Joo.
Nyt ihan alkuun haluan sanoa, että en halua ”älä tee sitä” -tyyppisiä viestejä. Teen jos teen, en tee jos en tee. Siihen ei auta ammattilaiset eikä epäammattilaiset, minun valintahan se on. Ja vain minä itse siihen voin vaikuttaa, muiden sanat ei mielentilaani muuta.
Kysymys siis kuuluu, miten teen itsemurhan mahdollisimman pehmeästi? Niin, että kuolisin kivuttomasti ja siististi, eikä kellekkään jäisi mitään traumoja. Siis käytännössä olisi kiva, että minut löydettäisiin kuolleena huoneestani yön jälkeen tms. Yöpöydän laatikkoon oon jo keräillyt muutamia lääkkeitä, 500mg napormetiniä, buranaa ja panadolia. En muista kuinka vahvoja ja kuinka paljon, mutta olen pikkuhiljaa niitä tallettanut niin ei kukaan ihmettelle, mihin hävisi kasa lääkkeitä. Ja (varmaan vanhentuneita) somacejakin pitäisi löytyä. Kuinka varma kuolema, jos näitä vetäisi yhdessä? Buranaa ja panadolia ei ole niin paljoa mutta muita on muistaakseni melkein koko paketit tallessa.
Täytän reilun viikon päästä 15. Mulla on mun nimiin rekisteröity koira, voinko testamentata sen jollekkin? En todellakaan halua sen jäävän tänne. En iki maailmassa. Sitten minulla on myös kaksi kissaa, mutta niitä ei ole kirjattu mihinkään. Voiko nekin testamentata? Miten voi edes testamentata? Tai jotain varmoja tapoja miten saan ne varmasti pois täältä kuoleman jälkeen. Lopettaa en haluaisi, koirakin on vasta 8kk ja todella rakas ja ansaitsee onnellisen elämän. Kissat 3 ja 5v, terveitä kyllä mutta haluaisin että ne pysyy yhdessä & kumpikaan ei oikeen pidä ihmisistä muuta kun minusta niin en usko että kovin moni haluaisi niitä ottaa, vaikka tosi ihania ja rakkaita onkin. Ja vanhempi todella stressialtis ja stressaantuneena alkaa ärtsyksi. Niitäkään ennhaluaisi lopettaa, mutta jos ainoa mahis niin ehkä voisin. Voiko ne testamentata lopetettaviksi? En itse ainakaan pysty niitä viedä, en pääse eläinlääkäriin mitenkään ja muutenkin voiko 15 vuotias viedä kahta tervettä kissaa viimeiselle piikille yksin?
kavereita ei tunnu kiinnostavan. Sisaruksia nyt ei ole koskaan kiinnostanut, paitsi ehkä isoveljeä mutta sekin on jo (ei kyllä henkisesti lol) aikuinen, intissä ja sillä on eri äiti ja muutenkin oma elämä niin ei sen elämään hirveesti vaikuttais. Äiti vihaa mua ei puhu mulle ja kertoo joka päivä kuinka huono lemmikinomistaja oon vaikka teen kaikkeni ja huolehdin oikeasti ainakin omasta mielestä hyvin. Ja äiti nyt on muutenkin tollanen että se varmaan olis vain ilonen kun ”vahingossa” kuolisin pois. Iskä esittää mun ”kaveria” ja että ymmärtää mutta oikeasti eilenkin vaan puhui musta paskaa äidin kanssa ja on mun selän takana suunnitellut koiran myymistä. Ja teenpä nyt selväksi että tuo koira on ainoa syy miksi oon enää täällä. Jos tota ei olisi niin olisin vähintäänkin hommannut itseni johkin laitokseen tmv asumaan täältä helvetin keskeltä tai sitten jo tappanut itseni.
mutta nyt en oikeasti jaksa enää. Jo toista vuotta odottelen että josko elämä antaisi armoa ja asiat järjestyisi mutta mitään ei tapahdu. Eikä täällä saa ajatuksillekkaan edes apua, koulukuraattorin ajat on ihan täynnä ja senyt muutenkin vain kuuleman mukaan on laverrellut kaiken maailman sossuille ja vanhemmille yksityisasioita vaikka ei saisi. Viiltelin joskus viimetalvena mutta lopetin keväällä koska pelkäsin niin paljon että jään kiinni. Yhä tekisi kovaa mieli mutta oon nyt melkein 10kk pysynyt puhtaana ja arvet alkaavihdoin olla melkein huomaamattomia niin enoo vielä retkahtanut takaisin. Eikä se pysyvästi mitään auta helpottaa hetkeksi vain.
no joo sellasta paskaa tähän väliin anteeks jos jaksoit lukea koko jutun. Alkuperäinen kysymyshän oli että mikä on pehmein tapa itsemurhaan ja lisäkysymyksenä voinko testamentata eläimet johonkin.
Nyt ihan alkuun haluan sanoa, että en halua ”älä tee sitä” -tyyppisiä viestejä. Teen jos teen, en tee jos en tee. Siihen ei auta ammattilaiset eikä epäammattilaiset, minun valintahan se on. Ja vain minä itse siihen voin vaikuttaa, muiden sanat ei mielentilaani muuta.
Kysymys siis kuuluu, miten teen itsemurhan mahdollisimman pehmeästi? Niin, että kuolisin kivuttomasti ja siististi, eikä kellekkään jäisi mitään traumoja. Siis käytännössä olisi kiva, että minut löydettäisiin kuolleena huoneestani yön jälkeen tms. Yöpöydän laatikkoon oon jo keräillyt muutamia lääkkeitä, 500mg napormetiniä, buranaa ja panadolia. En muista kuinka vahvoja ja kuinka paljon, mutta olen pikkuhiljaa niitä tallettanut niin ei kukaan ihmettelle, mihin hävisi kasa lääkkeitä. Ja (varmaan vanhentuneita) somacejakin pitäisi löytyä. Kuinka varma kuolema, jos näitä vetäisi yhdessä? Buranaa ja panadolia ei ole niin paljoa mutta muita on muistaakseni melkein koko paketit tallessa.
Täytän reilun viikon päästä 15. Mulla on mun nimiin rekisteröity koira, voinko testamentata sen jollekkin? En todellakaan halua sen jäävän tänne. En iki maailmassa. Sitten minulla on myös kaksi kissaa, mutta niitä ei ole kirjattu mihinkään. Voiko nekin testamentata? Miten voi edes testamentata? Tai jotain varmoja tapoja miten saan ne varmasti pois täältä kuoleman jälkeen. Lopettaa en haluaisi, koirakin on vasta 8kk ja todella rakas ja ansaitsee onnellisen elämän. Kissat 3 ja 5v, terveitä kyllä mutta haluaisin että ne pysyy yhdessä & kumpikaan ei oikeen pidä ihmisistä muuta kun minusta niin en usko että kovin moni haluaisi niitä ottaa, vaikka tosi ihania ja rakkaita onkin. Ja vanhempi todella stressialtis ja stressaantuneena alkaa ärtsyksi. Niitäkään ennhaluaisi lopettaa, mutta jos ainoa mahis niin ehkä voisin. Voiko ne testamentata lopetettaviksi? En itse ainakaan pysty niitä viedä, en pääse eläinlääkäriin mitenkään ja muutenkin voiko 15 vuotias viedä kahta tervettä kissaa viimeiselle piikille yksin?
kavereita ei tunnu kiinnostavan. Sisaruksia nyt ei ole koskaan kiinnostanut, paitsi ehkä isoveljeä mutta sekin on jo (ei kyllä henkisesti lol) aikuinen, intissä ja sillä on eri äiti ja muutenkin oma elämä niin ei sen elämään hirveesti vaikuttais. Äiti vihaa mua ei puhu mulle ja kertoo joka päivä kuinka huono lemmikinomistaja oon vaikka teen kaikkeni ja huolehdin oikeasti ainakin omasta mielestä hyvin. Ja äiti nyt on muutenkin tollanen että se varmaan olis vain ilonen kun ”vahingossa” kuolisin pois. Iskä esittää mun ”kaveria” ja että ymmärtää mutta oikeasti eilenkin vaan puhui musta paskaa äidin kanssa ja on mun selän takana suunnitellut koiran myymistä. Ja teenpä nyt selväksi että tuo koira on ainoa syy miksi oon enää täällä. Jos tota ei olisi niin olisin vähintäänkin hommannut itseni johkin laitokseen tmv asumaan täältä helvetin keskeltä tai sitten jo tappanut itseni.
mutta nyt en oikeasti jaksa enää. Jo toista vuotta odottelen että josko elämä antaisi armoa ja asiat järjestyisi mutta mitään ei tapahdu. Eikä täällä saa ajatuksillekkaan edes apua, koulukuraattorin ajat on ihan täynnä ja senyt muutenkin vain kuuleman mukaan on laverrellut kaiken maailman sossuille ja vanhemmille yksityisasioita vaikka ei saisi. Viiltelin joskus viimetalvena mutta lopetin keväällä koska pelkäsin niin paljon että jään kiinni. Yhä tekisi kovaa mieli mutta oon nyt melkein 10kk pysynyt puhtaana ja arvet alkaavihdoin olla melkein huomaamattomia niin enoo vielä retkahtanut takaisin. Eikä se pysyvästi mitään auta helpottaa hetkeksi vain.
no joo sellasta paskaa tähän väliin anteeks jos jaksoit lukea koko jutun. Alkuperäinen kysymyshän oli että mikä on pehmein tapa itsemurhaan ja lisäkysymyksenä voinko testamentata eläimet johonkin.
itse en osaa moisesta keskustelua aloittaa, ja toisaalta, se on nähty että jos tuolle jotain sanoo niin ensimmäisenä lähtee viestiä vanhemmille. 
