Lukemisesta

[vierailija]

Johdantona Joonas Konstigin kolumni, joka innoitti ajattelemaan tätä asiaa: https://yle.fi/uutiset/3-12041310

Lukeminen on hieno harrastus, mutta monesti vaikea. Jostain syystä kirja on usein tärkeysjärjestyksessä se viimeinen asia, joka jää syrjään ajan loppuessa ennen nukkumaan menoa. Tämä on sääli sillä hyvä kirja on todellakin hyvää viihdettä. Tietenkin ongelmana on löytää se hyvä kirja, mutta kun oman genrensä keksii, kirja voittaa television useimmissa tapauksissa.

Olin niitä aikuisia, jotka alkavat vanhemmiten lukea pelkkää asiatekstiä. Samalla kykyni eläytyä huononi kun sitten harvakseltaan tartuin romaaniin. Luin fiktiota samalla tavalla tankaten kuin jos olisin lukenut elämäkertaa tai kuvausta jostain sotaretkestä. Opin mielikuvituksen käytön uudestaan oikeastaan vasta innostuttuani fantasiakirjallisuudesta, jota en lapsena ja nuorena voinut sietää koska se oli liian lapsellista . Pikkuvanha minä ei mitään satukirjoja lukenut. Mutta aikuisena se lapsellisuus eli mielikuvituksellisuus auttoikin sitten pääsemään sisään seikkailuun ja löysin kaunokirjallisuuden viihdearvon uudestaan.

Moni aikuinen tuskastelee sen kanssa miten saisi lapsensa innostumaan lukemisesta. Meilläkin se on ollut jossain vaiheessa asialistalla. Toiset pääsevät automaattisesti kirjojen maailmaan, mutta toisia se ei tunnu kiinnostavan lainkaan. Jos kyse ei ole yksinkertaisesti yrittämisen puutteesta, syy löytyy varmasti siitä ettei ole sattunut mielekästä luettavaa. Ehkä ne lastenkirjat ovatkin liian lapsellisia. Tai sitten ei ole löytynyt oikeaa tyylilajia. Jos mieli kaipaa seikkailua, pitää lukea Tarzania tai miekka ja kilpi -fantasiaa lohikäärmeineen koska Pikku-Pertin eksyminen kauppareissulla ei vaan tuo riittävästi kiksejä.

 

[-roosaruusa-]

Tuo, että pitää löytää oma genrensä, on varmasti asian ydin.

Ja se, että ipanalla pitää olla tarpeeksi tylsää ja liian vähän (ei oikestaan lainkaan) muita viihdykkeitä niin silloin tulee kokeiltua.

Toki myös esimerkin voima! Ku yksi käpertyy sohvalle kirjan kera niin ei toisella ole mahdollisuutta ellei muuta seuraa ole.

 

[vierailija]

Toki myös esimerkin voima! Ku yksi käpertyy sohvalle kirjan kera niin ei toisella ole mahdollisuutta ellei muuta seuraa ole.

Esimerkki on tärkeä. Useinhan pienet lapset tykkäävät lukea eli ainakin katsella kuvia ilman patistamista. Ja mielellään kuuntelevat kun joku toinen lukee. Mutta sitten se harppaus oikeaan itsenäiseen lukemiseen jää tekemättä. Äänikirjatkin voisivat olla hyvä idea lapselle. Ainakin jäisi se ruudun tuijottelu vähemmälle, mikä kai vaikuttaa unen laatuun, jos ennen nukkumaan menoa sitä harrastaa.

 

[TERO PEKKA SUVAKKI]

Itselleni on iso kynnys alkaa lukea kirjaa. Mutta kun vauhtiin pääsen, niin sitten on hyvä. Aika usein vaan nappaan kirjastosta jonkun suositellun kirjan. Lähes poikkeuksetta ne ovat hyviä. Lisäksi vaimo ostelee mulle kirjoja, hyviä kyllä löytää. Luen periaatteessa eniten sellaisia kirjoja, jotka ovat suht. arvostettuja. Olen vaan huomannut, että aika usein siihen arvostukseen on oma syynsä.

Toki sitten tulee luettua välillä kaikenlaista soopaa, mutta menee sekin viihteestä.

Sanoisin, että huonoin kirja minkä olen lukenut olis se Tony Halmeen "Jumala armahtaa, minä en". Toisaalta jotain siinä oli oltava kun luin sen yhdeltä istumalta alusta loppuun. Aika monta kirjaa on jäänyt kesken. Mutta sanotaan nyt , että se on huonoin kirja minkä olen lukenut kokonaan.

 

[vierailija]

Olen siirtynyt äänikirjoihin.

 

[TERO PEKKA SUVAKKI]

Ainiin siitä lapsien lukemisesta. Tyttö (nyt jo yläasteella) on aina lukenut, lukemaankin oppi ennen koulua. Joskus lukee useita kirjoja viikossa, joskus ei lainkaan.

Pojille tuota lukemista onkin sitten joutunut tuputtamaan eri tavoin. Yksi sääntö meillä on, että nukkumaan mennessä saa lukea. No siitäkin on nyt joustettu siihen, että äänikirjoja saavat kuunnella. Se ei kuitenkaan oo ihan sama asia, joten välillä ei tarjota sitä mahdollisuutta.

Ite olen ollut nuorempana (miksen vieläkin) scifi- ja fantasiafani. Mutta nämä aiheet ei poikiani kiinnosta tuon taivaallista.

Kun lapset olivat hieman nuorempia niin luin heille. Ihan pari vuotta sitten vielä, joskus kaikille kolmelle jopa. Ne oli hyviä hetkiä.

 

[Lispetti]

Johdantona Joonas Konstigin kolumni, joka innoitti ajattelemaan tätä asiaa: https://yle.fi/uutiset/3-12041310

Lukeminen on hieno harrastus, mutta monesti vaikea. Jostain syystä kirja on usein tärkeysjärjestyksessä se viimeinen asia, joka jää syrjään ajan loppuessa ennen nukkumaan menoa. Tämä on sääli sillä hyvä kirja on todellakin hyvää viihdettä. Tietenkin ongelmana on löytää se hyvä kirja, mutta kun oman genrensä keksii, kirja voittaa television useimmissa tapauksissa.

Olin niitä aikuisia, jotka alkavat vanhemmiten lukea pelkkää asiatekstiä. Samalla kykyni eläytyä huononi kun sitten harvakseltaan tartuin romaaniin. Luin fiktiota samalla tavalla tankaten kuin jos olisin lukenut elämäkertaa tai kuvausta jostain sotaretkestä. Opin mielikuvituksen käytön uudestaan oikeastaan vasta innostuttuani fantasiakirjallisuudesta, jota en lapsena ja nuorena voinut sietää koska se oli liian lapsellista . Pikkuvanha minä ei mitään satukirjoja lukenut. Mutta aikuisena se lapsellisuus eli mielikuvituksellisuus auttoikin sitten pääsemään sisään seikkailuun ja löysin kaunokirjallisuuden viihdearvon uudestaan.

Moni aikuinen tuskastelee sen kanssa miten saisi lapsensa innostumaan lukemisesta. Meilläkin se on ollut jossain vaiheessa asialistalla. Toiset pääsevät automaattisesti kirjojen maailmaan, mutta toisia se ei tunnu kiinnostavan lainkaan. Jos kyse ei ole yksinkertaisesti yrittämisen puutteesta, syy löytyy varmasti siitä ettei ole sattunut mielekästä luettavaa. Ehkä ne lastenkirjat ovatkin liian lapsellisia. Tai sitten ei ole löytynyt oikeaa tyylilajia. Jos mieli kaipaa seikkailua, pitää lukea Tarzania tai miekka ja kilpi -fantasiaa lohikäärmeineen koska Pikku-Pertin eksyminen kauppareissulla ei vaan tuo riittävästi kiksejä.

Meillä on aina luettu todella paljon erilaista kirjallisuutta lasten ollessa pieniä, ja toivoin jollain tapaa, että lukeminen olisi jatkunut teini-iässäkin, mutta ei - ei jatkunut - online pc/pspelit/muut hömpät ovat vieneet kirjoilta tilan kokonaan.
Tyttäreni pyysi joululahjaksi Storytel jaksoa ja minä innoissani sen hänelle tietenkin hommasin. Toivottavasti hän pääsisi takaisin lukemisen pariin. Tytöllä äidinkielen numero oli kymppi. Se hiukan ihmetyttää koska tyttö ei ole lukenut nyt yläasteella, teini-ikäisenä, kirjan kirjaa! Kirjaesitelmät hän piti mutulla takakannen ja nettiarvostelujen perusteella (toivottavasti äikänmaikka ei tunnista).

Itsekin luen todella huonosti kirjoja nykyään. Ihan vain muutamia/v!
Minulla toisin kuin sinulla: olen nyt alkanut lukea asiatekstiä ja elämänkertoja. Aikaisemmin luin tyyliin Jane Austinia, L.M Montgomeryä, Dickensiä jne.

Vinkki kaikille vanhemmille, jotta ei käy kuten meillä: olkaa hereillä lasten lukemisen suhteen jo varhain! Lukeminen kuuluu vapaa-aikaan ihan samalla tavoin kuin ne pleikkapelit sun muut. Lukemiselle täytyisi aina löytyä tilaa!

 

[-roosaruusa-]

Juu. Meillä lapsista vanhimmat -siis ne joille luettiin lapsina eniten- lukevat myös itse eniten. Nuorintalukeminen kiinnostaa ehkä vähiten.

 

[Lispetti]

Ainiin siitä lapsien lukemisesta. Tyttö (nyt jo yläasteella) on aina lukenut, lukemaankin oppi ennen koulua. Joskus lukee useita kirjoja viikossa, joskus ei lainkaan.

Pojille tuota lukemista onkin sitten joutunut tuputtamaan eri tavoin. Yksi sääntö meillä on, että nukkumaan mennessä saa lukea. No siitäkin on nyt joustettu siihen, että äänikirjoja saavat kuunnella. Se ei kuitenkaan oo ihan sama asia, joten välillä ei tarjota sitä mahdollisuutta.

Ite olen ollut nuorempana (miksen vieläkin) scifi- ja fantasiafani. Mutta nämä aiheet ei poikiani kiinnosta tuon taivaallista.

Kun lapset olivat hieman nuorempia niin luin heille. Ihan pari vuotta sitten vielä, joskus kaikille kolmelle jopa. Ne oli hyviä hetkiä.

Onko Babylon 5 sinulle tuttu???

 

[Lispetti]

Juu. Meillä lapsista vanhimmat -siis ne joille luettiin lapsina eniten- lukevat myös itse eniten. Nuorintalukeminen kiinnostaa ehkä vähiten.

Tuntuu että lapset lukevat vuosi vuodelta vähemmän!

 

[-roosaruusa-]

Tuntuu että lapset lukevat vuosi vuodelta vähemmän!

Totta. Onneksi edes yksi mun lapsista toivoi lahjaksi kirjan. Ja tietysti sai sen.

 

[TERO PEKKA SUVAKKI]

Onko Babylon 5 sinulle tuttu???

No ei kai voi sanoa itteään 70-luvulla syntyneeksi scifi-faniksi jos ei olis. Olihan se kumminkin niin kova sarja silloin ysärillä. Ensimmäisiä juonellisen jatkumon sarjoja ylipäätään, jossa oli mietettt asioita yli kaksi jaksoa.

Oli merkkitapaus joka jakso ennen vanhaan. Sarja ei ole kyllä ajan hammasta kauheen hyvin kestänyt....

Eli pistäisin varmaan yhä TOP 5 tv-sarjaksi siltä osin miten on vaikuttanut minuun.

 

[Lispetti]

No ei kai voi sanoa itteään 70-luvulla syntyneeksi scifi-faniksi jos ei olis. Olihan se kumminkin niin kova sarja silloin ysärillä. Ensimmäisiä juonellisen jatkumon sarjoja ylipäätään, jossa oli mietettt asioita yli kaksi jaksoa.

Oli merkkitapaus joka jakso ennen vanhaan. Sarja ei ole kyllä ajan hammasta kauheen hyvin kestänyt....

Eli pistäisin varmaan yhä TOP 5 tv-sarjaksi siltä osin miten on vaikuttanut minuun.

Oli aikoinasn mun ensteks lempparein sarja!
Mun lempi hahmo: Londo Mollari ja hänen kuuluisa finest Brivari!
Mietin joskus, että miltähän Brivari mahtaisi maistua!

Oon ihan varma, että sä tykkäsit Mr. Garibaldista eniten!

Multa löytyy kaikki seasonit, mutta eipä niitä tosiaan enää oikein sillä silmällä, into pinkeenä katso, kuin silloin joskus.

 

[vierailija]

Sanoisin, että huonoin kirja minkä olen lukenut olis se Tony Halmeen "Jumala armahtaa, minä en". Toisaalta jotain siinä oli oltava kun luin sen yhdeltä istumalta alusta loppuun. Aika monta kirjaa on jäänyt kesken. Mutta sanotaan nyt , että se on huonoin kirja minkä olen lukenut kokonaan.

Helppolukuisuus on arvo sekin. Usein kirjan pituus ja tiivistekstisyys itsessään voi toimia pelotteena eikä sellaista tule edes aloitettua. Siihen on syynsä minkä takia ns. kioskikirjallisuutta myydään juuri lento- ja juna-asemilla paljon. Nopeasti läpi kahlattava viihdeproosa on juuri sopiva ajankulu muutaman tunnin matkalle. Toimii myös niillä, jotka eivät muuten edes kirjoja omista. Tosin nykyään kun on muunlaista ajankulua, niin kirjojen ostaminen asemalta on varmaan vähentynyt aika paljon.

 

[vierailija]

Ite olen ollut nuorempana (miksen vieläkin) scifi- ja fantasiafani. Mutta nämä aiheet ei poikiani kiinnosta tuon taivaallista.

Nythän taas Tähtien sota on kovassa huudossa ja siihen liittyen on julkaistu paljon kirjoja. Jos lapsi on Star Wars -fani, niin siinä voisi olla tapa houkutella kirjojen pariin. En tosin yhtään tiedä miten väkivaltaisia ovat.

Omassa lapsuudessani roolipelit ja niiden maailmaan liittyvät Dragonlance-kirjat olivat muodissa ja varsinkin pojat lukivat niitä paljon. https://fi.wikipedia.org/wiki/Dragonlance

 

[-roosaruusa-]

Odotan sitä hetkeä, kun lentokone on ehtinyt nousta. Ihan ekaksi taidan tirauttaa muutaman kyynelen pelkästä helpotuksesta (siis JOS nyt matkaan päästään!) mut sen jälkeen kaivan penkin alta repusta kirjan ja siinä se kuusi tuntia sit hurahtaakin. Siivillä!


Suosituksia saa antaa! Jotain kepeää muttei hömppää. Eikä mitään sarjaa ku se ois hankala.

 

[vierailija]

Vinkki kaikille vanhemmille, jotta ei käy kuten meillä: olkaa hereillä lasten lukemisen suhteen jo varhain! Lukeminen kuuluu vapaa-aikaan ihan samalla tavoin kuin ne pleikkapelit sun muut. Lukemiselle täytyisi aina löytyä tilaa!

Näin on! Isälläni oli käytössä Tero Pekka Suvakin ohjenuora eli lukea sai illalla, vaikka muuten oli nukkumaanmenoaika. Se toimi hyvänä kannustimena siinä iässä kun sen nukkumaanmenoajan kanssa taisteltiin. Se voisi olla sopiva keino karsia ruutuaikaakin kun tietyn kellonajan jälkeen ei saa enää pelata, mutta lukea saa.

 

[vierailija]

Multa löytyy kaikki seasonit, mutta eipä niitä tosiaan enää oikein sillä silmällä, into pinkeenä katso, kuin silloin joskus.

Katsoin Babylon 5:n jossain vaiheessa 2010-luvulla eikä se tosiaan ole kestänyt aikaa. Ehkä siitä pitäisi tehdä uusintaversio. Battlestar Galactican re-make oli erittäin hyvä. Alkuperäistä en ole koskaan nähnytkään.