Mitä susta olis voinut tulla?

[vierailija]

Olisko susta ollut johonkin suurempaan ja parempaan? Mitäs luulet? Ja mitä se olisi voinut olla ja mitä elämässäsi olisi pitänyt mennä eri tavalla, että tämä olisi voinut toteutua.

Mäpä tätä mietin kun joskus nuorempana hain kolme kertaa oikikseen, mutta en sitten päässyt. Jäi sitten yliopisto-opinnot muutenkin väliin, vaikka paikkakin olisi ollut.

Sitten sitä työelämässä menty kohtuumenestyksellä YO-pohjalla. Oon ollut ihan tyytyväinen. Ei oo osanut eikä ehtinyt katua.

Toinen juttu on se, että olin lapsena melko hyvä urheilija. Jos olis jaksanut panostaa niin ehkä olisi voinut nousta kansalliselle huipulle. Mutta eipä siitäkään mitään erityistä iloa olisi ollut.

 

[vierailija]

Olisko susta ollut johonkin suurempaan ja parempaan? Mitäs luulet? Ja mitä se olisi voinut olla ja mitä elämässäsi olisi pitänyt mennä eri tavalla, että tämä olisi voinut toteutua.

Mäpä tätä mietin kun joskus nuorempana hain kolme kertaa oikikseen, mutta en sitten päässyt. Jäi sitten yliopisto-opinnot muutenkin väliin, vaikka paikkakin olisi ollut.

Sitten sitä työelämässä menty kohtuumenestyksellä YO-pohjalla. Oon ollut ihan tyytyväinen. Ei oo osanut eikä ehtinyt katua.

Toinen juttu on se, että olin lapsena melko hyvä urheilija. Jos olis jaksanut panostaa niin ehkä olisi voinut nousta kansalliselle huipulle. Mutta eipä siitäkään mitään erityistä iloa olisi ollut.

Tittelit pois riittää kun on onnellinen. Ihmisiä määritetään liikaa tittelien mukaan.

 

[vierailija]

Olisi.

Olisko susta ollut johonkin suurempaan ja parempaan? Mitäs luulet? Ja mitä se olisi voinut olla ja mitä elämässäsi olisi pitänyt mennä eri tavalla, että tämä olisi voinut toteutua.

Mäpä tätä mietin kun joskus nuorempana hain kolme kertaa oikikseen, mutta en sitten päässyt. Jäi sitten yliopisto-opinnot muutenkin väliin, vaikka paikkakin olisi ollut.

Sitten sitä työelämässä menty kohtuumenestyksellä YO-pohjalla. Oon ollut ihan tyytyväinen. Ei oo osanut eikä ehtinyt katua.

Toinen juttu on se, että olin lapsena melko hyvä urheilija. Jos olis jaksanut panostaa niin ehkä olisi voinut nousta kansalliselle huipulle. Mutta eipä siitäkään mitään erityistä iloa olisi ollut.

 

[vierailija]

Olisko susta ollut johonkin suurempaan ja parempaan? Mitäs luulet? Ja mitä se olisi voinut olla ja mitä elämässäsi olisi pitänyt mennä eri tavalla, että tämä olisi voinut toteutua.

Mäpä tätä mietin kun joskus nuorempana hain kolme kertaa oikikseen, mutta en sitten päässyt. Jäi sitten yliopisto-opinnot muutenkin väliin, vaikka paikkakin olisi ollut.

Sitten sitä työelämässä menty kohtuumenestyksellä YO-pohjalla. Oon ollut ihan tyytyväinen. Ei oo osanut eikä ehtinyt katua.

Toinen juttu on se, että olin lapsena melko hyvä urheilija. Jos olis jaksanut panostaa niin ehkä olisi voinut nousta kansalliselle huipulle. Mutta eipä siitäkään mitään erityistä iloa olisi ollut.

Jaahas!

 

[vierailija]

Tittelit pois riittää kun on onnellinen. Ihmisiä määritetään liikaa tittelien mukaan.

Ei tässä ole titteleistä kyse. Minulla on korkeakoulututkinto, mutta usein mietin, että elämä olisi ollut antoisampaa jos olisi ryhtynyt yrittäjäksi jollain itseä kiinnostavalla alalla. No ei tuokaan vielä ole poissuljettua, mutta onhan siinä isot riskit.

Aika monihan haaveilee, vaikka ei oikeasti ole ees niitä resursseja. Mutta haaveet toki kaikille suotakoon.

En kyllä vaihtais mitään siihen, että mulla on hyvä perhe ja hyviä ystäviä. Monen menestyksekkään ihmisen ympärillä pyörii monenlaista jengiä. Moni on mukana vain niin kauan kun menestystä riittää. Eli hyötymismielessä.

 

[vierailija]

Ei tässä ole titteleistä kyse. Minulla on korkeakoulututkinto, mutta usein mietin, että elämä olisi ollut antoisampaa jos olisi ryhtynyt yrittäjäksi jollain itseä kiinnostavalla alalla. No ei tuokaan vielä ole poissuljettua, mutta onhan siinä isot riskit.

Aika monihan haaveilee, vaikka ei oikeasti ole ees niitä resursseja. Mutta haaveet toki kaikille suotakoon.

En kyllä vaihtais mitään siihen, että mulla on hyvä perhe ja hyviä ystäviä. Monen menestyksekkään ihmisen ympärillä pyörii monenlaista jengiä. Moni on mukana vain niin kauan kun menestystä riittää. Eli hyötymismielessä.

Jeps!

 

[vierailija]

Minulla oli kaikki edellytykset saavuttaa jotain suurta, mutta laiskuus ja kunnianhimon puute tarkoittivat sitä, että en saavuttanut juuri mitään. Olen ihan tyytyväinen, mutta moni muu olisi edennyt työelämässä korkeimpaan johtoon tai politiikan huipulle, jos olisi saanut syntymässään samat kortit kuin minä.

 

[vierailija]

Minulla oli kaikki edellytykset saavuttaa jotain suurta, mutta laiskuus ja kunnianhimon puute tarkoittivat sitä, että en saavuttanut juuri mitään. Olen ihan tyytyväinen, mutta moni muu olisi edennyt työelämässä korkeimpaan johtoon tai politiikan huipulle, jos olisi saanut syntymässään samat kortit kuin minä.

Tai sitten ei olisi jaksanut pinnistää siihenkään asti.

 

[-roosaruusa-]

Suurempaan ja parempaan?

Neljä ihanaa, hyvin pärjäävää ipanaa. Enpä parempaa oitis keksi. Tai ehkä se viides olisi vielä tehnyt elämästä iloisemman. Ainakin vähemmän surullisen.


Mut koska muutaman ihmisen suusta olen kuullut kehuja tai kiitoksen siitä, että olen tällainen kuin olen ja ymmärrän ja osaan neuvoa ni jos olisin jaksanut nousta sinne uskontotieteellisen pääsykokeisiin niin pappina olisin voinut auttaa useampaa.

Tai sit en ku oisin kettuuntunut ja leipääntynyt siihen.

 

[vierailija]

Vaikka mitä mutta vuosikausien kiusaaminen sammutti kipinän ja tuhosi itsetunnon jonka seurauksena sairastuin masennukseen 20 vuodeksi.

 

[vierailija]

Minulla oli kaikki edellytykset saavuttaa jotain suurta, mutta laiskuus ja kunnianhimon puute tarkoittivat sitä, että en saavuttanut juuri mitään. Olen ihan tyytyväinen, mutta moni muu olisi edennyt työelämässä korkeimpaan johtoon tai politiikan huipulle, jos olisi saanut syntymässään samat kortit kuin minä.

Mitkäs ne kortit ne oli?

Aika korkeelle on moni noussut aika heikoillakin korteille. Sanna Marinin tausta on aika vaatimaton ja hänestä tuli pääministeri.

Kunnianhimo ja ahkeruus ovat myös ominaisuuksia. Jos ne sinulta puuttuu, niin ei sulla sitten ole edes ollut sitä mitä menestys vaatisi.

Älykkyys ei ole poliitikolle tai työelämän huipulle kovin merkittävä ominaisuus. USA:n pressaksikin on moni hyvin keskiälyinen päässyt (Toki nyt näillä usein muu tausta vahva, hyvistä suvuista. Tulee mieleen vaikka Bush nuorempi ja Trump)

 

[TERO PEKKA SUVAKKI]

Nuorempana ajattelin, että musta voisi tulla poliitikko, sotilas tai liikemies. Inttiaikana todella harkitsin sotilasuraa, mutta jotenkin sitten tietynlainen "pasifismi" minussa esti sen. Varmaan nykyään kun paremmin huomaa, että puolustusvoimissa todella tehdään työtä, jolla on tarkoitus, saattaisin sinne "suistua". Parempi kai silti että jäi väliin, en oo sellainen särmä tyyppi alkuunkaan. Johtajuus kyllä oli intissä helpompaa kuin missään. Tai ei ehkä helppoa, mut homma toimi, koska asiat olivat tavallaan selviä.

Politiikko - huh huh, siitä ei olisi tullut mitään. Olen liikaa halki-poikki-ja-pinoon tosi tilanteessa, että en olis tuota jaarittelua jaksanut.

Liikemies.. no mitähän se ees tarkoittaa. Kyllä se loppupeleissä on toisista hyötymistä. En ole tarpeeksi itsekäs/omahyväinen/härski siihen.

Varmaan tää mitä musta tuli on sitten kumminkin melkeinpä parasta mitä voi mulle kuvitella. Vaikka nuorempana ajattelin, että insinööri on ihan vihonviimeinen juttu minulle...

 

[diogenes57]

Ammattisotilas, poliitikko ja huippu-urheilija.
Siinä mielestäni kolme ihmisyyden alennustila.
Minusta ei tullut mitään näistä, joten olen ihan tyytyväinen siihen, mitä olen saavuttanut.

 

[vierailija]

Ei tässä ole titteleistä kyse. Minulla on korkeakoulututkinto, mutta usein mietin, että elämä olisi ollut antoisampaa jos olisi ryhtynyt yrittäjäksi jollain itseä kiinnostavalla alalla. No ei tuokaan vielä ole poissuljettua, mutta onhan siinä isot riskit.

Aika monihan haaveilee, vaikka ei oikeasti ole ees niitä resursseja. Mutta haaveet toki kaikille suotakoon.

En kyllä vaihtais mitään siihen, että mulla on hyvä perhe ja hyviä ystäviä. Monen menestyksekkään ihmisen ympärillä pyörii monenlaista jengiä. Moni on mukana vain niin kauan kun menestystä riittää. Eli hyötymismielessä.

Menestynyt ihminen voi olla onneton. Tittelit ei takaa onnellista elämää. Siivooja voi olla paljon onnellisempi kuin vaikka professori.

 

[vierailija]

Älykkyys ei ole poliitikolle tai työelämän huipulle kovin merkittävä ominaisuus. USA:n pressaksikin on moni hyvin keskiälyinen päässyt (Toki nyt näillä usein muu tausta vahva, hyvistä suvuista. Tulee mieleen vaikka Bush nuorempi ja Trump)

Tämä on kyllä huomattu

 

[vierailija]

Olisko susta ollut johonkin suurempaan ja parempaan? Mitäs luulet? Ja mitä se olisi voinut olla ja mitä elämässäsi olisi pitänyt mennä eri tavalla, että tämä olisi voinut toteutua.

Mäpä tätä mietin kun joskus nuorempana hain kolme kertaa oikikseen, mutta en sitten päässyt. Jäi sitten yliopisto-opinnot muutenkin väliin, vaikka paikkakin olisi ollut.

Sitten sitä työelämässä menty kohtuumenestyksellä YO-pohjalla. Oon ollut ihan tyytyväinen. Ei oo osanut eikä ehtinyt katua.

Toinen juttu on se, että olin lapsena melko hyvä urheilija. Jos olis jaksanut panostaa niin ehkä olisi voinut nousta kansalliselle huipulle. Mutta eipä siitäkään mitään erityistä iloa olisi ollut.

Olisin halunnut tutkijaksi tai keksijäksi, syvänmeren sukeltajaksi tai koodariksi. En saanut kannustusta, en sopinut tai ammatti liian vaikea. Kaveripiisissä kerrottiin, kuinka naiset ei ole ikinä keksineet yhtään mitään ja kuinka koodaamiseen tarvitsee sellaista matikkapäätä, joka on vain miehillä.

No, osaan kyllä koodata harrastuksen kautta nykyään. Ja ammatti on mukava, vaikka ei kovin haasteellinen. Tai ne haasteet on sellaisia tyhjänpäiväisiä, jolla ei ole mitään merkitystä.

 

[vierailija]

ei ole ollut kunnianhimoa tarpeeksi tai en ole ollut tarpeeksi tavoitteellinen elämässäni. En myöskään osaa arvostaa ihmisiä korkean koulutuksen ja ammattinimikkeen, tittelin kautta. Tai jotenkin raha olisi "se" juttu.
Toki raha on tärkeä asia ja sitä pitää olla perusasioita varten.
Olen lukenut vanhempiani korkeammalle.
Olin ja olen kiinnostunut historiasta ja taidehistoriasta, jopa ehkä ammatiksi asti. Eri maat ja kulttuurit kiinnostavat.
Ei missään nimessä opettajaksi. Päädyin keskivertokoulutusten kautta keskivertoammattiin. Ehkä kunnianhimoisempana olisi ns paremmassa ammatissa sekä paremmin palkatussa. Olen kuitenkin melko kova stressaamaan asioista, ehkei stressaavampi työ sopisi minulle. Olen tässä kuitenkin tällä hetkellä pohtinut lisäopiskeluja ja vakityön ohella yritystoimintaakin aluksi pienimuotoisena. Luonteeltani en ole myöskään riskinottaja.
Esimieskuviot ei kiinnosta. Olen enemmän introvertti luonteeltani, vaikka olen hyvä palveluammatissani.
Miehet elämässäni ovat kertoneet, että olen keskivertoa älykkäämpi. En tiedä, älyni on humoristista eri asioiden yhdistämistä ja mm työssäni pohdin asioita toisista näkökulmista mitä muut yleensä ajattelevat. Minulla on myös melko hyvä yleistieto/muisti.
En ole urheilullinen, en ole musikaalisesti lahjakas. Joten sieltä ei olisi tullut mitään tulevaisuuden ammattia tms.
En myöskään erityisemmin pidä lapsista, yksi lapsi tuli tehtyä kun ikää ehti tulla liian paljon ja ehkä pienessä paniikissa kun kuului ikään kuin asiaan. Hyvä kun sai yhden lapsen. Näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt perustaa perhe aikaisemmin.
Muutoksia voin tehdä vieläkin, toki pienimuotoisesti ei kaikkea voi laittaa enää ihan täysin ympäri. Pitää perhe ottaa myös huomioon.

Olipa rentouttavaa kirjoittaa tämä tarinani

 

[vierailija]

Kyllä, älykkyys olisi riittänyt vaikka mihin. Haaveilin arkeologin ja opettajan urasta. No koko kouluajan kestänyt kiusaaminen ja se että lukiossa opettajat painotti liikaa kokeiden tärkeyttä ajoi siihen että jo lukiossa haudoin itsemurhaa. Yritinkin pari kertaa, kävin koulua lähinnä jotta ei olisi tarvinnut vastata kysymyksiin miksi en ole missään töissä tai koulussa. Nämä kokemukset ovat aiheuttaneet pysyviä jaksamisongelmia, uuvun huomattavasti helpommin kuin muut ja aivoihin jäi pysyviä jälkiä siinä että ei ole resilienssiä vaan vaivun pettymysten jälkeen masennukseen. Eipä siitä opiskelusta mitään tullut, paitsi omissa kiinnostuksissa kymppejä, muuten kaikkea nelosesta kymppiin sen mukaan miten kiinnosti, enemmän kyllä kiinnosti päästä kotiin pelaamaan wowia. Kilpailu yöiopistopaikasta oli liian kovaa, se jäi sitten siihen. No olin sentään elossa, vaikka tuossa kohtaa kävin niin pohjalla että melkein päättyi siihen. Muutaman vuoden tuli vedettyä päihteitä siinä ja sain päätä vähän kasaan ja käsiteltyä jotain traumoja. Opiskelin sitten ammattiin joka kiinnosti, mutta ei ole työllistävä, uskoin kuitenkin niihin valheisiin että koulutus on portti työhön jne mutta ei ollut. Se söi itsetuntoa valtavasti kun epäonnistuin taas. No onneksi olen saanut pari lasta joiden kanssa olen ollut kotona, ei mitään puhetta että resurssit riittäisi töihin vielä. Ja omasta mielestäni lasten hoitaminen kotona on maailman arvokkainta työtä, jota tässä yhteiskunnassa ei arvosteta. Tiedän että olisin voinut tehdä paljon enemmän tässä maailmassa, mutta opiskelu enää tässä vaiheessa ei taida onnistua. Ja se tahti on ihan hullu, vaikka tiedän että pystyin suoriutumaan kursseista, niin se tahti millä niitä täytyy tykittää on liikaa rikkinäiselle päälle. Ehkä voisin vielä kokeilla kirjoittaa kirjan.. Terveisiä kiusaajille

 

[TERO PEKKA SUVAKKI]

Olisin halunnut tutkijaksi tai keksijäksi, syvänmeren sukeltajaksi tai koodariksi. En saanut kannustusta, en sopinut tai ammatti liian vaikea. Kaveripiisissä kerrottiin, kuinka naiset ei ole ikinä keksineet yhtään mitään ja kuinka koodaamiseen tarvitsee sellaista matikkapäätä, joka on vain miehillä.

No, osaan kyllä koodata harrastuksen kautta nykyään. Ja ammatti on mukava, vaikka ei kovin haasteellinen. Tai ne haasteet on sellaisia tyhjänpäiväisiä, jolla ei ole mitään merkitystä.

Ainiin olihan mulla kanssa jossain ns. "koodariunelman" aika. Mulla on kyllä matikkapäätä ja muutenkin kaikki merkit osoittivat, että se voisi olla "mun juttu". Mutta ei. Ei kertakaikkiaan vaan sopinut mulle.

Se fiilis mulle on jäänyt noista IT- ja koodausopinnoista, että se homma voi olla aika monipuolista. Siellä tarvitaan erilaisia ihmisiä. Eli ei vain niitä matikkapäitä. Ohjelmien käyttäjistä kumminkin osapuilleen puolet on naisia, niin siinäkin suhteessa on vain hyvä, että niitä suunnittelemassa on myös naisia. Vaikkei sukupuoli nyt määrittävin tekijä olekkaan.

 

[vierailija]

Ainiin olihan mulla kanssa jossain ns. "koodariunelman" aika. Mulla on kyllä matikkapäätä ja muutenkin kaikki merkit osoittivat, että se voisi olla "mun juttu". Mutta ei. Ei kertakaikkiaan vaan sopinut mulle.

Se fiilis mulle on jäänyt noista IT- ja koodausopinnoista, että se homma voi olla aika monipuolista. Siellä tarvitaan erilaisia ihmisiä. Eli ei vain niitä matikkapäitä. Ohjelmien käyttäjistä kumminkin osapuilleen puolet on naisia, niin siinäkin suhteessa on vain hyvä, että niitä suunnittelemassa on myös naisia. Vaikkei sukupuoli nyt määrittävin tekijä olekkaan.

Olen lukenut tekstejäsi ennenkin. Viesteissäsi on paljon virheitä, yhdyssanavirheistä ja puuttuvista kappalejaoista lähtien.

Eikö insinöörien tarvitse osata edes perus luku- ja kirjoitustaitoja?
Kun lukee sekavia viestejäsi, on vaikea uskoa että olisit käynyt edes lukiota…

Osaatko laskea ja määritellä montako virhettä lainaamani viesti sisältää?
Tässä tehtävässä yhdistyy sinulle riittävästi matematiikkaa ja kielioppia?

 

[vierailija]

Mitkäs ne kortit ne oli?

Aika korkeelle on moni noussut aika heikoillakin korteille. Sanna Marinin tausta on aika vaatimaton ja hänestä tuli pääministeri.

Kunnianhimo ja ahkeruus ovat myös ominaisuuksia. Jos ne sinulta puuttuu, niin ei sulla sitten ole edes ollut sitä mitä menestys vaatisi.

Älykkyys ei ole poliitikolle tai työelämän huipulle kovin merkittävä ominaisuus. USA:n pressaksikin on moni hyvin keskiälyinen päässyt (Toki nyt näillä usein muu tausta vahva, hyvistä suvuista. Tulee mieleen vaikka Bush nuorempi ja Trump)

Olen ns. paremmasta perheestä. Perhetuttuina on yritysjohtajia ja ministereitä. Entinen presidenttikin. Olen käynyt oikeat koulut. Varmaan olisin suhteilla päässyt aika hyviin työpaikkoihin yritysmaailmaan tai julkiseen hallintoon, jos sellainen olisi kiinnostanut ja mikäli minussa olisi minkäänlaista yritystä päästä elämässä eteenpäin.

 

[Pin]

Paremmilla korteilla olisin varmasti pidemmällä urallani eikä se ylempi korkeakoulu olisi kesken, mutta en jaksa siitä murehtia sen kummemmin. Olen kuitenkin menossa siihen haaveilemaani suuntaan ja onnistunut niin monessa asiassa, että olen ylpeä itsestäni. Olen edennyt unelmissa työn ja harrastusten osalta ja ihmisenä muutenkin. En haaveile siis mistään muusta kuin siitä, että olisin korkeammalla asteella niissä valinnoissa, joita olen jo tehnyt. Ainahan nämä voivat tietenkin matkan varrella muuttua, mutta nyt tuntuu tältä.

 

[vierailija]

Mut koska muutaman ihmisen suusta olen kuullut kehuja tai kiitoksen siitä, että olen tällainen kuin olen ja ymmärrän ja osaan neuvoa ni jos olisin jaksanut nousta sinne uskontotieteellisen pääsykokeisiin niin pappina olisin voinut auttaa useampaa.

Oot ehkä pikkasen liian syntinen rietastelija papin hommiin.

 

[-roosaruusa-]

Oot ehkä pikkasen liian syntinen rietastelija papin hommiin.

Outo kommentti.

Ei kai kukaan duunissaan toteuta omaa seksuaalisuuttaan.

 

[TERO PEKKA SUVAKKI]

Olen lukenut tekstejäsi ennenkin. Viesteissäsi on paljon virheitä, yhdyssanavirheistä ja puuttuvista kappalejaoista lähtien.

Eikö insinöörien tarvitse osata edes perus luku- ja kirjoitustaitoja?
Kun lukee sekavia viestejäsi, on vaikea uskoa että olisit käynyt edes lukiota…

Osaatko laskea ja määritellä montako virhettä lainaamani viesti sisältää?
Tässä tehtävässä yhdistyy sinulle riittävästi matematiikkaa ja kielioppia?

Heh, täytyisi varmaan panostaa enemmän, mutta minkäs teet. Usko tai älä, kirjoitin äidinkielestä laudaturin.
Voi olla, että taso aavistuksen laskenut noista vuosista. Tälle palstalle tulee kirjoiteltua aika pikaisia viestejä. Kieltämättä melkoinen rimanalitus tuo lainaamasi viesti.