Mies jättää, koska en voi saada lapsia

Kyllä minä sympatiseeraan aptä täysin, mutta ei se auta hänen ongelmassaan.

A, siinä ei merkkaa mitään se ettei tämä voi saada lapsia, istuuko hän pyörätuolissa tai mitä muuta tahansa.
Sitä vaan haluaa olla rakastamansa ihmisen kanssa loppuelämänsä.

häntä, myös ne miehet.

Olen taipuvainen ajattelemaan ap:n tilanteesta vähän samalla tavalla kuin sinä.

 

Tunsin myös erään miehen, jonka monivuotinen tyttöystävä jätti nuoruudessa kun selvisi ettei mies voi saada lapsia. Meni n 15 vuotta kun mies tapasi naisen ja kahden kuukauden kuluttua tämä nainen oli raskaana. Ei ollut tarkoitus kun he olivat vasta tutustuneet mutta he menivät naimisiin ja nyt heillä on jo kolme aikuista lasta. Näin se elämä voi heitellä.

Kyllä lapsen saaminen voi olla niin suuri vietti, että joidenkin se on pakko toteuttaa millä keinolla hyvänsä. Itse olen aina halunnut lapsia ja ellei mies olisi pystynyt isäksi, olisin todennäkösesti vaihtanut hänet... halusin itse kokea raskauden ja synnytyksen.

Kun ap on jo 38 v (näin ymmärsin) niin tuossa ikäluokassa on vapaana jo miehiä, joilla lapset on jo tehty. Ota sellainen mies joka on toisella kierroksella, jolla lapset on jo toisen kanssa ja joka ei halua enempää.

 

olen tullut siihen päätökseen että jätän lapsettoman vaimoni. Itse voisin hyvinkin elää lapsetonta elämää, vaimoni ei. Liitostamme on tullut tämän asian takia aivan sietämätön, pelkkää yhden asian vatvomista ja tuloksettomia hoitoja.. Huono homma mutta jossain se minunkin kärsivällisyyden raja tulee vastaan.

Tässäkin oli hyvä pointti. Hedelmättömyys on usein isompi juttu naiselle, ja asia alkaa äkkiä hallita koko elämää. Moni liitto on kaatunut siihen, että nainen on tehnyt asiasta pakkomielteen itselleen.

 

Kuulun itse siihen naisjoukkoon, joka olisi todella halunnut lapsen ja kuvittelin naimisiin mentyäni, että mies oli samoilla linjoilla. Näin oli puhuttu. Nyt 40-vuotiaana jäin lapsettomaksi kun odottelin, että mies vihdoin olisi valmis tekemään lapsia. Olen hänet puoliväkisin pakottanut hoitoihin. Minusta on moraalisesti väärin, että hän nyt olisi perääntynyt. Ei perääntynyt, mutta avioliitto on hajalla ja ero edessä. Mies sanoo, että ei halua lapsia enää. Pikkasen myöhäistä vetäytyä avioliittolupauksista nyt. Toivon todella, että joku "ihme" tapahtuu ja tulen raskaaksi heti ensimmäisestä eron jälkeisestä kerrasta jonkun toisen kanssa..

Ap, pystyn hyvin ymmärtämään tuskasi. Mieskin haluaa lapsia, ihan takuulla aina! He eivät vaan halua niitä välttis sen naisen kanssa, jonka kanssa ovat ja siksi sanovat, ettei lasten saannilla ole niin väliä. Olet ollut rehellinen miehille jo heti alkuun mikä on hyvä asia. Olen ihan varma, että löydät vielä sellaisen miehen, joka on valmis adoptioon. Voitko kuvitella, että minun mieheni muka olisi valmis adoptioon, mutta ei lapsiin minun kanssani..? Kyllä nyt ottaa päähän, että jäin odottamaan ja odottamaan. Mutta en ole tarpeeksi vahva, että olisin lähtenyt ajallaan kävelemään. Ei kannata ottaa mieheksi isätöntä lasta, koska ne traumat omasta lapsuudesta ei parane koskaan! Kärsijäksi jouduin minä..

Nyt tuntuu paskalta, mutta tiedä vaikka kohtaat pian sellaisen miehen jolle adoptio on vaihtoehto. Minulle se ei ole. Halusin oman biologisen lapsen. Jos olisin nuorempi jättäisin miehen jos hän ei voisi saada lapsia. Oma mahdollisuuteni meni tätä vatvoessa..ei ollut sen arvoista!!

Et voi saada biologista lasta, joten jos Suomessa sallitaan kohdunvuokraus niin olisiko se sinulle vaihtoehto olettaen, että mies siihen suostuisi?

Minä en pysty enää jatkamaan avioliittoa, koska olen niin katkera miehelle viedyistä vuosista ja siitä, että jään lapsettomaksi hänen itsekkyytensä takia..vaikka tiedän, että minunhan tässä olisi pitänyt tajuta lähteä jo aikapäivää sitten En pysty rakastamaan häntä enää..

 

Ihme valitusta. Alkuperäinen ongelmanainen on siis 38v. Tuossa iässä on maailma täynnä suunnilleen samanikäisiä miehiä, jotka ovat eronneet ja lapset on jo tehty.

(Vai eikö eronnut mies kelpaa? Jos ei niin älä sitten reuhaa jos jollekin miehelle ei kelpaa hedelmätön nainen jos itse olet ihan yhtä tarkka vaatimuksissa.)

 

Kiitos osanotosta.

Täytyy vain sanoa - ihan tulevaisuuden varalle - että kaikkein eniten lapsetonta ärsyttää ihmetarinat siitä, miten raskaus 'simsalabim' toteutui, kun tietää, että ihmettä ei voi tapahtua.

Ellei jostain mystisesti kasva uudet munasarjat ja kohtu...

Joo ja vapaaehtoisesti lapsetonta ärsyttää ihmetarinat että kyllä se mieli muuttuu... ei ole muuttunut vaikka kuinka (ex)miesystävien äiditserkutsukulaisettuttavat selittävät että se on ihan eri asia kun oma nyytti tulee syliin.

Tästä lähtien totean että en voi saada lapsia, se on hyväksyttävämpää kuin ei halua lapsia. Eli on näillä asiolla toinenkin puoli. Onneksi olen jo niin vanha että ahdistelu tässä asiassa alkaa vähentyä.

Mulla on ollut 3 pitkää suhdetta, kukaan heistä ei halunnut lapsia. Kukaan heistä ei ole minun jälkeenikään hankkinut lapsia vaikka on uudet kumppanit. Suhteet kaatui ihan eri juttuihin.

 

Minäkään en voi saada lapsia, ellei ihmettä tapahdu (ei nyt niin isoa ihmettä tarvitsisi tapahtua kuin ap:lle, mutta kuitenkin). Entiselle miehelleni ja minulle tuli ero, kun olin kolmekymppinen (olimme olleet yhdessä teini-iästä asti). Eroon oli monta syytä, lapsettomuus ei ollut kuitenkaan yksi niistä.

Tapasin sitten nykyisen mieheni kymmenkunta vuotta sitten, hän itse oli kolmen lapsen isä ja eronnut noin vuotta aiemmin. Hän kertoi suht alussa, ettei hän halua enää lapsia, sillä hän on liian vanha aloittamaan alusta vaipanvaihtoruljanssit jne. (Mies on minua kymmenkunta vuotta vanhempi). Itse kerroin, että minä en (ilman hoitoja, joihin en halua) voi edes lapsia saada. Match made in heaven siis.

Eli ellei lapsi ole se pääasia, vaan parisuhde, niin "etsi" tosiaan eronnut ja "lapsellinen" mies. Ei se, että ihminen on eronnut tarkoita sitä, että ihminen olisi kamala ja huono jne. Ei se, ettei elämä syystä tai toisesta jatkukaan sen nuoruudenrakkauden kanssa hamaan hautaan tarkoita sitä, ettäkö ihmisessä olisi jotakin vikaa.

Omaa hoivaviettiäni olen saanut toteuttaa sisarusten lasten ja kummilasten kautta, ja elämää lasten kanssa miehen lasten parissa. (Joskaan he eivät tietekään enää mitään vauvaikäisiä olleet, kun mieheni kanssa tapasimme).

 

Niin, vielä tämän verran:

Onko niitä kunnollisia miehiä, jotka voivat elää ilman lapsia, oikeasti edes olemassa? Jokainen, joka on laitettu tämän ison kysymyksen eteen, ovat kallistuneet ehdottomasti haluamaan niitä lapsia.

Voi kuule, itsehän erosin juuri miehestä siitä syystä, että minä haluan lapsia ja hän ei haluaisi niitä koskaan. Hän on itse jo epätoivoinen, koska ei kuulemma koskaan tule löytämään naista, joka EI haluaisi biologisia lapsia. Adoptioon hänkin suostuisi. Hän olisi varmaankin onnellinen, jos kohtaisi jonkun naisen, joka EI KYKENE saamaan lapsia.

 

Itse en halua lapsia ja suhteita on siihen päättynyt. Ärsyttää kun miehet sanovat ensin olevansa asian kanssa ookoo, mutta sitten vuoden jälkeen mieli muuttuukin.

Mutta. Nyt minulla on todella ihana mies (voisi sanoa että perhekeskeistä tyyppiä), joka on hyväksynyt sen et lapsia ei todennäköisesti koskaan tule. Hänelle minä ja parisuhteemme on tärkein, lapset olisivat sitten vain mieluisa lisä.

Eli ap:lle tsemppiä, kyllä niitä miehiä, joille perhe ja rakkaus (ilman lapsia) on tärkeintä!

 

[

QUOTE=Arvoton paska;10909879]Fiilis tällä hetkellä: olen arvoton paska.

Tämä on elämäni aikana jo kolmas mies, jonka kanssa olisin voinut nähdä meille elämän kestävän tulevaisuuden. Jokainen näistä kolmesta alkuhuuman jälkeen jätti VAIN siksi (todellakin, vain ja ainoastaan tästä syystä), etten pysty tekemään heille biologisia jälkeläisiä. Adoptio ei kelpaa.

Edellisen lisäksi alkamatta on jäänyt monta tilaisuutta rakkauteen, kun olen joutunut tilanteesta riippuen kertomaan asiasta heti alkumetreillä.

Seuraava, joka tulee mulle tietäväisenä viisastelemaan, ettei miehille se lapsenteko niin tärkeää ole, todennäköisesti saa vähemmän siloitellut kommentin.

V***aa - ja rehellisesti pidän tällä hetkellä kaikkia teitä miehiä kylminä paskiaisina. Jättäessänne lapsettoman, niin tehdessänne oivottavasti voitte sitten kertoa reippaasti ja ylpeänä ystävillenne, että "Jätin Emman, koska se ei voi saada lapsia." Toivottavasti edes hävettää.[/QUOTE]

Sulle on sattunut vääriä miehiä, ota kiltti hellä rakastava mies niitäkin kun on tarjolla

 

Niinhän se menee, että oikeus on mieltään muuttaa jokaisella. Eli ne perusedellytykset joiden vallitessa seurustelu aloitetaan, eivät välttämättä pädekään enä muutaman vuoden kuluttua.

Mutta eiköhän se aika ole sinun puolellasi aloittaja. Jos omasta ikäryhmästäsi katselet miehiä, niin taitaa suurimmalla osalla olla jo ne lapset tehtynä tai heillä on kiire niitä tekemään.. eli katselevat varmaan siihen sopiva kumppania jostain nuoremmasta kuin nelikymppisestä.

Varmaan tosiaan kuten kehoitettu, kannattaa tarkistaa ne omat parinvalintakriteerit ja vaikka alkaa tarkastella miehiä joilla on jo lapsia. Tai jotka ovat tehneet tietoisen päätöksen olla ikinä hankkimatta niitä, eli ovat säyneet läpi sterilisaation.

Sinänsä omat kokemukset eivät muuten tue väitettä, että suurin osa miehistä haluaisi lapsia ylipäätään. Oikeastaan päinvastoin.

 

säyneet läpi sterilisaation.

Sinänsä omat kokemukset eivät muuten tue väitettä, että suurin osa miehistä haluaisi lapsia ylipäätään. Oikeastaan päinvastoin.

Mielenkiintoista, että jotkut eivät vaan osaa kirjoittaa äidinkielintämme oikein eivätkä tiedä normaaleja sanoja. Se on vasektomia.
Tutkin työkseni näitä asioita ja kerron vakuuttavan tosiasian, joka on, että miehistä 98 % haluaa lapsia.

 

Mielenkiintoista, että jotkut eivät vaan osaa kirjoittaa äidinkielintämme oikein eivätkä tiedä normaaleja sanoja. Se on vasektomia.
Tutkin työkseni näitä asioita ja kerron vakuuttavan tosiasian, joka on, että miehistä 98 % haluaa lapsia.

Tutkija vaan armollisesti koittaa sietää sitä, että me tollukat teemme näppäilyvirheitä ja välttelemme hienojen sanojen käyttöä, koska ne hämmentävät meidän yksinkertaisia aivojamme.

Kovasti kuitenkin mielelläni pinnistelisin, ja lukisin mielelläni enemmän niistä tutkimuksista, joiden mukaan 98% miehistä haluaa lapsia.

Tajuan toki, että nämä tutkimukset asettavat ymmärrykseni koetukselle, mutta olen valmis yrittämään.

 

Mielenkiintoista, että jotkut eivät vaan osaa kirjoittaa äidinkielintämme oikein eivätkä tiedä normaaleja sanoja. Se on vasektomia.
Tutkin työkseni näitä asioita ja kerron vakuuttavan tosiasian, joka on, että miehistä 98 % haluaa lapsia.

Onneksi joku osaa kirjoittaa tätä äidinkielintämme yhtä hyvin kuin ylläolevassa lainauksessa. Todella sujuvaa ja oikeaoppista tekstiä. Ottakaa ihmeessä oppia kaikki.

 

Etsisin juuri naista joka ei haluaisi tai kykenisi lisääntymään jos siihen tarvetta olisi.

Kaltaisiani miehiä löytynee melko runsaasti kunhan malttaa katella ja tehdä tilanteen heti selväksi.

 

Todella typerää touhua.
Ei ole oikein jättää toista lapsettomuuden takia. Itselläni on neljä lasta, enkä voisi kuvitellakaan eläväni ilman heitä.
Jos olisin sinä, sanoisin kaikille miehille suorat sanat.
"Emma", sinä olet arvokas ihminen. Älä unohda sitä, mutta yritä unohtaa ne kamalat miehet. He eivät ole sinun arvoisiasi. He ovat täysin paskiaisia.

 

Ei ole oikein jättää toista lapsettomuuden takia. Itselläni on neljä lasta, enkä voisi kuvitellakaan eläväni ilman heitä.

Hieman ristiriitaista. Sanot ettei ole oikein jättää toista lapsettomuuden takia ja heti perään hehkutat kuinka et itse voisi elää ilman lapsia. Entäs jos se lapsettomuuden takia toisen jättänyt ei myöskään voi kuvitella elävänsä ilman lapsia?

 

Minun mielestäni taas lapset pitää tehdä viimeistään alle 30-vuotiaana. Ap. on jo liian vanha muutenkin. Tuossa iässä ollaan jo toisella kierroksella eikä siihen enää uusia lapsia välttämättä tarvita tai haluta. Tuossa vaiheessa voi jo alkaa taas elämään itselleen.

 

taas tätä yleistämistä.

Suomalaisten ensisynnyttäjien keski-ikä on nykyään muistaakseni yli 32 vuotta.
Eli ei se ap kovinkaan paljon vielä poikkea tästä. Sinä kyllä olet vääntänyt kersasi tosi nuorena, jos olet jo 39 vuotiaana mummo.

Ihmettelen tuota itselle eläminen kommenttiasi.
Minä olen elänyt koko aikuisiän itselleni. Elin ennen lapsia 8 vuotta täysin itselleni asuinkin yksin. Sen jälkeen elin 2 vuotta lasteni isän kanssa kaksin. Sitten elimme lasten kanssa ja nyt taas lasten muutettua pois kotoa. Koko elämäni on ollut itselleni elämistä. Rinnalla on ollut mies ja 3 lasta.
Ei se, että ihminen ottaa itsensä huomioon joka ikinen päivä, tarkoita sitä, että automaattisesti jättää muut perheenjäsenet vähemmälle tai kokonaan huomiotta. Ainakin minun elämääni mahtuu monta ihmistä samaan aikaan oman itseni rinnalle.

Samaten tuo toisella kierroksella oleminen kommenttisi.
Eivät kaikki ihmiset vaihda puolisoa eivätkä ole koko ikäänsä haku päällä.

 

Lähtihän se entisen pressan vävyki lapsettomuuden takia kävelemään. Teki sitte kersoja muutamille naisille, mutta ei ne parisuhteet tainnu kuitenkaan oikein skulata. Naiselle kävi vähän paremmin.

 

vaikken ex-pressan ex-vävyä ole ikinä nähnyt enkä tunne lainkaan, voi se kaveri olla siitä huolimatta erittäin hyvä isä lapsilleen.
Eikös se suhde siihen omaan jälkeläiseen ole se pääpointti?

 

Suomalaisten ensisynnyttäjien keski-ikä on 32v, jolloin hormonitaso on jo huomattavasti laskenut, eikä kaikki sitten enää voikaan saada lapsia. Olen asiantuntijoiden kanssa samaa mieltä että. se on aivan liian myöhään.

 

Suomalaisten ensisynnyttäjien keski-ikä on 32v, jolloin hormonitaso on jo huomattavasti laskenut, eikä kaikki sitten enää voikaan saada lapsia. Olen asiantuntijoiden kanssa samaa mieltä että. se on aivan liian myöhään.

Lääketiedehän ne hoitaa. Parempi kolmekymppiset vanhemmat, ihan tutkimustenkin mukaan, kuin nuoremmat. Seurailin tässä nuorta sorsaa jolla oli toukokuun alussa 10 poikasta, viikon päästä sillä marssi perässä vain yksi. Eli mummolle rautalangasta hyvä sikiäminen ei tarkoita hyvää äitiyttä.

 

Lääketiedehän ne hoitaa. Parempi kolmekymppiset vanhemmat, ihan tutkimustenkin mukaan, kuin nuoremmat. Seurailin tässä nuorta sorsaa jolla oli toukokuun alussa 10 poikasta, viikon päästä sillä marssi perässä vain yksi. Eli mummolle rautalangasta hyvä sikiäminen ei tarkoita hyvää äitiyttä.

Olet väärässä. Nuori ihminen jaksaa taatusti paremmin yövalvomiset, imettämiset, leikkiseuran hankkimiset ja harrastuksiin kuskaamiset kuin kolmekymppinen. Jokunen vuosi sitten oli tutkimus jossa todettiin että kolemkymppinen ensisynnyttäjä uupuu ja sairastuu usein, koska elämänmuutos on niin suuri eikä sitä ole pystynyt ennakoimaan täysin kuinka suuri se on. Nuoremmat sopeutuvat suuriinkin elämänmuutoksiin ja yövalvomisiin tietenkin helpommin, kun eivät ole vielä kangistuneet oman elämänsä rytmiin kuten kolmekymppiset..

 

Olet väärässä. Nuori ihminen jaksaa taatusti paremmin yövalvomiset, imettämiset, leikkiseuran hankkimiset ja harrastuksiin kuskaamiset kuin kolmekymppinen. Jokunen vuosi sitten oli tutkimus jossa todettiin että kolemkymppinen ensisynnyttäjä uupuu ja sairastuu usein, koska elämänmuutos on niin suuri eikä sitä ole pystynyt ennakoimaan täysin kuinka suuri se on. Nuoremmat sopeutuvat suuriinkin elämänmuutoksiin ja yövalvomisiin tietenkin helpommin, kun eivät ole vielä kangistuneet oman elämänsä rytmiin kuten kolmekymppiset..

Ai jaa, entäs se ihmiseksi kasvattaminen? Ei minun lapselleni muuten ole koskaan leikkiseuraa tarvinut hakea ja harrastuksiinkin osasi kulkea ihan yksin. Yli kolmekymppisten synnyttäjien lapset pärjää tutkimusten mukaan elämässään paremmin. Ilmeisesti he saavat enemmän psyykkistä tukea kasvamiseensa, tuo sinun listasi on kuin lapsi olisi vain joku liha, ei ihmisen alku.