Paraäiti
4v poikani on pelokas vietettyään aikaa käytöshaasteisen, oman ystäväni pari vuotta vanhemman pojan kanssa. Voiko tämänikäisten ystävyys olla haitallista?
Oman isän puute voi olla taustatekijä lapsen aggressiivisuudellle , tärkeä roolimalli . Äiti yksin ei aina pysty pitämään kuria ja järjestystä. Jos pojan isä on olemassa niin hänen tulisi osallistua kasvatukseen.Näin olenkin toiminut niinä harvoina kertoina, kun enää uskallan kutsua heitä luokseni. Äänen korottamisesta tosin seuraa usein jonkinasteinen raivokohtaus. En haluaisi, että poikani kuvittelee, että toisten luona kyläillessä on ihan ok heitellä tavaroita, huutaa ja raivota. Ehkä näemme heitä seuraavan kerran, kun poikansa hieman rauhoittuu. Jos rauhoittuu.
ystäväni on käytännössä yksinhuoltaja, joten jos jotakin miehenmallia haetaan, suotakoon sen tulevan jostakin muualta kuin omalta isältään.
Pojan isä on kyllä kuvioissa, mutta aivan pihalla siitä, miten lapsia kasvatetaan, tai miten niiden kanssa edes tulisi elää. Ehkä isoisät toimivat parempina roolimalleina, en osaa sanoa. Vähän käy sääliksi, mutta suojelen ennemmin omaa poikaani, kuin osallistun raivokohtausten ja älyttömän käytöksen sietäminen ja selittelyyn. Ja pidän kotini ehjänä.Oman isän puute voi olla taustatekijä lapsen aggressiivisuudellle , tärkeä roolimalli . Äiti yksin ei aina pysty pitämään kuria ja järjestystä. Jos pojan isä on olemassa niin hänen tulisi osallistua kasvatukseen.
No eikö lapsen äiti voi puuttua tilanteeseen? Kun lapsi menee kouluun siellä kyllä puututaan jos alkaa koulussa saamaan raivareita. Kohta on liuta opettajia , koulukuraattoreita sosiaalivirkailijoita ja terkkareita järjestämässä asioita kuntoon.Pojan isä on kyllä kuvioissa, mutta aivan pihalla siitä, miten lapsia kasvatetaan, tai miten niiden kanssa edes tulisi elää. Ehkä isoisät toimivat parempina roolimalleina, en osaa sanoa. Vähän käy sääliksi, mutta suojelen ennemmin omaa poikaani, kuin osallistun raivokohtausten ja älyttömän käytöksen sietäminen ja selittelyyn. Ja pidän kotini ehjänä.
On jo koulussa ja erityisen tuen piirissä. Kuvittelen asiansa olevan siltä osin hoidossa, minua harmittaa lähinnä se, miten käytös vaikuttaa omaan poikaani ja meidän äitien väliseen ystävyyteen. Mitä tulee isään, niin hän asuu kyllä ystäväni ja lapsensa kanssa, mutta ei hän mihinkään osallistu, kasvatukseen tai vuokranmaksuun tai ruokakuluihin tai edes oman lapsensa hoitoon äidin ollessa töissä.No eikö lapsen äiti voi puuttua tilanteeseen? Kun lapsi menee kouluun siellä kyllä puututaan jos alkaa koulussa saamaan raivareita. Kohta on liuta opettajia , koulukuraattoreita sosiaalivirkailijoita ja terkkareita järjestämässä asioita kuntoon.