vierailija
Isäni menehtyi vuonna 2012, ja tuntuu, että elämän paras aika on ohi. Reilua vuotta myöhemmin minulla meni välit poikki toisen sisareni kanssa. En olisi uskonut, että välit olisivat poikki vielä tänäkin päivänä. Hän ei tosin nykyään ole väleissä muidenkaan perheeni jäsenten kanssa. Haluaisin, että lopultakin saataisiin perinnönjako suoritettua ja ainaiseen vähävaraisuuteeni tulisi helpotusta. Olen valmistunut merkonomiksi, mutta on todettu, että en pystyisi tekemään niitä töitä, koska arkisten asioiden hoidossa on Aspergerin takia ongelmia. Sisareni on vaatinut minua hakemaan ammattiapua, koska minulla on ollut tapana saada kohtuuttomia raivokohtauksia. Olen hakenutkin apua ongelmiini, mutta sisareni on sanonut, että oli saanut mielenterveyshoitajan puheista sellaisen käsityksen, että olisin väittänyt, että sisareni on katkaissut välit turhaan. Kerroin kyllä mielenterveyshoitajalle kaiken oleellisen eli luulisi ettei tällaista väärinkäsitystä ole voinut syntyä. Eli joko hän ei ole osannut kertoa asiaa tarpeeksi selvästi tai sitten sisareni valehtelee, mikä ei todellakaan olisi yllätys. Nyt kyllä tuntuu siltä, että millään muullakaan ei ole enää väliä. Ennemmin kuolisin kuin eläisin loppuelämäni välirikossa. Sisareni ei myöskään halua olla äidin eikä toisen sisareni kanssa tekemisissä. Toinen sisareni myös sanoi, ettei haluakaan enää olla hänen kanssaan tekemisissä koska on niin v-mäinen ihminen. Kuitenkin minä olen meistä ainoa, jolle sisarellani olisi oikeasti syytä olla vihainen, vaikka hänen mielestään tietysti hänellä on syytä olla vihainen myös äidille ja toiselle sisarelleni. Minusta on jatkuvasti tuntunut, että en enää jaksa ja haluaisin pois täältä, mutta en haluaisi tuottaa järkytystä varsinkaan äidilleni ja isän iäkkäälle sisarelle, joka on vielä hyvissä voimissa ja elinvuosia saattaa olla vielä useita. Mutta minusta tuntuu, että minäkään en enää jaksa. Raja se on minunkin sietokyvylläni.
