V
vierailija
Vieras
"Historioitsija, kansanedustaja Teemu Keskisarja (ps.) kirjoittaa sananvapaudesta, sensuurista ja mediakritiikistä.
Ilta-Sanomissa (19.7.) ”mediavaikuttajat peräänkuuluttavat perusteluita poliitikkojen mediakritiikille”. Peräänkuulutus kajahtaa päätoimittajain ja journalistien yhdistyksistä sekä Julkisen sanan neuvostosta. Vihapuhe ja ”maalitus” vaarantavat heikäläisten sananvapauden sekä rahvaan luottamuksen uutisiin. Jessus sentään. Täältä pesee mediakritiikin perusteluja – jos annatte niille pikkasenkaan palstatilaa!
”Kohujen” kesänä 2023 olen turhaan tuputtanut valtalehtiin kolumnia, pakinaa, artikkelia, oikaisua, vastinetta… Eivät mene läpi. Toki tekstini saattavat olla julkaisukelvottomia, mutta puoli vuotta sitten ne eivät olleet. Lukeuduin maan kysytyimpiin skribentteihin, jolle laajalevikkiset lehdet maksoivat 400–500 euroa liuskalta.
Persukaapista ulos astuminen pöyristytti entiset julkaisijani. Vaalikarenssi tuli ja meni. Sen jälkeenkin vastuullinen lehdistö harjoittelee teemuiluun nollatoleranssia. Vaikka halpuutan kyhäelmäni ilmaisiksi, julkaisukynnys on ylittämätön, epäpoliittisissakin aiheissa.
Mikäpä siinä. Pöytälaatikko tyhjenee aina johonkin tuuttiin. En suinkaan surkuttele kohteluani. Kansaedustajana olen onnekas paskiainen. Palkka juoksee suunpieksännästä. Turpa ei tukkeudu täysistunnon puhujakorokkeella. Pintajulkisuutta pursuaa enemmän kuin pieni sieluni sietää.
Mietin vaan kuviota tavallisempien kirjoittelijapulliaisten kannalta. Todellinen tai luuloteltu ”radikalisoituminen” tuhoaa heidän journalistiuransa. Epäilen syrjintää rakenteelliseksi. Liekö ainuttakaan julkipersua edes urheilusivujen esimiehenä. Hesari, Yle ja iltapäivälehdet tuskin takaavat ”rasistien” ja ”äärioikeistolaisten” työhyvinvointia viimeistä piirtoa myöten."
Ilta-Sanomissa (19.7.) ”mediavaikuttajat peräänkuuluttavat perusteluita poliitikkojen mediakritiikille”. Peräänkuulutus kajahtaa päätoimittajain ja journalistien yhdistyksistä sekä Julkisen sanan neuvostosta. Vihapuhe ja ”maalitus” vaarantavat heikäläisten sananvapauden sekä rahvaan luottamuksen uutisiin. Jessus sentään. Täältä pesee mediakritiikin perusteluja – jos annatte niille pikkasenkaan palstatilaa!
”Kohujen” kesänä 2023 olen turhaan tuputtanut valtalehtiin kolumnia, pakinaa, artikkelia, oikaisua, vastinetta… Eivät mene läpi. Toki tekstini saattavat olla julkaisukelvottomia, mutta puoli vuotta sitten ne eivät olleet. Lukeuduin maan kysytyimpiin skribentteihin, jolle laajalevikkiset lehdet maksoivat 400–500 euroa liuskalta.
Persukaapista ulos astuminen pöyristytti entiset julkaisijani. Vaalikarenssi tuli ja meni. Sen jälkeenkin vastuullinen lehdistö harjoittelee teemuiluun nollatoleranssia. Vaikka halpuutan kyhäelmäni ilmaisiksi, julkaisukynnys on ylittämätön, epäpoliittisissakin aiheissa.
Mikäpä siinä. Pöytälaatikko tyhjenee aina johonkin tuuttiin. En suinkaan surkuttele kohteluani. Kansaedustajana olen onnekas paskiainen. Palkka juoksee suunpieksännästä. Turpa ei tukkeudu täysistunnon puhujakorokkeella. Pintajulkisuutta pursuaa enemmän kuin pieni sieluni sietää.
Mietin vaan kuviota tavallisempien kirjoittelijapulliaisten kannalta. Todellinen tai luuloteltu ”radikalisoituminen” tuhoaa heidän journalistiuransa. Epäilen syrjintää rakenteelliseksi. Liekö ainuttakaan julkipersua edes urheilusivujen esimiehenä. Hesari, Yle ja iltapäivälehdet tuskin takaavat ”rasistien” ja ”äärioikeistolaisten” työhyvinvointia viimeistä piirtoa myöten."