska se oli tuntunut niin kaukaiselta).
Ja siis terveyteni on ollut niin huono, että sekin että pääsin elokuussa Kärtsän keikalle samassa kaupungissa vaikutti ihmeeltä. En olisi melkein minään muuna päivänä moneen viikkoon pystynyt menemään paitsi sinä nimenomaisena päivänä. Sen jälkeen terveyteni romahti vielä lisää ja etenkin NT:n aikoihin minulla meni kuukausi käytännössä ohi, kun en jaksanut mitään. En olisi tod päässyt keikalle, vaikka olisin ollut samassa kaupungissa silloin.
Niin ihan uskomatonta, että olen päässyt nyt molempien keikalle ja jaksoin vielä hommata varsin hyvät paikat, varsinkin eilen. Olen tosi kiitollinen. Ja joistain muistakin jutuista, kuten että yksi shippikollega vei Jerelle kirjoittamani synttärirunon hänelle Apollossa (kirjoitin sen paperille, kuvasin ja hän tulosti) ja että samana päivänä torstaina tapasin vihdoin livenä ensimmäistä kertaa yhden minulle tosi tärkeän ihmisen.
Mutta pakko sanoa, että kyllä minuakin huolettaa bändin tilanne. Bojan (ei mitään akuuttia huolta, sama vanha mitä on ollut kesästä), Jure, tuo managerijuttu, muut jutut. Jotenkin liian monta mahdollista murtumapistettä, mistä koko homma voi sortua täysin. Ja se Connorin transfobiakama kuulosti järkyttävältä, aivan kestämätöntä ja karmeaa omasta näkökulmasta, mutta ei myös yhtään sovi heidän imagoonsa.
Niin ja se flambojan-tunnus on siis suomalainen shippaustoveri, joka löysi sen videoklipin jossa Bojan puhuu minulle kyselemällä belgradlaisilta.
- Joymuffin