IVF/ICSI plussat, tuliko vauva

Jos olette saaneet IVF/ICSIn jälkeen plussan, miten kävi.

 

IVF neljännellä kerralla onnistui.Meillä reipas 9 kk tyttö.Odotus kannatti =)

 

=) 2ivf+2pas jälkeen kolmannella ivf:llä raskaaksi ja kaikki meni hyvin.Nyt vauva on pian puoli vuotias.
Mietitkö ivf;ään menoa? B)

 

Kahden ivf:n eli yhteensä kahden tuoresiirron ja neljän pakkassiirron jälkeen syntyi tyttö :heart:

Tytön synnytyksestä 10kk eka pas ja nyt kaksosraskaus viikoilla 26+1 :heart: :heart:

 

Kolme tuloksetonta ivf:ää, ei edes plussaa. Sitten kolme onnistunutta ivf:ää eli meillä kolme lasta.

 

Hekiko alkiperäinen vastausta siihen,että jos plussannut,onko odotus mennyt hyvin ja vauva syntynyt?Eli ei mennyt kesken.Tähän saakka kaikki plussanneet siis saaneet vauvan.Kuulostaa hyvältä!Meillä ensimmäinen icsi toi vauvan ja nyt pikkukakkosta tehdessä eka icsi meni metsään mutta nyt olen toisesta icsistä raskaana viikolla 4+6.

 

\

Hekiko alkiperäinen vastausta siihen,että jos plussannut,onko odotus mennyt hyvin ja vauva syntynyt?Eli ei mennyt kesken.Tähän saakka kaikki plussanneet siis saaneet vauvan.Kuulostaa hyvältä!Meillä ensimmäinen icsi toi vauvan ja nyt pikkukakkosta tehdessä eka icsi meni metsään mutta nyt olen toisesta icsistä raskaana viikolla 4+6.

Juuri tuota kysyin, jos tuli plussa, niin menikö loppuun asti raskaus?
Ja jos laitettiin kaksi alkiota, niin tuliko kaksi vai yksi? Kuulemma kahdella alkiolla 10 % johtaa kaksoisraskauksiin. Siis meillä laitettiiin kaksi ja ekaa ultraa vasta odotan.

 

Niin ajattelinkin Itse myös odotan alkuraskauden ultraa ja pelkään kovasti tuulimunaa (sellaisenkin kerran kokenut). Meillä siirrettiin tuossa ekassa icsissä 2 alkiota ja toinen niistä on nyt siis 3-vuotias.Pieleen menneessä icsissä siirrettiin vain yksi.Nyt siirrettiin taas kaksi ja raskaus alkoi,saa nähdä miten päättyy... Kuka valaisisi toivoa kun pelottaa tuo tuulimuna/kohdunulkoinen/keskenmeno?Mistä näkisi jotain todennäköisyys prosentteja asiasta?

 

Ensimmäisellä ICSI:llä siirrettiin kaksi alkiota ja kumpikin kiinnitty. Tuloksena siis kaksoset ja ikääkin on jo noin 1.5 vuotta.

 

\

\

Hekiko alkiperäinen vastausta siihen,että jos plussannut,onko odotus mennyt hyvin ja vauva syntynyt?Eli ei mennyt kesken.Tähän saakka kaikki plussanneet siis saaneet vauvan.Kuulostaa hyvältä!Meillä ensimmäinen icsi toi vauvan ja nyt pikkukakkosta tehdessä eka icsi meni metsään mutta nyt olen toisesta icsistä raskaana viikolla 4+6.

Juuri tuota kysyin, jos tuli plussa, niin menikö loppuun asti raskaus?
Ja jos laitettiin kaksi alkiota, niin tuliko kaksi vai yksi? Kuulemma kahdella alkiolla 10 % johtaa kaksoisraskauksiin. Siis meillä laitettiiin kaksi ja ekaa ultraa vasta odotan.

Kahta ja kolmea on laitettu mutta ei kaksosraskauksia. meillä on siis nuo ed. mainitut kolme lasta

 

Niin meillä neljännellä pakastesiirrolla tärppäs,sillon laitettiin kaks mut saatiin yks kullanmuru :heart:

 

Meilla 5. ivf johti vihdoin raskauteen (eka raskaus). Kaksi alkiota laitettiin, mutta vain toinen kiinnittiy. Nyt poikamme on 4 kk. Haaveilen jo 6. ivf hoidosta ja toisesta lapsesta. Kylla tama kannatti, vaikka monet itkut vuosien varrella itkettiin.

 

\

Ensimmäisellä ICSI:llä siirrettiin kaksi alkiota ja kumpikin kiinnitty. Tuloksena siis kaksoset ja ikääkin on jo noin 1.5 vuotta.

Tuota "pelkään". On yksi juuri vuoden ikäinen...Toki kaksi on parempi kuin 0 kerralla. Mutta kolmen pienen kanssa on raskasta jos vielä matkatyö miehellä ja itselläkin vastuullinen työ. En voi jättäytyä kotiin, koska määräaikainen työ ja koskaan ei tiedä työllisyydestä.

Siirrettiin kaksi koska ajattelin että hieman parantaa todennäköisyyttä. Ja testi oli pos. kunnolla jo ennen kahtaviikkoa ja hormonit olivat hyvin korkealla verrattuna aikaan. No toiv. ei ole myös tuulimuna. Pian selviää.

Nyt ei stressaa kuten ekan kanssa raskaudesta, koska on jo se yksi. Toki tokaa toivomme, lapselle mukavempaa kun on omaa sukua enemmän.

 

Mut se mikä tässä on todella positiivista,on ettei kenenkään ivf-raskaus ole päätynyt keskenmenon ketkä vastasivat! Luo toivoa meille,jotka tuulimunaa/keskenmenoa pelkäävät!

 

ICSI ja terve lapsi syntyi viikolla 39.

 

Ekan ivf:n eka pas oli plussa ja poika tuli. Tokan ivf:n tuoresiirto oli plussa ja meni kesken.

 

Aika vanha ketju, mutta IVF:llä alkaneesta raskaudesta terve poika niin helppo raskaus kuin vain voi olla. Luottoa tulevaan sinulle lukija!

 

Vastaampas minäkin nyt tähän vanhaan ketjuun jos joku vaikka lukee. Meillä eka ivf johti raskauden alkamiseen mutta se päättyi keskenmenoon jo hyvin alkuvaiheessa. Pakkaseen ei saatu mitään joten tehtiin heti uusi ivf ja siitä syntyi terve lapsi. Mainitaan vielä että tämän jälkeen tärppäsikin yllättäen ihan luomuna ja nyt puolivälissä odotellaan toista lasta. En olis uskonu että näinkin voi oikeesti käydä

 

3. Ivf tuoresiirto - kkm
5. Ivf tuoresiirto - tyttö
5. Ivf 2. Pas - rv 13+0 nyt menossa

Pari kemiallista oli myös, mutta en muista milloin.

 

Taustalla yksi hoito, josta lopputuloksena kolme vaivaista alkiota.

1. Ivf:n tuoresiirto - plussa ja lapsi syntyi.
1. pakastealkiosiirto plussa, ja tuulimuna vain eli ei tullutvauvaa.
Vielä yksi alkio jäljellä, mutta jää siirtämättä.

 

Taustalla yksi hoito, josta lopputuloksena kolme vaivaista alkiota.

1. Ivf:n tuoresiirto - plussa ja lapsi syntyi.
1. pakastealkiosiirto plussa, ja tuulimuna vain eli ei tullutvauvaa.
Vielä yksi alkio jäljellä, mutta jää siirtämättä.

Ootko varma ettei viimestä siirretä? Ne oltiin jo lspsiluvusta ihan varmoja, olin Monts kertaa soittelemassa klinikkaan että nyt lopetetaan pakastus. Jokin sai kuitenkin luopumaan aina ajatuksesta. Kuopuksen ollessa eskari, Uski yhtäkkiä järjetön vauvakuume ja sama miehellä, sulatettuun alkioita yks kerrallaan js viimein, joukon huonoin tarrasi js nyt odotellaan kesävauvaa. Kylmä hiki nousee ajatuksesta, että jos oltais nämä alkiot tuhottu. Nyt saamme kolmannen lapsen, luomusti ei ole mahiksis raskautua.

 

Vierailija, joo kyllä, mies ei halua enää siirtoja. Hänellä ikää nyt 45 v ja siirto voitaisiin tehdä minulle vasta ensi vuonna, koska odotan nyt yhtä leikkausta, joka on vuodenvaihteen tietämillä. Itsekin olen jo 40 v ensi vuonna ja mies sitten 46 v ja mies on sanonut, ettei jaksa enää lähes 50-vuotiaana vauva-aikaa ja pikkulapsivuosia, haluaa rauhassa keskittyä elämän eteenpäin menoon. Syksyn tuulimuna oli miehelle tosi iso pettymys, hän jo viime kesänä vastusti alkionsiirtoa, mutta sain taivuteltua siihen syksyllä ja lopputuloksena pelkkä masentava kokemus.

 

Vierailija, joo kyllä, mies ei halua enää siirtoja. Hänellä ikää nyt 45 v ja siirto voitaisiin tehdä minulle vasta ensi vuonna, koska odotan nyt yhtä leikkausta, joka on vuodenvaihteen tietämillä. Itsekin olen jo 40 v ensi vuonna ja mies sitten 46 v ja mies on sanonut, ettei jaksa enää lähes 50-vuotiaana vauva-aikaa ja pikkulapsivuosia, haluaa rauhassa keskittyä elämän eteenpäin menoon. Syksyn tuulimuna oli miehelle tosi iso pettymys, hän jo viime kesänä vastusti alkionsiirtoa, mutta sain taivuteltua siihen syksyllä ja lopputuloksena pelkkä masentava kokemus.

Juu, nämä on vaikeita päätöksiä. Tosin itse ajattelen, että vanhempana osaa ottaa vanhemmuuden rennommin ja vauvavuodet ei kestä kuin sen 1-2 vuotta, sitten on jo helpompaa ja nyt kun lapset on kouluikäisiä omaa vapaa-aikaa on runsaasti ja nukutaan hyvin. Ehkä miestäsi pelottaa se ettei onnistu, on mieluummin yrittämättä? Tai ei ole pystynyt tuulilmuna raskautta vielä käsittelemään , pettymystä? Vanhana tulee harmiteltua entmmän asioita joita ei ole tehnyt / on jättänyt tekemättä, kuin asioita joita on tehnyt. Ootteko varmoja ettette mieti olisko yhdestä saanut vielä perheenjäsenen? Mua olis ikuisesti kalvanut alkioista kohtalo, että siellä olis ollut kehityskelpoinen ihminen. Mutta mä olen ”vasta” 37. Kyllä se ikä tuo omat haasteet, näkee sen nytkin. Tosin monet raskautuu vielä 44-46 v, ja hyvin kaikki lopulta menee. Kannattaa asia silti vielä pohtia, meilläkin josssin vaiheessa pohdittiin onko tässä järkeä kun elämä on niin mukavaa, mutta nyt odotetaan jo innolla pikkuista ja ollaan mielellään nyt luopumassa monista asioista - hetkeksi. Se hetki on niin lyhyt kun tämäkin on jo iso, kunhan hänet tänne saadaan.

 

Vierailija olet ihanan kannustava ja positiivinen, mutta kyllä nämä keskustelut on täällä jo käyty. En elää halua painostaa ja jankuttaa asiasta miehelle. Rehellisesti sanottuna en ole itsekään yhtään varma, että jaksaisin enää toista lasta. Tarvisin miehen tsemppausta, ja varmaan jaksaisin itse paremmin, jos hän olisi tosi innoissaan ja halukas vielä yrittämään, mutta tällä asetelmalla omatkin lapsenkaipuuni ovat kuihtuneet. Lisäksi ajatus hoidosta tuntuu tos väsyttävältä. En vain jaksa enää niitä paskahoitoja kertakaikkiaan.

Olen miettinyt paljon sitä, kun usein sanotaan, että vauvavuosi on vain yksi vuosi elämästä, mutta rehellisesti sanottuna meillä oli esikoisen kanssa paljon raskaampaa ne vuodet kun hän oli 1-3 vuotta. Oikeastaan nyt kun on yli 5 v on vasta alkanut selvästi helpottamaan. Lapsen kasvattaminen ei ole vain nämä ensimmäiset vuodet, vaan se on lähes 20 vuoden projekti; paljon on vielä edessäkin. Ja nyt puhumme terveen lapsen kasvattamisen projektista, entä jos saa sairaan tai vammaisen lapsen? Olemme myös miettineet sitäkin, että jos nyt yritetään vielä toista, jaksammeko sitten lähes 60-vuotiaina, jos lapsella on tosi raskas murkkuikä, vaikka kaikki menisikin suht ok. Tämä on tällaista jossittelua, mutta on katsottava sitä kokonaisuutta myös. Rehellisesti sanottuna olen paljon myös miettinyt sitä, jos nyt saisi lapsen, joka ei olekaan terve, niin kokonaisuutena hänen hoivaamisensa olisi aika uuvuttavaa itseni tuntien. Kyllähän se jaksaminen olisi siinä tilanteessa ihan eri tasolla, mikäli olisimme nyt vaikka 30 ja 36-vuotiaita itse.

Kuten itsekin totesit, vaikeita päätöksiä.
Onneksi meillä on tuo yksi lapsi, joka on elämämme ilo ja hänen kanssaan tätä matkaa nyt hyvin mielin saa kaikesta huolimatta kulkea. Sen sijaan, että jäisin mielessä kaivelemaan sen yhden alkion potentiaalia, olen todennut, että on parempi vain keskittyä tähän mikä tässä jo nyt on olemassa.