Missä tilanteessa ymmärsit että avo- tai avioliittosi on kestämätön ja tulee päättymään jossain vaiheessa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Joku yksittäinen tapahtuma vai oliko oivallus pidemmän harkinnan tulos?
Minulla on täällä tilanne missä 21-vuotias raskaana oleva nainen tajusi lapsen isän olevan alkoholisti. Nainen meni aika huonoon kuntoon itkuineen päivineen kun tajusi missä jamassa onkaan.
 
Kai se hissuksiin tuli ilmi. Pieniä juttuja. Se, että kun halusin edes vähän omaakin elämää niin sitä mukaa mies yritti pitää enemmän kiinni. Lopulta, aamusta iltaan, tuntui siltä kuin sisälläni karjuisi jokin iso, ellei ääretön, pääsyä vapaaksi.

Lopulta oli pakkasyön pimeys, hiljaisuus, juna joka lähestyi, oli hetken kohdalla ja seuraavaksi jo kaukana ja paleleva minä joka toivoi olevansa sen mukana vaikka määränpää ois mikä. Totaalinen romahdus, muutama ystävällinen sana ja avunantotarjous ja oivallus, että tilaneeen on muututtava ennen kuin katoan kokonaan...

Ja maanantaiaamuna marssin työkkäriin ja ilmoittautumaan asuntohakijaksi.
 
Jo ennen kun menin naimisiin. Seitsemän vuotta yhdessä ja naimisiin opiskelija-asunnon takia. Liittoa kesti 22 vuotta, että sain lapset lähes aikuisiksi ja sitten erosin.
 
Olin avoliitossa ja pohdin hyviä/huonoja puolia liitossa.
Kun ajattelin millainen olisimme perheenä, jos tulisin raskaaksi ex-avomiehelle. Se vaan jotenkin avasi silmät.
En halunnut häntä mahdollisen lapseni isäksi, en nähnyt onnellista perhettä. Tästä pohdinnasta ehkä n. 3-4 kk kuluttua muutin omaan asuntoon. Seurustelimme ja olimme avoliitossa yhteensä yli 9 v.
 

Yhteistyössä