vierailija
On. Lapset eivät ole pilanneet mitään eikä vienyt kaikkia rahoja. Päinvastoin lapset ovat antaneet todella paljon iloa ja sisältöä muuten tylsään ja kamalaan maailmaan.
vierailija
Miksi halusit tuoda lapsesi tylsään ja kamalaan maailmaan? Että sinulla ei olisi niin tylsää ja kamalaa?
vierailija
Ei kaikki perheet elä perhehelvettiään, vaikka niitäkin on valitettavasti. Kyllä joissain tapauksissa on olemassa kypsiä ja rakastavia isiä ja äitejä, ja kodissa vallitsee rauha ja rakkaus. Se helvetti tulee siitä kun vanhemmat eivät osaa laittaa rajoja lapsille eikä mitään kuria ole.
Huom. kuri ei ole sama asia kuin kuritus!!!!!
Huom. kuri ei ole sama asia kuin kuritus!!!!!
Kuuntelin juuri äänikirjaa stressiin liittyen. Siinä mainittiin että suomalaiset ovat lasten vihaajia, eli lapset pilaavat aikuisten elämän, joka paikassa niiden pitäisi käyttäytyä kuin aikuisten, olla hiljaa, näkymättömiä.
Ja saman olen itsekin huomannut, usealla Suomalaisella on sellainen asenne että lapset ovat syntyneet pilaamaan elämän tai jonkun muun elämän, niitä hävetään ja milloin mitäkin. Ja ne pilaa sen että et itse pääse toteuttamaan itseäsi ja suunnitelmasi menevät pilalle.
Mutta sekin on totta että se ajatusmaaila kasvaa mitä ruokkiikin. Niin kuin aloitus, perheen kanssa eläminen on helvettiä mutta sekin on väärin hankkia lapsia ja olla siitä elämästä onnellinen?
Itse en ajatellut ikinä että perustaisin suurperhettä, mutta en nyt ajattele että helvetissäkään eläisin.
Lapset jos mikä on ollut paras opettaja itselleni monessa elämän alueessa, siinäkin mikä oikeasti on tärkeää ja mikä ei niin tärkeää. Ja olen oppinut tuntemaan itseni paremmin ja oppinut ymmärtämään muita, lapset tuo sellaista perspektiiviä elämään, iloita voi muiden kanssa toisten onnistumisista ja ilon aiheista, ettei se asia aina koske itseä ja omia suorituksia ja elämää, omaanapaa.
Ja saman olen itsekin huomannut, usealla Suomalaisella on sellainen asenne että lapset ovat syntyneet pilaamaan elämän tai jonkun muun elämän, niitä hävetään ja milloin mitäkin. Ja ne pilaa sen että et itse pääse toteuttamaan itseäsi ja suunnitelmasi menevät pilalle.
Mutta sekin on totta että se ajatusmaaila kasvaa mitä ruokkiikin. Niin kuin aloitus, perheen kanssa eläminen on helvettiä mutta sekin on väärin hankkia lapsia ja olla siitä elämästä onnellinen?
Itse en ajatellut ikinä että perustaisin suurperhettä, mutta en nyt ajattele että helvetissäkään eläisin.
Lapset jos mikä on ollut paras opettaja itselleni monessa elämän alueessa, siinäkin mikä oikeasti on tärkeää ja mikä ei niin tärkeää. Ja olen oppinut tuntemaan itseni paremmin ja oppinut ymmärtämään muita, lapset tuo sellaista perspektiiviä elämään, iloita voi muiden kanssa toisten onnistumisista ja ilon aiheista, ettei se asia aina koske itseä ja omia suorituksia ja elämää, omaanapaa.
vierailija
Kyllä se helvetti toisille tulee siitä häsellyksestä, kotitöistä, melusta, kaikista kissanristiäisistä kuten synttäreistä, harrastuskuskaamisesta ja oman yksityisen ajan puutteesta. . Tuollaista ei voi välttää, vaikka olisi hyvin kasvatetut lapset. Kaikille ei vaan perhe-elämä sovi, vaikka miten olisi osallistuva puoliso ja kiltit lapset.
vierailija
Elämän ehtoopuolella sitä havahtuu että itsekeskeisyys olikin vain mainostoimistojen huijausta. Täysin arvoton juttu. Suosittelen vaikka meditointia tms. materialismin tilalle
Meillä välillä kuulostaa siltä että olis helvetti irti kun 6v ADHD ei oo yhteistyökykyinen tai tee jtn asiaa 10 sanomisenkaan jälkeen.
mutta kyllä nämä kaksi ihanaa lasta on niin hartaasti toivottuja että en vaihtais päivääkään pois
Ihmiset suhtautuvat niin erilaisesti eri tilanteisiin. Miksi siis lähdet selittämään toista mieltä oleville, että he ovat väärässä. Jos he ovat omaan oloonsa ja eloonsa tyytyväisiä, he ovat oikeassa. Omasta mielestään. Ja se on pääasia. Muut olkoot mitä mieltä haluavat.
vierailija
Onko sulla luetun ymmärtämisessä vikaa? Eihän tossa noin sanottu vaan just tuotiin tuo toinen näkökulma esiin perhe-elämäpakotuksen sijaan.
vierailija
Ketjun aloittajan kanattaa huolehtia siitä, että et tule vahingossa raskaaksi. Maailma ei tarvitse sinun kaltaisia vanhempia.
Voi kyllä on, perhe-elämä on ihan parasta.
Saat kokea jotakin mikä muuttaa näkemyksiäsi ja kasvattaa sinusta monin tavoin laajemmin ajattelevan ja ymmärtävän ihmisen sekä antaa sinulle äärettömän rakkauden tunteen.
Lapsettomat eivät koskaan saa tuntea mitä on, kun on saanut jotakin niin hienoa aikaan kuin pienen ihmisen joka on tullut sinusta. Side lapseen ja lapsen side sinuun on aivan uskomaton asia ja tunne.
Saat katsoa kun pieni kasvaa ja kehittyy. Oppii joka päivä jotakin uutta.
Lasten ollessa pieniä, tippa linssissä lähes joka päivä mietin että miten nuo pienet voivat olla niin täydellisiä.
Jätin provosoituna pois vaipparallit, itkut ja yösyötöt ja olin mallin
mitoissa pari kk synnytyksen jlk. eikä pimska falskaa vieläkään ja on ollut aikaa pitää itsestä huolta. Yritystäkin olen kerinnyt pyörittää vuosikaudet vaikka olenkin käynyt prismassa ja pessyt pyykit+huoltanut silloin tällöin lätkä ja futiskamat.
Nyt ovat jo teini-ikäisiä maman pikku velmuilijoita jotka kilpaharrastavat ulkomaita myöden. Yhtäkään peliä en ole jättänyt väliin ja reenitkin pitää päästä joskus katsomaan. Se on uskomaton tunne kun on saanut seurata oman lapsen kehitystä harrastuksessakin. Se lapsen riemu onnistumisista ja onni yhteisöllisyydestä ja rakkaus lajiin.
Ei sellaista vaan malta jättää väliin.
Nykyään rakkaat lapseni osallistuvat jo säännöllisesti kotitöihin ja viettävät paljon aikaa ystäviensä kanssa, heillä on erittäin hedelmällinen ystäväpiiri, tosi kivoja mimmejä ja kolleja. Mukava nähdä myös miten he kehittyvät vuosien varrella, majailevat meillä hyvin usein.
Välillä minulle tulee tunne, että mitäs jos vielä yhden kiekkopojan puskis! Kaipaan sitä fiilistä kun lapsi tarvitsee minua ja sitä pienen lapsen ja äidin sidettä!
Saat kokea jotakin mikä muuttaa näkemyksiäsi ja kasvattaa sinusta monin tavoin laajemmin ajattelevan ja ymmärtävän ihmisen sekä antaa sinulle äärettömän rakkauden tunteen.
Lapsettomat eivät koskaan saa tuntea mitä on, kun on saanut jotakin niin hienoa aikaan kuin pienen ihmisen joka on tullut sinusta. Side lapseen ja lapsen side sinuun on aivan uskomaton asia ja tunne.
Saat katsoa kun pieni kasvaa ja kehittyy. Oppii joka päivä jotakin uutta.
Lasten ollessa pieniä, tippa linssissä lähes joka päivä mietin että miten nuo pienet voivat olla niin täydellisiä.
Jätin provosoituna pois vaipparallit, itkut ja yösyötöt ja olin mallin
mitoissa pari kk synnytyksen jlk. eikä pimska falskaa vieläkään ja on ollut aikaa pitää itsestä huolta. Yritystäkin olen kerinnyt pyörittää vuosikaudet vaikka olenkin käynyt prismassa ja pessyt pyykit+huoltanut silloin tällöin lätkä ja futiskamat.
Nyt ovat jo teini-ikäisiä maman pikku velmuilijoita jotka kilpaharrastavat ulkomaita myöden. Yhtäkään peliä en ole jättänyt väliin ja reenitkin pitää päästä joskus katsomaan. Se on uskomaton tunne kun on saanut seurata oman lapsen kehitystä harrastuksessakin. Se lapsen riemu onnistumisista ja onni yhteisöllisyydestä ja rakkaus lajiin.
Ei sellaista vaan malta jättää väliin.
Nykyään rakkaat lapseni osallistuvat jo säännöllisesti kotitöihin ja viettävät paljon aikaa ystäviensä kanssa, heillä on erittäin hedelmällinen ystäväpiiri, tosi kivoja mimmejä ja kolleja. Mukava nähdä myös miten he kehittyvät vuosien varrella, majailevat meillä hyvin usein.
Välillä minulle tulee tunne, että mitäs jos vielä yhden kiekkopojan puskis! Kaipaan sitä fiilistä kun lapsi tarvitsee minua ja sitä pienen lapsen ja äidin sidettä!
Miksi koet, että perhe-elämään pakotetaan?
Oletko viimeaikoina katsonut Suomen syntyvyyslukuja? Ei kyllä kovin näytä siltä, että on pakotettu - ainakaan tarpeeksi.
Apua mikä dejavu…
Muistan joskus ajatelleeni ihan samalla lailla kuin aloittaja, eikä siitä ole edes niin pitkä aika. Taisin olla 24v tms., mutta olenkin aina ollut ikäisekseni epäkypsä. Lisäksi olen huomannut (pätee myös omalla kohdallani), että se miten positiivisessa/negatiivisessa valossa lapseton henkilö näkee perhe-elämän, on suoraan verrannollinen henkilön omiin lapsuudenkokemuksiin ja siihen malliin vanhemmuudesta ja parisuhteesta, jonka on omilta vanhemmilta saanut. Toisin sanoen henkilö, jolla on ollut onnellinen lapsuus ja onnelliset vanhemmat, suhtautuu yleensä ajatukseen omista lapsista ja perhe-elämästä myönteisemmin kuin sellainen, jolla näin ei ole ollut. Mutta kyllä se siitä ap, tarvitset vaan vähän aikaa ja elämänkokemusta. Terapiastakin voi joskus olla apua, jos traumat on kovin syvällä.