Jo aikoinani kun olin nuori vaimo, niin mieheni puhui minua ympäri, ettenkö voisi hieman paljastavammin pukeutua. Ainakin kesäaikaan. Minähän siitä otin nokkiini, mutta aloin sitten hieman suunnitella sitä paljaampaa olemista. Ensin jätin rintaliivit pois, sillä rinnat pysyivät kohtalaisen hyvin ryhdissään ilmankin, vaikka aika raskaat olivatkin, ja ovat vieläkin. Sitten jätin pikkarit pois ja käytin yleensä keveitä mekkoja, semmoisia joista auringonvalo kuulsi läpi. Etupuolen napituksen "unohdin huolimattomuuttani" vajaaksi. Tai sitten käytin tiukkoja, trikoomaisia tuppimekkoja joista nyt pienikin kohouma erottautui. Asut olivat hieman polven yläpuolelle yltävin helmoin. No töissä en nyt sentään ihan näin esiintynyt, vaan kun olimme mieheni kanssa jossain ulkona niin silloin. Esim. hänen kavereidensa kanssa jotka olivat myös saaneet narrattua tyttöystävät ja vaimot samanlaiseen leikkiin. Olihan se mukavaa ja kiihottavaakin olla jossain missä oli paljon ihmisiä ja liikkua ihan kuin ei itse teitäisikään vilauttavansa aina välillä jotain salattua. Istuessa, tanssiessa ja ihan vaan muutenkin. Huomasin miten mieheni nautti siitä, että joku vieras mies kiiltävin silmin seurasi ja katseli mitä minulta näkyi. Ja oli se kahdenkeskinenkin seksielämä aina näiden vilauttelumenojen jälkeen paljon ihanampaa. Minäkin aloin pitämään tämmöisestä vahinkopaljasteluista ja jatkan sitä edelleen, vaikka ei mies enää ole vierellä siihen kannustamassa. Sillä erottu on ja nyt sitten rohkaistuvat muut tulemaan tutustumaan. Ja ihan vaan sen takia, että sattuivat jotain näkemään.
Tämä on mukavaa ja sujuu vielä kolmikymppiseltä ex rouvalta.