Kun "Raunioista nousee Donbass" ilmestyi, en aluksi kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota. Tiesin, että alue on Ukrainan ja Venäjän rajamaastossa ja siellä vastustetaan Ukrainan nykyhallintoa.
Mutta kun HS, joka yleensä vaikenee sille epämieluisista asioista, esitteli kirjan negatiivisesti, oli kirja pakko hankkia. Kun HS pyrki vielä estämään kirjan myynnin, odotin kirjalta paljon. Kiinnosti mitä sellaista Rossi oli kirjoittanut, jonka Hesari olisi halunnut suomalaisilta sensuroida.
Kyseessä on tiivis tietokirja, ei vain Donbassista, vaan Ukrainasta yleensä. Kirja täydentää hyvin suomeksi ilmestynyttä Ukrainan historiaa koskevaa kirjallisuutta.
Rossin teksti on johdonmukaista ja kaikilta olennaisilta osin viitataan luotettaviin lähteisiin. Hän sijoittaa Ukrainan tapahtumat historiallisiin, maailmantalouden ja poliittisiin kokonaisuuksiin.
Mitä HS sitten pelkää? Ukrainan kriisistä on Suomessa annettu tosi yksipuolinen kuva. Suomen valtamedian sensuurikäytös johtunee siitä, että tuomalla valheellisesti esille Ukrainan kriisin yhteydessä Venäjän uhan, Nato-mieliset toivovat Suomen luopuvan rauhan ulkopolitiikasta.
Ukrainan vallanvaihdoksen tuloksena toimeentulotaso on romahtanut, ja maa on velkaantunut läntisille rahoittajille. Ukraina on menettänyt itsenäisyytensä läntiselle rahalle.
Ukrainassa uuden hallinnon tekemät toimet ovat paljolti EU:n arvojen vastaisia. Mutta siitä EU ei välitä, koska sen intressissä on valtapolitiikan harjoittaminen idässä, ei rauhanpolitiikka.
ETYK-päätösasiakirjassa v. 1975 osapuolet sitoutuivat siihen, että ne eivät käytä kaupallisia pakotteita toisiaan vastaan. EU:lla ei ole mitään lakisääteisiä valtuuksia määrätä pakotteita ilman, että se saa siihen YK:n turvallisuusneuvoston päätöksen.
Mutta kun kauppasodan tielle Venäjää vastaan on lähdetty, kyse on valtapolitiikasta.
HS pelkää, että suomalaisten tunnettu oikeudentaju heräisi, jos he yleisesti saisivat tietää, että useat eurooppalaiset poliitikot kävivät kannustamassa Kiovan Maidanin mielenosoittajia laillista hallitusta vastaan.
Suomalaisten enemmistö ei tiedä, että 2014 Maidanin mielenosoittajia eivät ampuneet pres. Janukovitsin joukot, vaan mielenosoittajien keskuudessa olleet fasistiset järjestöt.
Ammutut tarkastanut lääkäri protestoi uusille vallanpitäjille, koska ammutut haudattiin kiireesti. Jotta Bogomolets pysyisi vaiti, hänelle tarjottiin terveysministeriöstä korkeaa virkaa.
3 kk Maidanin jälkeen Odessassa kiovalaiset fasistit polttivat ammattiliittojen rakennuksen. 46 ihmistä paloi. Videolta on poltettujen ruumiista todennettavissa napalmin käyttö ja päähän ampuminen. ”Heidät on ensin tapettu ja sitten poltettu napalmilla. Keittiössä makaa tiskialtaan päällä nainen. Hänet on kuristettu. Hän oli raskaana.” EU ei reagoinut.
Kohutuin tapaus on malesialaisen matkustajakoneen tuho 2014. ”Venäjä vaati kansainvälistä puolueetonta tutkimusta, julkisti omat satelliitti- ja tutkalukemansa ja kehotti amerikkalaisia tekemään samoin. Nämä ovat olleet vaiti.” Mustan laatikon tietoja ei ole julkistettu vieläkään. Tutkimukseen venäläisiä ei ole päästetty mukaan.
Oikeusvaltiot eivät toimi siten kuin näissä tutkimuksissa on toimittu. Kyse on ollut operaatioista, joita tehdään vain sotatilassa tai tuholaisoperaatioissa. Koneen alas ampumisella perusteltiin Venäjän vastaisen kauppasodan kiihdyttämistä.
Valtioviisaat myös lännessä tunnustavat, että Venäjä ei liittänyt Krimiä itseensä väkivalloin. Krimin asukkaat halusivat osaksi Venäjää. He olivat ilmaisseet tahtonsa aiemminkin. Jos Krim olisi pysynyt osana Ukrainaa, olisi Venäjä ollut USA:n sotilasaluksille avoin. Krimiläiset ihmiset halusivat olla venäläisiä, ei Naton eli USA:n alamaisia.
USA jo muutama vuosi sitten suunnitteli jakavansa Venäjän kolmeen osaan, Euroopan puoleiseen, Siperiaan ja Kaukoidän Venäjään.
Ihmisille annetaan mielikuva vaikuttamisesta, he saavat päättää toissijaisista asioista, mutta ei asioista, jotka liittyvät pääoman kerryttämiseen.
Venäjän vastainen paatos on ollut Suomessa niin voimakas, että jopa rauhaa yleensä edistävät tahot ovat vaienneet Venäjän tekemistä rauhanaloitteista Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä.
Merkittävä on Venäjän esitys EU:lle: Venäjä, EU ja Euraasian talousliitto perustavat yhteisen taloudellisen ja humanitaarisen alueen Lissabonista Vladivostokiin. Aloite on niin viisas, että ainoa syy EU:n torjumiselle on USA:n siitä saama ylivalta.
USA ei anna EU:lle lupaa järkeviin ratkaisuihin, koska Venäjän ja EU:n talousliitto uhkaisi USA:ssa sijaitsevien suuryritysten taloudellista valtaa. Koska EU ei Venäjän kanssa yhteistyöhön lähde, siinä mukana Suomi jää myös kehityksen sivuraiteille.