Minkälaisia mielenterveys ongelmia

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Nuorempana on ollut syömishäiriöitä, masennusta ja ahdistuneisuushäiriöitä. Edelleen olen taipuvainen ahdistukseen, vaikka en enää taida diagnostisia kriteerejä täyttää.
 
vierailija
Miten sulla ilmenee ahdistuneisuus? Itselläni oli varmaan pitkittynyt ahdistuneisuus mikä laukaisi paniikkihäiriön. Nyt ei oo ollut paniikkikohtausta kahteen vuoteen.
Mulla tää sama, lopulta olinkin suljetulla 2 viikkoa josta lääkkeiden kanssa kotiin. Aikaa tapahtuneesta 9 vuotta, lääkkeistä pääsin eroon 5 vuotta sitten. Terapiassa kävin 4 kertaa julkisella kunnes psykologi jäi sairaslomalle eikä sijaista siellä ole edelleenkään, tuo kertoo karua totuutta potilaiden hoidosta, lääkkeitä vaan määrätään ja niillä pitää pärjätä. Onneksi osasin opetella itse. Luin paljon ahdistuksen hallinnasta ja pikkuhiljaa opettelin myös ottamaan elämän rennommin. Eli en ole facebookissa, en kirjoita/seuraa blogeja, en tavoittele taloudellista tai muutakaan menestystä vaan keskityn pehmeisiin arvoihin ja olen ihmisille avoin ja ystävällinen, lasteni ei tarvitse pärjätä koulussa keskivertoa paremmin, eivät harrasta kilpaurheiluja, meillä syödään terveellisesti ja ulkoillaan 2 tuntia päivässä mutta jos ei jakseta niin sitten syödään pussimuusia ja einespyöryköitä ja luetaan Aku Ankkoja.
Ahdistuneisuus mulla ilmenee pään huminana, kaulan kuristuksena, hermosto alkaa "täristä" eikä pysty ajattelemaan selkeästi, sanat katoaa.
 
Vierailija
Itse masennuin ekan kerran 19 vuotta sitten, sellaista sumua ei ole enää ollut, mutta paniikkihäiriö iski pahasti pari vuotta sitten. Syynä nuorena aikuisena koettu hyväksikäyttö. Sitten lähdin keskustelemaan asiasta ja söin lääkkeitä reilun vuoden. Se kyllä auttoi, enkä ole enää saanut kohtauksia. Nyt olen alkanut tutustumaan ahdistuneisuus häiriöön, testin mukaan ei ole masennusta, mutta lievä ahdistuneisuus häiriö. Onko kokemuksia omahoito ohjeista? Joku kertoi vähentäneensä somea?
 
vierailija
Ei ole diagnoosia, mutta jonkin asteen masennus on. Ei siis lääkitystä.
ja epäilen, että on epävakaa persoonallisuushäiriö ja siihenhän ei ole lääkitystä. Tai sitten olen vaan v**tun uupunut.
 
vierailija
Jumiutuvia ajatuksia, ne joskus häiritsee pitkään. Pelkään ihan konkreettisia ajatuksia, mitä ois voinu sattua. Ehkä oon lapsena ja nuorena ollut niin monessa läheltä piti tilanteessa ollut, vaikkei isompaa olekaan sattunut. Pitäs päästä eroon tästä jutusta, mutta onko tullut jäädäkseen. Saan päivän hommat kyllä tehtyä, mutta esim. yöllä saattaa vaivata jälkiä käteen asiat.
 

Yhteistyössä