Anni
Olen kolmekymppinen, hoikka, ihan kai kivannäköinen nainen, en mikään megababe kuitenkaan. Mulle flirttaillaan paljon ja mun ympärillä pörrää paljon miehiä. Oon varattu. Oman miehen kanssa meillä on aika vähän seksiä, ehkä kerran viikossa. Masturboin muutaman kerran viikossa, joskus koko illan kun mies on poissa. Tykkään katsoa pornoa ja masturboida, fantasioida seksistä kahden miehen kanssa ym.
Seksi oman miehen kanssa on ... no ihan kivaa. Se on aika kesyä, mies ei ole kokeilunhaluinen ja tykkää aika pliisusta seksistä. Jos esitän toiveita jostain villimmästä, miehelle tulee yleensä potenssiongelmia. Mun pitää olla sängyssä tosi varovainen hänen kanssaan.
Kaipaan ihan älyttömästi hyvää, hyvällä tavalla "likaista" seksiä, intohimoista ja kuumaa. Näen paljon seksiunia, tunnen vetoa joihinkin tuttavamiehiini. Oma mieheni on tosiaan hyvä mies, rakastava, turvallinen. Seksi on ihan ok, mutta jo vuoden ajatellut, että ei se voi olla tässä. Seksi on mulle tärkeää. Se on ollut suurin nautintoni. Kaipaan niitä megaorgasmeja, joita joskus koin. Kaipaan huumaa ja sitä tunnetta mitä vieras mies aiheuttaa.
Välillä itken masturboidessani, koen että mussa on vikaa kun tunnen, ettei mieheni himoitse mua. Mietin, että olen mielestäni ihan ok, mutten silti saa haluamaani seksiä. Oon miettinyt, että mistä voisi löytää luotettavaa ja tasokasta seuraa. Miksi seksuaalisuus pitää rajoittaa yhteen ihmiseen. Olen jutellut tästä mieheni kanssa, ja häntä se kauhistuttaa. Nykyään teeskentelen, että kaikki on hyvin ja kärsin itsekseni.
Kohtalotovereita? Vai olenko vaan itsekäs bitch, jonka pitäisi mennä itseensä. No tiedän, että monen mielestä olen, mutten voi ymmärtää miksi ihmisen luonnollisesta tarpeesta on tehty niin rumaa ja miksi uskollisuutta pidetään suunnilleen maailman suurimpana hyveenä. Eihän se olisi mieheltäni pois, jos saisin nautintoa muualtakin. En ole jättämässä häntä missään nimessä. Eikö toisen seksuaalisuuden kahlitseminen sitten ole itsekästä?
Seksi oman miehen kanssa on ... no ihan kivaa. Se on aika kesyä, mies ei ole kokeilunhaluinen ja tykkää aika pliisusta seksistä. Jos esitän toiveita jostain villimmästä, miehelle tulee yleensä potenssiongelmia. Mun pitää olla sängyssä tosi varovainen hänen kanssaan.
Kaipaan ihan älyttömästi hyvää, hyvällä tavalla "likaista" seksiä, intohimoista ja kuumaa. Näen paljon seksiunia, tunnen vetoa joihinkin tuttavamiehiini. Oma mieheni on tosiaan hyvä mies, rakastava, turvallinen. Seksi on ihan ok, mutta jo vuoden ajatellut, että ei se voi olla tässä. Seksi on mulle tärkeää. Se on ollut suurin nautintoni. Kaipaan niitä megaorgasmeja, joita joskus koin. Kaipaan huumaa ja sitä tunnetta mitä vieras mies aiheuttaa.
Välillä itken masturboidessani, koen että mussa on vikaa kun tunnen, ettei mieheni himoitse mua. Mietin, että olen mielestäni ihan ok, mutten silti saa haluamaani seksiä. Oon miettinyt, että mistä voisi löytää luotettavaa ja tasokasta seuraa. Miksi seksuaalisuus pitää rajoittaa yhteen ihmiseen. Olen jutellut tästä mieheni kanssa, ja häntä se kauhistuttaa. Nykyään teeskentelen, että kaikki on hyvin ja kärsin itsekseni.
Kohtalotovereita? Vai olenko vaan itsekäs bitch, jonka pitäisi mennä itseensä. No tiedän, että monen mielestä olen, mutten voi ymmärtää miksi ihmisen luonnollisesta tarpeesta on tehty niin rumaa ja miksi uskollisuutta pidetään suunnilleen maailman suurimpana hyveenä. Eihän se olisi mieheltäni pois, jos saisin nautintoa muualtakin. En ole jättämässä häntä missään nimessä. Eikö toisen seksuaalisuuden kahlitseminen sitten ole itsekästä?