Sanoisin kaikille niille naisille, jotka kivenkovaan vannovat, että heillä on mies, joka ei petä, ja että todella on olemassa miehiä, jotka eivät petä, että näillä kuvitelmillaan he pettävät itse itseään.
Tiedän, tiedän, että nyt heti ajatellaan, että siellä taas yksi kyyninen, petetty akka alkaa jauhaa omaa katkeruuttaan. Mutta ei se niin ole.
Olen vain nähnyt ja kuullut niin paljon, kun olen jo pitkään elänytkin. Ja itse asiassa minullakin on mies, johon kyllä luotan.
MUTTA. On siis miehiä, jotka eivät petä. Okei, mutta miksi eivät? Väitän, että on vain äärettömän pieni prosentti niitä, jotka eivät petä ihan pelkästään moraalinsa ja vakaumuksensa takia. Tällaisiakin miehiä siis varmasti on, mutta häviävä vähemmistö.
Sitten on niitä, jotka vaikuttavat hyvinkin uskollisilta ja kunnollisilta, sanansa mittaisilta jne. Ja hyvin pitkälle sellaisia ovatkin. Heillä ei ole mitenkään erityinen tarve päästä käsiksi muihin naisiin. Uskollisena oleminen on ihan helppoa ja heistä itsestäänkin oikein. Näillä miehillä oikeasti onkin korkea moraali, vaimon / tyttöystävän loukkaaminen ei tunnu oikealta eikä kivalta. Nämä on niitä kaikkien ihailemia kunnon miehiä ja perheenisiä ja heihin on helppo luottaa. Tähän kastiin minä lasken omankin mieheni.
Mutta silti tiedän, koska olen siis jo tahkoa pyöritellyt, että nämäkin miehet kykenevät kyllä pettämään, ja jos se oikein sopiva tilaisuus tulee, kyllä he sen tekevät. Voihan olla, että sitä sopivaa tilaisuutta ei tule ikinä koko elämänsä päivänä ja sillä siisti. Ero aktiivisiin pettäjiin on siinä, että nämä miehet ei hae tilaisuuksia pettämiseen, eívätkä ihan helposti ole muutenkaan vietävissä.
Mutta entä sitten, kun tulee (jos tulee) poikkeuksellinen tilanne. Takuuvarmuus siitä, että kukaan ei saa tietää. Otollinen hetki, seksuaalinen viritys. Kuinka moni näistä luottavaisista vaimoista voisi päästää miehensä ihan huoletta Thaimaaseen jonkun sellaisen miesporukan mukana, josta aivan varmasti tietää, että nämä käyvät siellä sitten sikäläisten naisten kimppuun?
Minä en miestäni estäisi lähtemästä, mutta mitään harhakuvitelmia uskollisuudesta siellä en kyllä viljelisi. Olen itse ollut kaksi viikkoa kestäneellä hengellisviritteisellä ulkomaanmatkalla, johon osallistui seurakuntaväkeä ja sain hyvän opetuksen. Juuri tällaiset matkat ja muut irtautumiset arjesta ovat hyvä maaperä. Sellaisetkin miehet, joista ei IKINÄ USKOISI, voivat käyttäytyä aivan eri tavalla kuin mitä he normaalisti ovat.
Rakastunut kolmekymppinen, hyvin arvoin kasvatettu ja kunnollinen mies voi olla hyvinkin kiltti ja uskollinen luonteeltaan, mutta elämä muuttuu ja muuttaa meitä kaikkia. Viisikymppisenä tämäkin mies voi olla jo sen verran leipääntynyt kaikkeen, että ei pidä mitenkään vääränä kokeilla piristää elämäänsä vaikkapa ulkopuolisella suhteella, jos sellainen tilanne sopivasti eteen tupsahtaa.
En halua pudottaa ketään pilven päältä, kyllä hyvään mieheen voi pääsääntöisesti luottaakin, jokainenhan oman miehensä tuntee ja tietää. Mutta on hyvä muistaa, että kaikilla meillä on heikot hetkemme, eivätkä naiset ole sen kummempia hekään.