Raha on erinomainen kannustin, sinun tapaasi puhuu vain se, jolle perustoimeentulo tulee mitään tekemättäkin.
Tanskan demaripääministeri sanoo sen suoraan:
– Tanskan pääministeri lanseerasi syyskuussa kampanjan, jonka ytimessä on yksilön yhteiskunnallinen vastuu: jokaisen pitää tuoda oma kortensa kekoon. Hyvinvointiyhteiskunnalla ei ole varaa vapaamatkustajiin. Tanskan pääministeri valisti myös, että työnteon ei tarvitse olla hauskaa, vaan sitä täytyy vain tehdä, Suvanto-Harsaae kirjoittaa.
– Työkaluna Tanskan hallitus käyttää esimerkiksi vastavalmistuneiden työttömyyskorvausten alentamista, jotta unelmatyötä ei etsitä liian pitkään. Tietyt työttömät työllistetään talkootyöhön, niin sanottuun yhteiskuntatyöskentelyyn.
Tanskalaiset haluavat Suvanto-Harsaaen mukaan katkaista tavan, jossa tukea saa ”istumalla kotona”. Rahallista tukea tulee saada vain suoritetta vastaan.
Talousvaikuttaja: Hidasteleva Suomi voisi ottaa mallia Tanskasta | Verkkouutiset
www.verkkouutiset.fi
Mette Frederiksen toimii Tanskan malliin
Se ei ole "minun" tapani, en sitä keksinyt. Mutta kiitos arvostuksesta.
Otin osaltani kantaa tuohon matemaattiseen yhtälöösi, joka ei siis toimi absoluuttisesti. Eli jos rakennamme tähän lausekkeen
ihminen + raha = työtön -> ihminen - raha = työntekijä.
Voimme kirjoittaa toisen esimerkin tuosta "istumalla kotona." Oletetaan, että siihen tarvii tuolin.
Ihminen + tuoli = työtön -> ihminen - tuoli = työntekijä.
Lauseke siis pätee ainoastaan, jos funktion tekijä raha (tai tuoli) aiheuttaisi toiminnan. Esitin, että näin toimii ehkä lyhyellä aikavälillä. Tämäkin lähinnä siksi, että taustalla on lisäksi pelkotekijä "nälkä" tai "koditon".
Mutta ihminen tekee töitä (myös) muista syistä, kuin rahasta ja nämä syyt ovat pitkäaikaisia syitä. Ja hyvin mahdollista, mikäli ihminen ei halua tehdä töitä, tämä ei alkaisi tekemään töitä, vaikka ei saisi rahaa. Tai tekisi juuri sen pakollisen, mikä ei tuota kehitystä, taikka lisä-arvoa eli kilpailukykyä yritykselle.
Lisäksi väitän, että elämän miellekkyys vaikuttaa siihen, mitä ihminen tekee. Mikäli ihminen mieluummin "istuu kotona" kuin "tekee töitä", olisi fiksua muuttaa asetelmaa toisinpäin hakemalla syyt, miksi ihminen "istuu kotona" kuin "tekee töitä" ja tuottaa se arvo eli mielekkyys "työn tekemiselle", jotta ihminen valitsisi tämän.
Koska esitän, että ihminen + mielekäs tekeminen(+ muita syitä) = työntekijä, ja tämä todennäköisesti pätee, voinemme tulla lopputulokseen, että ihminen ei ole matemaattisesti absoluttisesti ratkaistava tekijä.
Mutta älä hätäile, ihmiset jäävät ajastaan jälkeen ennemmin tai myöhemmin. Tämä on vain tapahtunut sulle vähän ennemmin. Tämän huomaa siitä, että maailma tuntuu pysähtyvän, mikäli vanhoista toimintamalleista poiketaan tai niitä halutaan muuttaa. Maailma ei ole vielä pysähtynyt, vaikka se on monta kertaa muuttunut. En pidä kovin todennäköisenä, että maailma pysähtyisi, vaikka työntekemisen ja ihmisen toiminta yhteiskunnassa (tai työntekijänä) muuttuisi.