Kannattaako hoitoalalle lähteä

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Mulla on urakriisi ja haluaisin tappotylsän kaupallisen alan sijaan jotain tärkeämpää työtä. Ala tuntuu niin vastenmielisen turhalta, merkityksettömältä ja palkoissa ei ole mitään järkeä, olen tienannut oman alan töissä 4000€ kuukausipalkkaa sekä 2000€ kuukausipalkkaa. Molemmissa olin aivan yhtä onneton, joten raha ei todellakaan tee onnelliseksi jos työn sisältö ei vaan nappaa.

Kaipaisin työlleni jonkun suuremman merkityksen kuin tehdä jollekin muulle lisää rahaa. Hoitoala kiinnostaisi monestakin syystä mutta mietityttää kestänkö kaikkea ällöttävää tai tottuuko niihin. Alalla on myös niin huono maine tällä hetkellä että tuntuu hassulta miettiä koko työtä kun sitä vaan parjataan kaikkialla.

Onko täällä ketään kuka olis tehnyt alan vaihdon hoitoalalle? Kannattiko? Tai yleisesti hoitajat vois kertoa inhottiko jotkut asiat ihmisruumiin toiminnoissa tai hoitotoimenpiteissä/tutkimuksissa alkuun?
 
vierailija
Selaile aikakausilehtien juttuja. Annassa oli juttu kampaajasta, joka vaihtoi alaa viisikymppisenä lähihoitajaksi ja on nyt unelma-ammatissaan.
Motivaatio katoaa ihmisellä ihmeen nopeasti. Iloa elämäänsä voi saada muualtakin kuin työstään.
Minusta ei olisi ollut hoitoalalle.
Luin Voima-lehden kolumnin mt-aiheesta. Joku oli kertonut maastaan varmana tietona, ettei heillä ole mt-ongelmia.
Keskustelun taso tilaisuudessa oli kirjoittajan mukaan ällistyttävän matalalla.
 
vierailija
En lähtisi pääkaupunkiseudulla, mutta lähtisin ilman muuta jossain pikkukunnassa. Helsingissä palkka on pienehkö, mutta maaseudulla se on oikein hyvä eikä tarvitse koskaan olla työttömänä.
 
vierailija
Merkitystä elämälle saa myös vapaaehtoistyöstä. Niihin on pieni koulutus. Ajattelin, jos ei halua heti suoraan vaihtaa hoitotyöhön.
On totta, ettei hoitoalaa arvosteta kuten olet lukenut täällä kirjoituksia ja ihmetellään miksi sinne enää halutaan kouluttautua ylipäätään. Ja näin onkin, että hakijat ovat vähentyneet.

Hoitotyö on mielenkiintoista. Mikäli hakeutuu opiskelemaan, kannattaa pohtia minkälainen on oma luonne, haluaako tehdä 3-vuorotyötä vai pääosin päivätyötä sekä onko työ fyysisesti että henkisesti raskasta.
Ennen kaikkea missä haluaa tulevaisuudessa töitä ja minkälaisella työnkuvalla. Onko enemmän toimenpidekeskeinen hyvä käsistään vai enemmän verbaalisesti lahjakas.
Itse halusin tehdä säännöllistä päivätyötä ja vähemmän "temppuja". Teen työtäni enemmän keskustelemalla.
Hyvää fiilistä tuo positiivinen palaute suoraan sanallisesti sekä sen myös näkee kasvoita vaikka ei sanoisikaan mitään. Teen potilaan kanssa suunnitelmia erilaisista palveluista, joita hän tarvitsee voidakseen paremmin.
Potilaat puhuvat keskenään, jos saavat hyvää hoitoa ja näin ollen kalenterini on täydempi kuin ehkä kollegan.
Minulla on mukavia huumorintajuisia työtovereita ja ok esihenkilökin, olen onnekas. Minulle myös sopii erittäin hyvin se, että saan yksin organisoida työni.
Toiset tarvitsevat muita hoitajia ympärilleen/tiimin tueksi. Olen tehnyt sellaistakin työtä, mutta ahdisti työtovereissa ettei kaikilla työmoraali ole ihan samankaltainen kuin itselle. Nyt pystyn itse tekemään tietyissä raameissa melko vapaasti töitä. Olen tehnyt vuosia töitä, esihenkilön ei tarvitse perään katsoa tekemisiäni kovinkaan tarkasti.
Olen myös etätyössä 2 pv viikossa, tästä vapaudesta pidän myös paljon.
 
vierailija
Merkitystä elämälle saa myös vapaaehtoistyöstä. Niihin on pieni koulutus. Ajattelin, jos ei halua heti suoraan vaihtaa hoitotyöhön.
On totta, ettei hoitoalaa arvosteta kuten olet lukenut täällä kirjoituksia ja ihmetellään miksi sinne enää halutaan kouluttautua ylipäätään. Ja näin onkin, että hakijat ovat vähentyneet.

Hoitotyö on mielenkiintoista. Mikäli hakeutuu opiskelemaan, kannattaa pohtia minkälainen on oma luonne, haluaako tehdä 3-vuorotyötä vai pääosin päivätyötä sekä onko työ fyysisesti että henkisesti raskasta.
Ennen kaikkea missä haluaa tulevaisuudessa töitä ja minkälaisella työnkuvalla. Onko enemmän toimenpidekeskeinen hyvä käsistään vai enemmän verbaalisesti lahjakas.
Itse halusin tehdä säännöllistä päivätyötä ja vähemmän "temppuja". Teen työtäni enemmän keskustelemalla.
Hyvää fiilistä tuo positiivinen palaute suoraan sanallisesti sekä sen myös näkee kasvoita vaikka ei sanoisikaan mitään. Teen potilaan kanssa suunnitelmia erilaisista palveluista, joita hän tarvitsee voidakseen paremmin.
Potilaat puhuvat keskenään, jos saavat hyvää hoitoa ja näin ollen kalenterini on täydempi kuin ehkä kollegan.
Minulla on mukavia huumorintajuisia työtovereita ja ok esihenkilökin, olen onnekas. Minulle myös sopii erittäin hyvin se, että saan yksin organisoida työni.
Toiset tarvitsevat muita hoitajia ympärilleen/tiimin tueksi. Olen tehnyt sellaistakin työtä, mutta ahdisti työtovereissa ettei kaikilla työmoraali ole ihan samankaltainen kuin itselle. Nyt pystyn itse tekemään tietyissä raameissa melko vapaasti töitä. Olen tehnyt vuosia töitä, esihenkilön ei tarvitse perään katsoa tekemisiäni kovinkaan tarkasti.
Olen myös etätyössä 2 pv viikossa, tästä vapaudesta pidän myös paljon.

Ja olin merkonomi ja tein toimistotöitä ennen kuin lähdin opiskelemaan.
Muistan kun opiskeluaikana harjoitteluviikoilla eräs samalla luokalla joutui "kylmiltään" leikkaussaliin ja ensimm. leikkaus oli amputaatio. Oksentaminen oli kuulemma lähellä ja oli pyörtyä.

Itsellä ehkä pahinta kuvotusta kun tein sairaanhoitajan työtä, jouduin otattamaan yskösnäytteitä. Meinas itsellä lentää myös.
Ulosteet, oksennukset eikä veri tee pahaa. Veri on muuten aika näyttävää, vaikka sitä ei olisi tullut paljon.
Psykiatriset potilaat ovat melko pelottavia harhoissaan. Ja voimakkaan hiljaiset ahdistuneet potilaat myös.
Aggressiivia potilaita on ollut harvemmin, pientä fyysistä väkivaltaa ollut mutta eniten ja paljon on henkistä kuormitusta/väkivaltaa ja sihen on hyvä varustautua. Potilaat lyövät ja haistattelevat vaikka ovat hakemassa hoitoa.
 
vierailija
Selaile aikakausilehtien juttuja. Annassa oli juttu kampaajasta, joka vaihtoi alaa viisikymppisenä lähihoitajaksi ja on nyt unelma-ammatissaan.
Motivaatio katoaa ihmisellä ihmeen nopeasti. Iloa elämäänsä voi saada muualtakin kuin työstään.
Minusta ei olisi ollut hoitoalalle.
Luin Voima-lehden kolumnin mt-aiheesta. Joku oli kertonut maastaan varmana tietona, ettei heillä ole mt-ongelmia.
Keskustelun taso tilaisuudessa oli kirjoittajan mukaan ällistyttävän matalalla.
En meinannut uskoa.

Siellä se on mustaa valkoisella. Täytyy sanoa, että terveydenhuolto on todella korkealla tasolla, jos mt-ongelmia ei ole! :D
 
vierailija
Ja olin merkonomi ja tein toimistotöitä ennen kuin lähdin opiskelemaan.
Muistan kun opiskeluaikana harjoitteluviikoilla eräs samalla luokalla joutui "kylmiltään" leikkaussaliin ja ensimm. leikkaus oli amputaatio. Oksentaminen oli kuulemma lähellä ja oli pyörtyä.

Itsellä ehkä pahinta kuvotusta kun tein sairaanhoitajan työtä, jouduin otattamaan yskösnäytteitä. Meinas itsellä lentää myös.
Ulosteet, oksennukset eikä veri tee pahaa. Veri on muuten aika näyttävää, vaikka sitä ei olisi tullut paljon.
Psykiatriset potilaat ovat melko pelottavia harhoissaan. Ja voimakkaan hiljaiset ahdistuneet potilaat myös.
Aggressiivia potilaita on ollut harvemmin, pientä fyysistä väkivaltaa ollut mutta eniten ja paljon on henkistä kuormitusta/väkivaltaa ja sihen on hyvä varustautua. Potilaat lyövät ja haistattelevat vaikka ovat hakemassa hoitoa.
Kiitos sulle! Juuri tällaista kaipasinkin. :) Mulla on tradenomitutkinto ja sekin lähinnä vaan koska en tiennyt mitä opiskella ja sillä tiesi saavansa ns. siistiä sisätyötä joka ei nyt tunnu enää hyvältä vuosien jälkeen.

Mua kans hirvittää just toi että joutuis johonkin tosi rajuun leikkaukseen enkä oikeastaan pidä leikkaukseen osallistumista kovin miellyttävänä ajatuksena muutenkaan. Veri mua ei sinänsä kammoksuta mutta eritteet, oksennus/oksentaminen on semmosia minkä takia tää nyt mietityttää et oisko musta siihen työhön ees teoriassa, koska noita ei varmasti voi välttää ainakaan harkoissa vaikka sit työelämässä suuntautuiskin johonkin vähän muunlaiseen työhön.
 
vierailija
Kiitos sulle! Juuri tällaista kaipasinkin. Mulla on tradenomitutkinto ja sekin lähinnä vaan koska en tiennyt mitä opiskella ja sillä tiesi saavansa ns. siistiä sisätyötä joka ei nyt tunnu enää hyvältä vuosien jälkeen.

Mua kans hirvittää just toi että joutuis johonkin tosi rajuun leikkaukseen enkä oikeastaan pidä leikkaukseen osallistumista kovin miellyttävänä ajatuksena muutenkaan. Veri mua ei sinänsä kammoksuta mutta eritteet, oksennus/oksentaminen on semmosia minkä takia tää nyt mietityttää et oisko musta siihen työhön ees teoriassa, koska noita ei varmasti voi välttää ainakaan harkoissa vaikka sit työelämässä suuntautuiskin johonkin vähän muunlaiseen työhön.
Harjoittelujaksot helposti kestää eihän ne ole kuin muutamia viikkoja. Eikä se siellä ainakaan minulla ollut eritteiden siivoamista harjoittelujaksoilla vaan siellä opiskeltiin sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan työtä varten.
Lähihoitajaopiskelusta en tiedä.
 
vierailija
En meinannut uskoa.

Siellä se on mustaa valkoisella. Täytyy sanoa, että terveydenhuolto on todella korkealla tasolla, jos mt-ongelmia ei ole!
Minua huvitti Alviinan jutussa juuri tuo kohta kolumnissa. Eihän Suomessakaan paljon aiheesta puhuttu 20 vuotta sitten. Minä kirjoitin mt-asioista melko suoraan siihen aikaan Annan palstoilla.
Moni lähtee kouluttautumaan päihdetyöhön.
Kävin äsken kaupassa. Menomatkalla mies tuli vastaan ja halusi sanoa jotain. Nyt kysyjä oli hyvällä asialla. Hön antoi mukaani pienen hengellisen lehtisen. Jätin sen kiertoon veikkauspöydälle ja otin luettavaksi TV7-lehden. Luin siitä koskettavan tarinan miehestä, joka oli kokenut kovia.
Minulla uskon asiat aina nousevat pintaan.
Ehkä sopivin ala olisi ollut sairaalapastori tai teologian opinnot. Minua on usein luultu sairaanhoitajaksi. Suvussani äitini täti oli kansanparantaja.
Minulle on tärkeintä olla tavallinen ihminen. Pidän siitä, että minua uskalletaan lähestyä.
Ex-puolisoni oli hyvinvointialalla. Olin siihen aikaan hyvin innostunut luontaistuotteista ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.
Nykyään tuntuu, että hyvin moni elämässään menestynyt nainen vaihtaa alaa neljän kympin korvilla hyvinvointialalle.
Viihdyn pk-seudulle enkä enää haahuile ihmejutuissa. Minulla on kuitenkin tunne, että alan taas olla täydessä vedossa.
Seuraan tiiviisti päivän politiikkaa.
Minua on luultu myös kansanedustajaksi.
Parhaiten viihdyn pienten lasten seurassa.
Sinulla ap. ja muut ketjussa olijat on koko maailma avoinna.
It is up to you kuten lasteni isä minulle aina sanoi.
Kyllä elämä kantaa ja asioilla on tapana järjestyä. Kun ihmiset oppivat pitämään huolta itsestään ja läheisistään, sairaanhoito muuttuu terveyden ylläpitämiseksi.
Olin aikoinaan yhdessä seninaarissa, jossa sairaanhoitajien opettaja vaihtoi alaa hyvinvointituotteiden myyntiin. Yövyin porukalla hänen kotona kauan aikaa sitten.
Osaan minua muustakin kirjoittaa kuin kahvin ja pullan mussutuksesta vaikka joku niin luuleekin tällä palstalla. Juttuni karkaavat aina lapasesta out of topic.
 
vierailija
Minua huvitti Alviinan jutussa juuri tuo kohta kolumnissa. Eihän Suomessakaan paljon aiheesta puhuttu 20 vuotta sitten. Minä kirjoitin mt-asioista melko suoraan siihen aikaan Annan palstoilla.
Moni lähtee kouluttautumaan päihdetyöhön.
Kävin äsken kaupassa. Menomatkalla mies tuli vastaan ja halusi sanoa jotain. Nyt kysyjä oli hyvällä asialla. Hän antoi mukaani pienen hengellisen lehtisen. Jätin sen kiertoon veikkauspöydälle ja otin luettavaksi TV7-lehden. Luin siitä koskettavan tarinan miehestä, joka oli kokenut kovia.
Minulla uskon asiat aina nousevat pintaan.
Ehkä sopivin ala olisi ollut sairaalapastori tai teologian opinnot. Minua on usein luultu sairaanhoitajaksi. Suvussani äitini täti oli kansanparantaja.
Minulle on tärkeintä olla tavallinen ihminen. Pidän siitä, että minua uskalletaan lähestyä.
Ex-puolisoni oli hyvinvointialalla. Olin siihen aikaan hyvin innostunut luontaistuotteista ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.
Nykyään tuntuu, että hyvin moni elämässään menestynyt nainen vaihtaa alaa neljän kympin korvilla hyvinvointialalle.
Viihdyn pk-seudulle enkä enää haahuile ihmejutuissa. Minulla on kuitenkin tunne, että alan taas olla täydessä vedossa.
Seuraan tiiviisti päivän politiikkaa.
Minua on luultu myös kansanedustajaksi.
Parhaiten viihdyn pienten lasten seurassa.
Sinulla ap. ja muut ketjussa olijat on koko maailma avoinna.
It is up to you kuten lasteni isä minulle aina sanoi.
Kyllä elämä kantaa ja asioilla on tapana järjestyä. Kun ihmiset oppivat pitämään huolta itsestään ja läheisistään, sairaanhoito muuttuu terveyden ylläpitämiseksi.
Olin aikoinaan yhdessä seninaarissa, jossa entinen sairaanhoitajien opettaja vaihdettuaan alaa ryhtyi hyvinvointituotteiden myyjäksi. Yövyimme porukalla hänen kotona kauan aikaa sitten.
Osaan minua muustakin kirjoittaa kuin kahvin ja pullan mussutuksesta vaikka joku niin luuleekin tällä palstalla. Juttuni karkaavat aina lapasesta out of topic.
Stilisoin tekstiäni välttääkseni väärinkäsitykset. Hutilointi on helmasyntini.
 
vierailija
Ei kannata. Raskas työ huonolla palkalla ja jos sattuu vielä ikävämmin, paska työpaikkakin huonoine työkavereineen. Jotaminen on perseestä, arvostuksesta puhumattakaan. Kahvihuoneessa puhutaan pahaa selän takana ja puukkoa tulee selkään minkä ehtii.... Oliko riittävän kattavasti sanottu.
 
vierailija
Hoitoalalla on paljon erilaisia vaihtoehtoja työskennellä. Olen ollut hoitoalalla 30 vuotta. Ala on tietysti muuttunut paljon, mutta on monia vaihtoehtoja valita. Sairaalamaailma on erilainen kuin kouluterveydenhoitaja työ. Opiskeluaikana pitää kaikki alueet käydä läpi, myös rankkojakin tilanteita. Opiskelu on aika vaativaa, mutta tunnollisuus ja ahkeruus palkitaan. Se on.myös hyvä.elämänkoulu!
 
vierailija
Kiitos sulle! Juuri tällaista kaipasinkin. Mulla on tradenomitutkinto ja sekin lähinnä vaan koska en tiennyt mitä opiskella ja sillä tiesi saavansa ns. siistiä sisätyötä joka ei nyt tunnu enää hyvältä vuosien jälkeen.

Mua kans hirvittää just toi että joutuis johonkin tosi rajuun leikkaukseen enkä oikeastaan pidä leikkaukseen osallistumista kovin miellyttävänä ajatuksena muutenkaan. Veri mua ei sinänsä kammoksuta mutta eritteet, oksennus/oksentaminen on semmosia minkä takia tää nyt mietityttää et oisko musta siihen työhön ees teoriassa, koska noita ei varmasti voi välttää ainakaan harkoissa vaikka sit työelämässä suuntautuiskin johonkin vähän muunlaiseen työhön.
" Se mikä ei tapa se vahvistaa ",
 
vierailija
Ei kannata. Raskas työ huonolla palkalla ja jos sattuu vielä ikävämmin, paska työpaikkakin huonoine työkavereineen. Jotaminen on perseestä, arvostuksesta puhumattakaan. Kahvihuoneessa puhutaan pahaa selän takana ja puukkoa tulee selkään minkä ehtii.... Oliko riittävän kattavasti sanottu.
Työpaikkoja on niin paljon haettavissa, että voi valita. Huonoon paikkaan ei kannata jäädä. Helppo tapa löytää se hyvä työpaikka on keikkailla aluksi
 

Yhteistyössä