En ole tälle palstalle aikaisemmin yhtään kommenttia laittanut, varjoissa lymyillyt vaan, mutta nyt on pakko vähän saada ajatuksia oksennettua tänne. Olen seurannut näiden kahden interaktausta keväästä lähtien, ja vaikka tiedostan, että sitä heijastaa omia ajatuksiaan ja tunteitaan täysin tuntemattomiin ihmisiin - koska julkisesta materiaalista huolimatta ei voi oikeasti tietää, millaisia nämä ihmiset ovat siviilissä - olen siitä huolimatta aika vakuuttunut siitä, että jotain kemiaa noiden kahden välillä on/oli. Molempien hölmöilyt toistensa seurassa voi toki laittaa aika pitkälti siihen viisukuplan paineiden piikkiin, mutta kun siellä on joukossa aika paljon sellaisia katseita, kosketuksia ja vitsejä, joita en vain näe, että tavallisten kavereiden kesken harrastettaisiin. Suoraan sanottuna erityisesti Bojanin käytös muistattaa jotain yläkouluikäisen ihastusta, tähtisilmineen kaikkineen. Tai ehkä enemmän sellaista "olen ehkä ihastunut samaa sukupuolta olevaan enkä aio käsitellä sitä millään tavalla kuin vitsien kautta"-kohellusta. Ehkä sitten projisoin, kun itsellä on juuri tuollaisia kokemuksia taustalla.
Itselleni näiden suhde siis näyttäytyy niin, että Bojan erityisesti oli ehkä tietoisempi ihastuksestaan, jolloin on sitä varjellut ehkä vähän tarkemmin (ei samalla tavalla ole julkisesti viljellyt vitsejä, vähän varovaisemmin julkaissut shippimateriaalia ja selvästi otti etäisyyttä silloin kesän kolmen viikon julkisen hiljaisuuden aikana). Jeren kohdalla taas näkisin, että jollain tasolla hän on ollut ihastunut Bojaniin, mutta ei ehkä ole osannut käsitellä sitä lainkaan - jos on edes kunnolla tajunnut ihastuneensa. Voi olla, että viisukuplan puhjettua hänen on ollut helpompi jatkaa sitä vitsailua ja laajentaa käytöstään erityisesti keikoilla miehille flirttailuun, jotta hänen on helpompi perustella itselleenkin, ettei keväisellä huumalla ollut mitään väliä. Flirttailu sukupuolesta riippumatta keikoillahan (ja osin lähipiirissäkin) on molemmille ihan normimeininkiä, niin helppohan se on kertoa itselleen, että samanlaista läpänheittoa se oli sitten viisuissakin. Tai voi olla, että molemmat ovat tajunneet varsin hyvin ihastuneensa, mutta todenneet, ettei mahdollisuuksia tästä eteenpäin vain ole. Eri maat, eri kulttuurit, eri kielet, eri urapolut - vaikka kuinka olisi kemiaa ja vetoa yhteen, ei syvempää suhdetta oikein voi syntyä, jos on näin hankalat eroavaisuudet eikä aikaa/mahdollisuutta/halua panostaa siihen.
Siinä mielessä odotan vähän kauhulla ja innolla, mitä tästä syyskuun uudelleennäkemisestä tulee. Haikein mielin olen vähän, koska tämän jälkeen ei todella ole tietoa, milloin näkevät uudestaan - jos näkevät. Eniten ehkä harmittaa se, ettei Jere sinne Sloveniaan sitten lähtenyt, eikä tule lähtemäänkään tämän vuoden puolella, kun tuota kiivasta keikkatahtia katselee. Harmittaa heidän puolestaan, mikä on ihan hölmöä, koska enhän minä kumpaakaan tunne. Silti kun tätä menoa on katsellut koko kevään ja kesän ja jännittänyt ja itkenyt ja nauranut mukana, niin haluaisin jonkinlaisen onnellisen lopun tälle tarinalle. Valitettavasti elämässä tarinat eivät aina mene niin kuin halutaan, ja tämän tarinan loppua tuskin saadaan ikinä. Voihan olla, että heidän yhteytensä haalistuu parin viikon vaihdettaviksi WhatsApp-viesteiksi, ja se siitä. Toivoisin vain, että näin ei käy, koska haluan molemmille vain kaikkea hyvää.