No, kirjoitin nyt vielä täydennysrapoa kuitenkin, sori vähän tajunnanvirtamaisuus. Menin jonoon 18:30 eli 1,5h ennen ovien avautumista. Yllätyksekseni sai jonottaa sisällä, olin about viimeinen joka mahtui sisään. Paikka oli outo "nuorisokeskus" mutta enemmän vaikutti joltain taidetalolta ja jonotusta sotki kun jatkuvasti meni porukkaa johonkin taidegalleriaan yms samassa kerroksessa. Joku ehkä 15 v tytsy jolla luki kasvoissa "I love Jure" kirjoitti minulle käteen jonotusnumeron 89, mutta en ole varma kyllä katsoiko kukaan ikinä näitä- Sanottiin, että vesipulloja ei saa viedä, koska eilen niitä heiteltiin, minulla ei kyllä ollutkaan. Vähän paska päätös kyllä kun oli niin kuuma, eikä saa vettä! Oli laukkujen ja ruumiintarkastusta. Ennen keikkaa soi poppia, etenkin Abbaa ja esim. Lady Gagaa ja yleisö lauloi kovaa mukana, myös kaikki Abbat - Suomessa ei varmaan teineiltä lähtisi Abba? Maks-havainnot aiheuttivat kirkunaa.
Keikka alkoi SSOLilla, johon reaktio oli tosi laimea minusta. Yllättäen keikan yhden kovimmista biletysreaktioista sai Omamljeno telo, samaa tasoa kuin serbiankieliset biisit. Yleisö lauloi tosi hyvin mukana koko biisit (SSOL varmaan vähiten) ja serbiankieliset kohdat A sem ti povedalista myös. Vem da gres oli jotenkin ehkä keikan kohokohta minulle, meinasin liikuttua välittömästi kyyneliin. Tykkään vaan siitä niin kovasti (Bojankin vaikutti liikuttuneelta siinäkin, kuten useissa biiseissä). Novi valkin ihana. Ja Padamkin liikutti minua syvästi, vielä kun Bojan oli niin liikuttunut. Carpe diemissä mentiin kyykkyyn, tosin yleisö vaikutti vähän hämmentyneeltä asiasta. Lava oli tosi matala, niin siinä ei makoiltu tai istuttu missään biisissä. Jure ei ollut Novi Valissa mukana, hän vaikutti olevan vähän huonoissa ja itse veikkaisin enemmän samaa kamaa kuin esim. NT:llä enkä flunssaa, mutta en toki tiedä.
Yllätyin, että sain laulettua Demonin ja Onan lisäksi myös Novi Valin ja Vem da gresin 95% kokonaan (kuuntelin niitä kesällä paljon, mutta välillä vähemmän) ja eilinen Tokioon ja Carpe diemiin keskittynyt harjoittelukin palkittiin. Lauloin monista biiseistä kohtia, joita en tiennyt osaavani, kuten Umazane mjsli, jota en käytännössä koskaan kuuntele.
Yleisö ryysäsi/töni/änki ennen keikan alkua, mutta ei lainkaan keikan aikana, se oli kiva. Jatkuva tavaroiden heittely tuntui ärsyttävän Bojania. Joku oli tullut Saksasta ja jollain oli hollanninkielinen kyltti Krisille ja Maksille, jossa luki kai jotain, että olen 50/50 teidän suhteenne? (Osaan hollantia, mutta en nähnyt kunnolla). Tuntui että oli tavallista kiinnostavammat ja vähän epätavalliset välispiikit ja kultalevykin luullakseni mainittu (reaktioista päätellen), mutta en toki juurikaan niistä ymmärtänyt. Jotain Bojan tuntui selittävän perjantaifiiliksistä, tunnistin sanan petak sieltä.
En kuullut mainintaa Suomesta kyllä.
Bojan oli jotenkin tunteikas, kun oli paljon iloa mutta myös itkua ja melkein-itkua. En kyllä saisi hänestä mitenkään mitään "uusi seurustelusuhde" -vibaa, kuten on spekuloitu, kaukana siitä (en siis tarkoita, että olisi ollut angstinen sinänsä). Hyvin ja yllättävän pirteästi veti vaikka oli kipeänä. Jotenkin "cheeky" kyllä myös. Kris tosiaan bojanmaisen keimaileva ilopilleri ja järkyttävän hyvännäköinen. Juresta en saanut mitään otetta eikä hän tuntunut olevan ihan okei. Jan oli ilmeisesti flunssansa takia vaisu ja eri puolella lavaaa (olin melko keskellä, mutta Krisin puolella), Nacella sellainen yleisempseä "olen rokkitähti" -viba.
- Joymuffin (joo, ja kello on liikaa)
www.tumblr.com
