vierailija
Tästä voisi tulla kilometrin mittainen sepustus, mutta yritän lyhentää hieman. Olemme keski-ikäinen, 80-luvulta saakka yhdessä ollut aviopari. Muutama vuosi sitten mieheni kertoi liittyneensä Tinderiin "nähdäkseen, miten systeemi toimii". Samalla hän etsisi sieltä naispuolisia "vain kavereita", ja naimisissaolostaankin hän siellä ilmoittaisi. En pitänyt ideasta ollenkaan, vaikka minua surettaakin se, ettei miehelläni ole kavereita, ainoastaan harrastustuttuja. Hänellä on joskus ollut miespuolisia kavereita, mutta suhteet ovat hiipuneet miehen passiivisuuteen yhteydenpidossa. Sanoin, että pari kuukautta hän saisi siellä minun puolestani seikkailla, mutta ei enempää. Se pari kuukautta venähti yli kahdeksi vuodeksi, vaikka pyysin häntä useaan otteeseen poistumaan Tinderistä.
Eräänä päivänä sitten kummallinen ravintolakuitti kiinnitti huomioni. Sain tietää, että kahden vuoden hiljaiselo oli vaihtunut treffipyyntöön itseäni 10 v. nuoremmalta aasialaisnaiselta. Kävi ilmi, että mies ja tämä eronnut sinkkunainen olivat käyneet yli kuukauden ajan useasti lounailla ja kahvilla. Mieheni oli aina maksanut molempien laskun, koska "se kuuluu aasialaiseen kulttuuriin". Minun aterioitani hän ei ole koskaan maksellut.
Nainen tiesi, että mieheni oli naimisissa. Suhde oli kuulemma vaaraton kaveri- ja ounastava bisnessuhde, ja minullekin olisi kerrottu siitä "ihan kohta". Selkäni takana oli siis paitsi lounasteltu kohtuullisesti, niin myös alettu pistää pystyyn firmaa. Yritin kovasti saada perustamisaikeet peruttua, turhaan. Naistakin kävin tapaamassa kerran, mutta päätin, etten enää toiste tapaisi. Hänessä oli jotain kovin, kovin feikkiä (ja myönnän, että tunsin kateutta hänen kauneuttaan kohtaan). Hänen kanssaan oli myös hankala puhua hänen puutteellisen englannintaitonsa vuoksi. Suomea hän ei ollut ikinä opetellut.
Yritys pistettiin pystyyn, ja paperitöitä riitti. Mieheni tapasi naista 2-3 krt/vko. Hän kertoi, ettei sitoisi itseään firmaan rahallisesti eikä tekisi naiselle varsinaisesti töitä, vaan toimisi vain hallituksen varapuheenjohtajana ja auttaisi vain byrokratian ja kielen kanssa.
Kaksi vuotta myöhemmin tilanne on tämä:
-mies ei tosiaankaan ole sitonut itseään firmaan rahallisesti
-enkä jaksa uskoa, että heillä on koskaan ollut seksisuhdetta (nainenhan on kaunis, miksi hän harrastaisi seksiä itseään 15 v. vanhemman vaatimattoman näköisen keskipalkkaisen miehen kanssa? Miehelleni tietysti kyllä varmaan kelpaisi.)
MUTTA:
-mieheni on yhä enemmän ja enemmän poissa kotoa tämän naisen takia. Ja aivan pähkähullulla tavalla: nainen on hiljattain pistänyt firman jäihin ja ilmoittautunut TE-toimistoon, mutta pyörittää yksityishenkilönä air bnb - toimintaa. Mieheni käy useita kertoja viikossa ilmaiseksi oman palkkatyönsä ohella siivoamassa 1-2 kämppää, pesemässä pyykkiä ja kiikuttamassa vieraille avaimia. Kotona hän ei juurikaan tee kotitöitä, mikä tekee tilanteesta erityisen nöyryyttävän. Nainen puolestaan ei tee mitään majoitustoiminnan eteen, paitsi käärii rahat. Voi toki myös olla, ettei minulle kerrota kaikkea.
Mies ei oikein osaa sanoa syytä, miksi hän on tällaisessa mukana. Hän on vain "antanut lupauksen". Hän ei tiedä, mitä nainen tekee päivisin tai iltaisin. Nainen ei kerro, eikä mieheni kysy. Ei nainen vastaa minunkaan viesteihini, korkeintaan toistelee We are just friends -mantraa. Nykyään he tapaavat n. kerran kahdessa viikossa, kun nainen palkitsee mieheni aterialla kotonaan. Siinäpä mainio palkinto orjatyöstä. Nähdä kaunis nainen ja saada ruokaa.
Mitä minä voin tehdä näin absurdissa, nöyryyttävässä tilanteessa? Mikä miehellä mättää psyykessä (muu kuin klassinen viidenkympin villitys)? Loputtomat keskustelut, jotka aina muuttuvat riidaksi, eivät auta. Pariterapiaan mies ei ehdi - no eipä tietenkään kaikelta orjatyöltä.
Ja ennen kaikkea: miksi minä suostun tähän?
Eräänä päivänä sitten kummallinen ravintolakuitti kiinnitti huomioni. Sain tietää, että kahden vuoden hiljaiselo oli vaihtunut treffipyyntöön itseäni 10 v. nuoremmalta aasialaisnaiselta. Kävi ilmi, että mies ja tämä eronnut sinkkunainen olivat käyneet yli kuukauden ajan useasti lounailla ja kahvilla. Mieheni oli aina maksanut molempien laskun, koska "se kuuluu aasialaiseen kulttuuriin". Minun aterioitani hän ei ole koskaan maksellut.
Nainen tiesi, että mieheni oli naimisissa. Suhde oli kuulemma vaaraton kaveri- ja ounastava bisnessuhde, ja minullekin olisi kerrottu siitä "ihan kohta". Selkäni takana oli siis paitsi lounasteltu kohtuullisesti, niin myös alettu pistää pystyyn firmaa. Yritin kovasti saada perustamisaikeet peruttua, turhaan. Naistakin kävin tapaamassa kerran, mutta päätin, etten enää toiste tapaisi. Hänessä oli jotain kovin, kovin feikkiä (ja myönnän, että tunsin kateutta hänen kauneuttaan kohtaan). Hänen kanssaan oli myös hankala puhua hänen puutteellisen englannintaitonsa vuoksi. Suomea hän ei ollut ikinä opetellut.
Yritys pistettiin pystyyn, ja paperitöitä riitti. Mieheni tapasi naista 2-3 krt/vko. Hän kertoi, ettei sitoisi itseään firmaan rahallisesti eikä tekisi naiselle varsinaisesti töitä, vaan toimisi vain hallituksen varapuheenjohtajana ja auttaisi vain byrokratian ja kielen kanssa.
Kaksi vuotta myöhemmin tilanne on tämä:
-mies ei tosiaankaan ole sitonut itseään firmaan rahallisesti
-enkä jaksa uskoa, että heillä on koskaan ollut seksisuhdetta (nainenhan on kaunis, miksi hän harrastaisi seksiä itseään 15 v. vanhemman vaatimattoman näköisen keskipalkkaisen miehen kanssa? Miehelleni tietysti kyllä varmaan kelpaisi.)
MUTTA:
-mieheni on yhä enemmän ja enemmän poissa kotoa tämän naisen takia. Ja aivan pähkähullulla tavalla: nainen on hiljattain pistänyt firman jäihin ja ilmoittautunut TE-toimistoon, mutta pyörittää yksityishenkilönä air bnb - toimintaa. Mieheni käy useita kertoja viikossa ilmaiseksi oman palkkatyönsä ohella siivoamassa 1-2 kämppää, pesemässä pyykkiä ja kiikuttamassa vieraille avaimia. Kotona hän ei juurikaan tee kotitöitä, mikä tekee tilanteesta erityisen nöyryyttävän. Nainen puolestaan ei tee mitään majoitustoiminnan eteen, paitsi käärii rahat. Voi toki myös olla, ettei minulle kerrota kaikkea.
Mies ei oikein osaa sanoa syytä, miksi hän on tällaisessa mukana. Hän on vain "antanut lupauksen". Hän ei tiedä, mitä nainen tekee päivisin tai iltaisin. Nainen ei kerro, eikä mieheni kysy. Ei nainen vastaa minunkaan viesteihini, korkeintaan toistelee We are just friends -mantraa. Nykyään he tapaavat n. kerran kahdessa viikossa, kun nainen palkitsee mieheni aterialla kotonaan. Siinäpä mainio palkinto orjatyöstä. Nähdä kaunis nainen ja saada ruokaa.
Mitä minä voin tehdä näin absurdissa, nöyryyttävässä tilanteessa? Mikä miehellä mättää psyykessä (muu kuin klassinen viidenkympin villitys)? Loputtomat keskustelut, jotka aina muuttuvat riidaksi, eivät auta. Pariterapiaan mies ei ehdi - no eipä tietenkään kaikelta orjatyöltä.
Ja ennen kaikkea: miksi minä suostun tähän?