Tsemppiä paljon sinne Toivottavasti tämä kierto toisi plussan! Ymmärrän tuon turhautumisen todella hyvin, koin sitä paljon esikoisen yrityksen aikaan, kun tuntui että ei vaan onnistuTänne voi päivittää kp1. Yk 13 käyntiin 🫥 tuntuu että tästä ei tule mitään koko hommasta
plussatuulia teille muille.
Kiitos
Laitoin sulle yv!Voi miten ikävää olisin laittanut sulle viestiä noista tutkimuksista mutten pysty, pystytkö sä laittamaan mulle viestin mihin voin sitten vastata?
Oon pahoillaniEi kestänyt tämäkään ilo kauaa. Kolmas keskenmeno peräkkäin. Tai tämä kai virallisesti kemiallinen, koska viikkoja olis tnä ollut vasta 4+6. Aamulla vähän tiputteli ja tein testin, joka lähes plankko negatiivinen. Eli tosi nopeesti lähtenyt hormoni laskemaan sunnuntain tosi selkeän plussan jälkeen. Nyt tiputtelee koko ajan vähän enemmän, mutta ei kovin runsaasti vielä. Vaikka tätä vähän pelkäsinkin niin aivan p*skaa.
Onko jollain tietoa, pääseekö niihin tutkimuksiin kolmen km jälkeen, vaikka ennestään olisi jo kaksi lasta? Ei siis lapsettomuushoitoihin/tutkimuksiin, vaan tutkimuksiin miks keskenmenoja tapahtuu?
Ei olla. Poden aivan samoja tuntemuksia kuin sinäkin, samaistun niin viestiisi. Olen itseeni pettynyt ettei asia ole vieläkään edistynyt eteenpäin. Toki ensiksihän se vaatisi siihen luuriin tarttumisen ja soittamisen jotta asiat kävisivät etenemään. Ahdistusta ja pelkoa lisää jos toteavatkin et jommassa kummassa on vikaa tai et yrittäkää vielä vuosi ennen kuin on hoitoihin asiaa. Koen myös et oma työni vaikeuttaa hoitoihin hakemista, miten saan sovitettua oman ja puolison työt ja mahdollisen ajan kaikille osapuolille sopivaksi. Puolisoni käy toisella paikkakunnalla töissä ja itse teen kaksivuorotyötä. Toki varmasti ollaan vielä normi yrittämisen rajoissa kun kuitenkin keskimääräinen yritys taitaa olla vuoden molemmin puolin. Mutta tuntuuhan tämä epäreilulta kun toiset raskautuvat parissa kuukaudessa ja sit ollaan me joilla menee vuosi ellei useampi. Miten pahalta se tuntuu kun joku tulee kertomaan miten on raskautunut lyhyessä ajassa.Alkaa ahdistaa taas niin paljon tämä lapsettomuus, kun taas yksi kierto lopuillaan. Itkin eilen miehelle tätä pettymystä ja hän vain sanoi, että älä ajattele sitä koko ajan. En tiedä miten saisi sen ajatuksista pois. Helpompi se on miehelle olla ajattelematta, kun ei ole hänen kehossaan kaikki tapahtumat ja tuntemukset koko ajan läsnä. En haluaisi joutua hoitoihin. No ei pitäisi miettiä liian pitkälle, mutta se on mun yksi heikkous, että mietin liikaa etukäteen. Tästä aiheesta on niin vaikea puhuakin kenellekään ja sitten pyörittelee kaikkea omassa päässä. No ollaan nyt puhuttu miehen kanssa, että yritetään päästä tutkimuksiin. Soitan tk:hon ensi viikolla, kun uusi kierto alkaa.
Ootteko @heltsuli saanut vietyä eteenpäin tutkimuksiin pääsyä?
Voimia! Vähän ehkä itseä lohduttaa, että on joku muukin samassa tilanteessa, vaikkei tätä kenellekään toivo. Omille siskoille en ole oikein saanut kerrottua, kun nähdään niin harvoin välimatkan vuoksi.Ei olla. Poden aivan samoja tuntemuksia kuin sinäkin, samaistun niin viestiisi. Olen itseeni pettynyt ettei asia ole vieläkään edistynyt eteenpäin. Toki ensiksihän se vaatisi siihen luuriin tarttumisen ja soittamisen jotta asiat kävisivät etenemään. Ahdistusta ja pelkoa lisää jos toteavatkin et jommassa kummassa on vikaa tai et yrittäkää vielä vuosi ennen kuin on hoitoihin asiaa. Koen myös et oma työni vaikeuttaa hoitoihin hakemista, miten saan sovitettua oman ja puolison työt ja mahdollisen ajan kaikille osapuolille sopivaksi. Puolisoni käy toisella paikkakunnalla töissä ja itse teen kaksivuorotyötä. Toki varmasti ollaan vielä normi yrittämisen rajoissa kun kuitenkin keskimääräinen yritys taitaa olla vuoden molemmin puolin. Mutta tuntuuhan tämä epäreilulta kun toiset raskautuvat parissa kuukaudessa ja sit ollaan me joilla menee vuosi ellei useampi. Miten pahalta se tuntuu kun joku tulee kertomaan miten on raskautunut lyhyessä ajassa.
Siskoni näkee asiassa sen positiivisuuden et kun en raskaudu niin voisin ensiksi hoitaa masennukseni alta pois. Tämähän tuntuu melkoiselta sivallukselta. Masennuksesta ei välttämättä parane sormia napsauttamalla yms. Siitäkin paraneminen voi olla useamman vuoden viivästys raskauteen joten ei kiitos. Kello tikittää, ikää kuitenkin yli 30. Ensi vuonna taas yksi vuosi lisää.. Siskoni myös tuntuu olevan katkera meidän vanhemmille. Vanhemmillamme on omat terveydelliset haitat ja sukurasitteet, joten hän on monet kerrat manannut miksi meitä sisaruksia on pitänyt tehdä niin monta, ei ole hyviä geenejä ja muuta kuraa. Itsestäni tämä tuntuu pahalta, välillä tuntuu et en olisi ollut tervetullut maailmaa, olen kuitenkin pikkusisko hänelle. Hän on kuitenkin kerran saanut kokea äitiyden, joten on hämmentävää ettei hän oikein suo sitä minulle. Anteeksi kun hiukan poikkesin aiheesta, mutta juolahti nyt mieleen.
Mutta tosiaan pitäisi olla yhteydessä neuvolaan, jotta asia lähtisi eteenpäin. Mut jotenkin siihen ajatukseen vaan turtuu et katsotaan nyt tämä kierto et jos se olisi tärpännyt. Ikuinen noidan kehä mikä vaan jatkuu ja jatkuu, turtuu vaan osaansa. Olin ihan hirveen toiveikas edellisessä / tässä kierrossa et nyt se tärppäsi, sit jo kävinkin pelkäämään et entä jos se onkin kohdun ulkopuolinen (en tiedä mistä moinen ajatus). Olin vielä silloinkin toiveikas kun ovulaatiosta oli se 5-6 päivää kun alkoi tiputtelu, ( uskoin ja toivoin olevan kiinnitymisvaiheessa), mut se romuttui kun vuoti sen yhden päivän. Maailma tuntui murenevan. Sen jälkeen olen tehnyt useamman raskaustestin sillä ajatuksella entäpä jos, mutta ei. Kaikki on negatiivisia. Toki se yhden päivän vuoto nyt härnää kiertoani, alkoivatko menkat vai ei, mut ensi viikolla näen alkaako vuoto kunnolla vai päädyinkö uuteen kiertoon kahden päivän tiputtelulla sekä yhdellä vuoto päivällä. On tämä vaan niin vaikeaa ja puoliso ei käy asioita samalla tavalla läpi. Pitäisi vain rohkaistua ja ottaa yhteyttä, siitähän se asia lähtisi sitten etiäpäin. Huoh…
Kiitti, on niin inhottava ja toivoisin niin että olis jo ohi tämä@Heinis2017 Pikaista paranemista, kuulostaa kyl tosi inhottavalta!
Voimia sinulle. Huomasin, että olette aloittaneet yrityksen samaan aikaan kun mekin. Eikä yhtään plussaa ole näkynyt täälläkään. Oletko milloin viimeksi käynyt gynen tarkastuksessa? Olisiko sinne helpompi mennä ekaksi ja katsoa onko kaikki kunnossa?Ei olla. Poden aivan samoja tuntemuksia kuin sinäkin, samaistun niin viestiisi. Olen itseeni pettynyt ettei asia ole vieläkään edistynyt eteenpäin. Toki ensiksihän se vaatisi siihen luuriin tarttumisen ja soittamisen jotta asiat kävisivät etenemään. Ahdistusta ja pelkoa lisää jos toteavatkin et jommassa kummassa on vikaa tai et yrittäkää vielä vuosi ennen kuin on hoitoihin asiaa. Koen myös et oma työni vaikeuttaa hoitoihin hakemista, miten saan sovitettua oman ja puolison työt ja mahdollisen ajan kaikille osapuolille sopivaksi. Puolisoni käy toisella paikkakunnalla töissä ja itse teen kaksivuorotyötä. Toki varmasti ollaan vielä normi yrittämisen rajoissa kun kuitenkin keskimääräinen yritys taitaa olla vuoden molemmin puolin. Mutta tuntuuhan tämä epäreilulta kun toiset raskautuvat parissa kuukaudessa ja sit ollaan me joilla menee vuosi ellei useampi. Miten pahalta se tuntuu kun joku tulee kertomaan miten on raskautunut lyhyessä ajassa.
Siskoni näkee asiassa sen positiivisuuden et kun en raskaudu niin voisin ensiksi hoitaa masennukseni alta pois. Tämähän tuntuu melkoiselta sivallukselta. Masennuksesta ei välttämättä parane sormia napsauttamalla yms. Siitäkin paraneminen voi olla useamman vuoden viivästys raskauteen joten ei kiitos. Kello tikittää, ikää kuitenkin yli 30. Ensi vuonna taas yksi vuosi lisää.. Siskoni myös tuntuu olevan katkera meidän vanhemmille. Vanhemmillamme on omat terveydelliset haitat ja sukurasitteet, joten hän on monet kerrat manannut miksi meitä sisaruksia on pitänyt tehdä niin monta, ei ole hyviä geenejä ja muuta kuraa. Itsestäni tämä tuntuu pahalta, välillä tuntuu et en olisi ollut tervetullut maailmaa, olen kuitenkin pikkusisko hänelle. Hän on kuitenkin kerran saanut kokea äitiyden, joten on hämmentävää ettei hän oikein suo sitä minulle. Anteeksi kun hiukan poikkesin aiheesta, mutta juolahti nyt mieleen.
Mutta tosiaan pitäisi olla yhteydessä neuvolaan, jotta asia lähtisi eteenpäin. Mut jotenkin siihen ajatukseen vaan turtuu et katsotaan nyt tämä kierto et jos se olisi tärpännyt. Ikuinen noidan kehä mikä vaan jatkuu ja jatkuu, turtuu vaan osaansa. Olin ihan hirveen toiveikas edellisessä / tässä kierrossa et nyt se tärppäsi, sit jo kävinkin pelkäämään et entä jos se onkin kohdun ulkopuolinen (en tiedä mistä moinen ajatus). Olin vielä silloinkin toiveikas kun ovulaatiosta oli se 5-6 päivää kun alkoi tiputtelu, ( uskoin ja toivoin olevan kiinnitymisvaiheessa), mut se romuttui kun vuoti sen yhden päivän. Maailma tuntui murenevan. Sen jälkeen olen tehnyt useamman raskaustestin sillä ajatuksella entäpä jos, mutta ei. Kaikki on negatiivisia. Toki se yhden päivän vuoto nyt härnää kiertoani, alkoivatko menkat vai ei, mut ensi viikolla näen alkaako vuoto kunnolla vai päädyinkö uuteen kiertoon kahden päivän tiputtelulla sekä yhdellä vuoto päivällä. On tämä vaan niin vaikeaa ja puoliso ei käy asioita samalla tavalla läpi. Pitäisi vain rohkaistua ja ottaa yhteyttä, siitähän se asia lähtisi sitten etiäpäin. Huoh…
Pikaista paranemista sinneTäällä niin paska kierron loppu ku olla ja voi oon kolmatta päivää kuumeessa ja aivan kauhea kurkkukipu, en muista tämmöstä koskaan ennen olleen! Mulla harvoin edes kuume nousee ja joka puolelta oon kipeä jo ku mittari näyttää 37. Nyt lämpö pysytelly 37.5-38 välillä. Korviin sattuu ja nieleminen vaikeutunu. Oon lähes tulkoon nukkunu keskiviikosta asti niin että selkä jo kipeä makaamisesta. Kaiken maailman kipulääkkeet käytössä, ei varmaan kovin hyvää tee jos mahdollinen kyytiläinen olis mutta oma olo on niin kamala että pakko vähän helpottaa noilla. Aamupäivällä kävin nieluviljelyssä ja pikatestissä A-streptokokin varalta mut pikatesti näytti negaa eikä nieluviljelyn vastaus oo vielä tullu. En muista että koskaan oisin näin kipeä ollu
Alamaha on välillä tosi arka ja viime yönä kihelmöi tosi paljon toista nänniä.
Tilaa ihan reilusti vaan r testejä Täällä meidän seurassa saattaa tarttua testihimot ja siihen ei pari riitä@Mollama tosi paljon tsemppiä sinne!
Mä luulen, että me ei odoteta enää ens kuuhun, vaan aletaan yrittämään jo tästä seuraavasta kierrosta! Ei jaksa enää odottaa. Hui miten alkoi jännittämään! Eli menkkoja odotellessa, nyt kp 22/27.
Pitää laittaa tilaus raskauskeijulle, ovistestejä ja parit raskaustestit valmiiksi.
TsemppiäVoimia sinulle. Huomasin, että olette aloittaneet yrityksen samaan aikaan kun mekin. Eikä yhtään plussaa ole näkynyt täälläkään. Oletko milloin viimeksi käynyt gynen tarkastuksessa? Olisiko sinne helpompi mennä ekaksi ja katsoa onko kaikki kunnossa?
Meillä kun vuosi tuli täyteen, niin varasin gynekologille ajan ultraan. Siellä sitten selvisi, että kaikki on ok (pieniä munarakkuloita paljon jäljellä, hormonitoiminta normaali, säännölliset ovulaatiot). Meillä siis ehkä miehessä vika ja hän ei suostu tutkimuksiin..
Ensimmäinen askel se suuri ja pelottava, mut kai se on jossain vaiheessa otettava. Olin silloin pari kiertoa taaksepäin valmis ottamaan yhteyden, mutta sitten tuli muuttuvia tekijöitä ja asia vain jäi. Puolisokaan kun ei asiasta puhu niin en myöskään halua häntä painostaa asialla.Voimia! Vähän ehkä itseä lohduttaa, että on joku muukin samassa tilanteessa, vaikkei tätä kenellekään toivo. Omille siskoille en ole oikein saanut kerrottua, kun nähdään niin harvoin välimatkan vuoksi.
Tuon ensimmäisen askeleen ottaminen kohti hoitoja tuntuu niin isolta asialta. Ehkä kun viimeiseen asti toivoisi, että onnistuisi ihan itse. Toivottavasti saat tehtyä aloitteen pian niin ehkä se siitä sitten helpottaa.
Täällä sama, että testejä tullut tehtyä. En tiedä onko niiden negatiivisten testien tuijottaminen vain pahentanut ahdistusta. Mutta jos ei tee niin kuvittelen kaikki oireet hyviksi merkeiksi ja toivon turhaan. Päivä kerrallaan sanoi mies mulle, kun tänään taas itkin.
Voimia myös sinulle! Kävimme maaliskuussa ovumialla ja hän teki samalla käynnillä tutkimuksensa ja kaikki näytti hyvältä, ainankin minun osaltani. Miehen spermassakaan ei ollut valittamista. Siltä osin ei olisi esteitä raskautua.Voimia sinulle. Huomasin, että olette aloittaneet yrityksen samaan aikaan kun mekin. Eikä yhtään plussaa ole näkynyt täälläkään. Oletko milloin viimeksi käynyt gynen tarkastuksessa? Olisiko sinne helpompi mennä ekaksi ja katsoa onko kaikki kunnossa?
Meillä kun vuosi tuli täyteen, niin varasin gynekologille ajan ultraan. Siellä sitten selvisi, että kaikki on ok (pieniä munarakkuloita paljon jäljellä, hormonitoiminta normaali, säännölliset ovulaatiot). Meillä siis ehkä miehessä vika ja hän ei suostu tutkimuksiin..
Kyllä toi mun mielestä on plussaHei, tein tämän lyhyellä pidätyksellä tänään. Kierron ensimmäinen..
Tänään ollut tosi vahvat oireet ja kivut, joista epäilin ovulaation olevan. Olisiko plussa? Ehkä eilenkin olisi ollut?
https://aijaa.com/7eW3KF