Niin, luulette, että kuoleman jälkeen olette helpottuneita, koska menette olemattomuuteen, mutta näin ei ole.
Itsemurhan tehnyt henkilö ei saa uutta fyysistä kehoa niin kauan kuin hänen olisi pitänyt elää tässä elämässä. Toisin sanoen niin kauan kuin hänellä olisi vielä elämää jäljellä tietyssä elämässä. Hän kärsii ilman fyysistä kehoa, koska hänellä on edelleen erilaisia haluja, esimerkiksi halu syödä ja juoda ja niin edelleen, mutta hänellä ei ole kehoa, jolla hän voisi täyttää nämä halut ja niin edelleen.
Itsemurhaajan ei tarvitse odottaa rangaistusta, sillä hän rankaisee itseään tuhoamalla kehonsa. Tämä on kuin ihminen, joka poltti oman talonsa ja on nyt tuomittu vaeltelemaan kellareissa. Elämä ilman fyysistä kehoa mutta ilman henkistä kypsyyttä on eräänlaista helvetillistä olemassaoloa, koska hänellä on edelleen monia aineellisia haluja, eikä hän voi täyttää niitä. Tämä tuottaa hänelle mittaamattomia kärsimyksiä, jotka eivät käytännössä eroa helvetin kärsimyksistä. Ainoastaan tähän helvettiin ihminen tuomitsee itsensä ja luulee, että itsemurha on ulospääsykeino. Tosiasiassa se on sisäänkäynti pahempaan todellisuuteen kuin se, josta ihminen yritti paeta itsemurhalla.
Kuolemasta sanotaan: "fyysisen kehon jättäminen".
Yksi Vedojen perusperiaatteista on ahimsa (väkivallattomuus). Itsemurha on väkivaltaa itseään kohtaan. Monet ihmiset ajattelevat tietämättömyyttään, että se on tie ulos kriisitilanteesta. Tosiasiassa se ei ole ulospääsy vaan pääsy vielä kauheampaan tilanteeseen, jossa aineelliset halut ovat yhä olemassa, mutta kehoa niiden täyttämiseksi ei enää ole. Se on yhtä tuskallista kuin kokea nälkää, mutta ei pystyä tyydyttämään sitä.
Ihmiset, jotka tekevät itsemurhan, jäävät ... eivätkä voi saada uutta fyysistä kehoa ennen kuin heille varattu elinikä päättyy.
Vedat sallivat vapaaehtoisen kuoleman vain kahdessa tapauksessa: kun henkilö kuolee vapaaehtoisesti taistelussa puolustaakseen kunniaansa tai kun iäkkäät joogit paastoavat kuolemaan, kun he ovat täysin vapaita kaikista aineellisista haluista.
Tätä ruumiin vapaaehtoisen jättämisen tapaa kutsutaan Prayopavesaksi, ja sille mainitaan kaksi ehtoa: korkea ikä ja täydellinen vapaus aineellisista haluista.
