Vastasyntyneen kanssa klinikalla

[Toista odottava.]

Olen saamssa toista lastani. Ekassa synnytyksessä saimme perhehuoneen NKL:ssä, joka oli ihan luksusta. Mies oli koko ajan kanssani huoneessa, huolehti vauvasta ja toi minulle jopa ruuat sänkyyn. Miten olette menetelleet kun kyseessä on toinen lapsi? Kuinka kauan synnytyksen jälkeen isä saa olla paikalla? Miten olette järjestäneet esikoisen hoidon? Kuinka paljon isä saa vierailla eskoisen kanssa seuraavina päivinä klinikalla? Vaikuttaako siihen se, kuinka monen hengen huoneessa on? Tuttavani sai kyllä perhehuoneen, vaikka isä ei yöksi jäänytkään, ja siten oli eskoisenkin helppo viettää aikaa klinikalla. Silloin siellä oli tilaa.

Ahdistaa ajatus siitä että olisin paljon vauvan kanssa yksin parina ekana päivänä, ja samassa huoneessa joitakin muita äitejä ja vastasyntyneitä. Onneksi toisen lapsen jälkeen kotiutetaan nopeasti. Mutta jos oloni on yhtä hutera kuin ekalla kerralla, niin miten sitä uskaltaa lasta yksin hoitaa jne...

 

[Alessia*]

Ekassa synnytyksessä perhehuone onkin ihan must, mutta tokassa mulla ei ainakaan ollut mitään tarvetta sellaiseen. Riippuu varmasti paljon siitä miten rankka synnytys on. Jos eka on ollut suht normaali niin yleensä kait toinen on helpompi, ja siksi vauvastakin jaksaa pitää paremmin huolta. Musta ainakin tuntui tokan synnytyksen jälkeen, että olisin voinut lähteä vaikka heti peltotöihin (noin kuvainnollisesti), ja saman tien kun päästiin huoneesen kysyin mieheltä, että jokos lähdet kotiin

Meillä mummo hoiti esikoista ja aika pieni urakka se oli, kun aamulla lähdettiin sairaalaan ja jo kolmen aikaan mies oli takas kotona. Mä tulin kotiin seuraavana päivänä ja esikoinen tapas kuopuksen vasta kotona (suosittelen). Tokan kanssa pärjäsi sairaalassa ihan hyvin yksinkin (jos siis on hyvässä kunnossa), vaikka ekan kanssa olis ollut hirveetä painajaista jäädä yksin sairaalaan.

Anna vaan se perhehuone ensikertalaiselle, kun sellaisia luultavasti kuitenkin on tulossa. Hyvin sä pärjäät!

 

[Alessia*]

...Ja Kättärillä kätilö tuli kysymään haluanko ruokaa, jos en heti käynyt hakemassa tarjotinta. Mutta eihän niillä välttämättä aina ole aikaa seurata noita asioita.

 

[mammma77]

...Ja Kättärillä kätilö tuli kysymään haluanko ruokaa, jos en heti käynyt hakemassa tarjotinta. Mutta eihän niillä välttämättä aina ole aikaa seurata noita asioita.

Ne hoitajat ja kätilöt ovat siellä potilaita varten. Jos on vaikeuksia pärjätä yksin, niin pyytää vaan rohkeasti apua. Kyllä siellä yleensä jollakulla on aikaa auttaa, jos ei ihan sillä sekunnilla niin ainakin hetken päästä. Mä olin kolmannen lapsen jälkeen ihan vuodepotilaana, kätilöt kävivät pyynnöstäni nostamassa vauvan mun syliin tai sänkyyn, huolehtivat vauvasta suihkun ajan (kun olin jo sen verran toipunut, että pääsin suihkuunkin). Helpompaa oli olla yksin vauvan kanssa ja isä kotona isompien lasten kanssa kuin joutua huolehtimaan niistäkin. Ja lyhyt aikahan siellä kuitenkin yleensä vaan ollaan.

 

[Sudenmarja]

En kyllä ihan ymmärrä, mikä siellä sairaalassa on niin hirveää. Joku kantaa valmiin ruoan ja puhtaat vaatteet eteen, ja aina voi pyytää neuvoja ja apua ja lapsenvahtia suihkussa käynnin ajaksi. Itse voi keskittyä imettämään, lepäämään ja ihailemaan vauvaa. Tosi "kamalaa"

 

[mammma77]

Isä saa olla sairaalassa osastolla aamusta iltaan, olikohan se jotain klo 20 saakka. Ei riipu huoneesta (paitsi tietenkin perhehuoneessa on koko ajan). Mun mielestäni se on kyllä aika kiusallista, kiva olla siinä vaan ohuella verholla erotettuna kun tehdään sisätutkimusta, kysellään jälkivuodon määrästä tai autetaan imetyksessä, ja verhon toisella puolella on tuore isä. No joo, ymmärrän kyllä se toki, että lapsen syntymä on isällekin tärkeää ja perhehuoneita ei riitä kaikille halukkaille. Mä olisin ehkä toivonut hiukan enemmän yksityisyyttä tai edes että tutkimus- ymv tilanteet olisi ilman miesten läsnäoloa. Lapset toisin muualle kuin perhehuoneeseen vain lyhyeksi aikaa. Samassa huoneessa voi olla rankan synnytyksen jälkeen joku lepoa kaipaava, joka ei välttämättä jaksa lasten seuraa (ja kyllä ne niistä verhojen väleistä kurkkii, vaikka kuinka olisi kilttejä enkeleitä).

 

[afa]

Joo, sairaalassahan on luksusta! Ruokaa saa 5 kertaa päivässä (ja lisäksi yöpalaa jos nälkä yllättää). Vauvanhoitoapua saa kun nappia painaa, vauvan voi viedä yöksi kansliaan jos väsyttää jne jne. Nauttikaa hyvät äidit, kotona ei enää palvelu pelaa!

Varsinkin nuoremman syntymän jälkeen otin sairaalassaolosta kaiken irti. =D Lueskelin lehtiä, katselin telkkaria kun vauva vaan nukkui ja söi. Nautin siitä, ettei tarvinnut huolehtia esikoisesta ja esim. vääntää ruokaa pöytään 5 kertaa päivässä. Esikoinen ja mies kävi joka päivä ja viipyi korkeintaan puoli tuntia kerralla (enempää ei 2-vuotias ede jaksaisi).

Ainoa mikä häiritsi, oli yksi kuorsaava huonekaveri, mutta sekin kotiutettiin ekan yön jälkeen.

 

[1111]

Musta sairaalassa olo ei ollut kovin hääviä, kun jo ennen synnytystä makasin siellä pari viikkoa odottamassa. Synnytyksen jälkeen muilla oli lapsi vieressä, mun lapsi lasteosastolla seurannassa. Kyllä minä sieltä mielelläni läksin kotiin. Mies ei joutanut olla seuraneitinä kuin iltaisin ja mitään perhehuoneita meidän sairaalassa ei edes ollut. Itse kävin aulassa syömässä ja etsimässä puhtaat vaatteet.

 

[ap.]

Sepä se, kun mulla on ekasta kerrasta niin hyvät kokemukset - silloin ei ollu mikään kiire kotiin, kun se oli kuin hotellissa ois ollut täysihoidossa. Nyt osaan kyllä kuvitella ettei ihan sellaista.

Olen kyllä ajatellut että esikoinen tulisi nimenomaan sairaalaan vauvaa kastsomaan ja minua. Enhän osaisi olla hänestä niin kauaa erossa. Ja esikoinen nyt jo tietää että siellä sairaalassa ne vauvat syntyy, ja ollaan serkkuja käyty sairaalassa katsomassakin.

 

[Sudenmarja]

Mun mielestäni se on kyllä aika kiusallista, kiva olla siinä vaan ohuella verholla erotettuna kun tehdään sisätutkimusta, kysellään jälkivuodon määrästä tai autetaan imetyksessä, ja verhon toisella puolella on tuore isä.

TYKS:issä hoitajat ajoivat kaikki miehet ulos huoneesta jos jollain oli joku tutkimus. Lienee syytä ehdottaa samaa käytäntöä omassa sairaalassa jos tosiaan ovat niin urpoja etteivät ole itse tajunneet...

 

[mammma77]

TYKS:issä hoitajat ajoivat kaikki miehet ulos huoneesta jos jollain oli joku tutkimus. Lienee syytä ehdottaa samaa käytäntöä omassa sairaalassa jos tosiaan ovat niin urpoja etteivät ole itse tajunneet...

No niinpä! Naisenklinikalla tämä käytäntö kai periaatteessa onkin, koskapa joku vanhempi hoitaja opasti oppilasta sen jälkeen, kun tutkimus oli jo tehty ja jostakin vuodepaikasta kuuluikin miehen ääni. Eivät kyllä mitenkään aktiivisesti tunnu sitä käytäntöä noudattavan, koska tuo oli ainoa kerta, kun asia tuli mitenkään esille. Muuten oli vaan tutkimukset ym riippumatta siitä, ketä oli paikalla. Ehkäpä olisi pitänyt itse huudella ensin, että voisivatko kaikki miehet nyt poistua täältä!

 

[afa]

Sepä se, kun mulla on ekasta kerrasta niin hyvät kokemukset - silloin ei ollu mikään kiire kotiin, kun se oli kuin hotellissa ois ollut täysihoidossa. Nyt osaan kyllä kuvitella ettei ihan sellaista.

Olen kyllä ajatellut että esikoinen tulisi nimenomaan sairaalaan vauvaa kastsomaan ja minua. Enhän osaisi olla hänestä niin kauaa erossa. Ja esikoinen nyt jo tietää että siellä sairaalassa ne vauvat syntyy, ja ollaan serkkuja käyty sairaalassa katsomassakin.

No tietysti esikoisesi voi tulla vauvaa katsomaan. Isälle ja sisaruksille vierailuaikaa on yleensä melkein koko päivä, muille sitten jonain tiettynä kellonaikana. Esikosesi ikä määrää aika pitkälti sen kuinka kauan hän jaksaa olla sairaalassa teitä katsomassa. Meidän parivuotias poika vilkaisi pari kertaa vauvaa (joka vaan nukkui eikä siis herättänyt mielenkiintoa), viihtyi hetken minun sylissäni ja sitten alkoi selvästi pitkästyä. Vanhempi lapsi, ja erityisesti tyttö, ehkä jaksaa kiinnostua vauvasta enemmän. =)

 

[Vierailusta]

Vierailuaika saattaa koskea myös isukkia ja lapsen sisaruksia, kuten OYS on. Ei siellä saa isi olla koko aikaa vaavin ja äidin kans, ellei sit ole perhehuonetta. Näin on ollut ainakin 2006 ja 2009. Isukki vierailee vaavin ja äidin luona siinä missä isovanhemmatkin. muut eivät sitten saakaan käydä siellä vierailemassa.

 

[kahden äiti]

Kantsii muistaa, että tilat sairaalassa ei oo kovin isot. Esim. meijän sairaalassa oli vain sänky ja yöpöytä siinä omien verhojen sisäpuolella ja toisella kerralla jopa yksi tuoli. eli jos äiti halusi maata sängyllä esim. imettäessä, piti isin (ja sisarusten) hypätä ylös. Tokan synnytyksen jälkeen mä en ainakaan jaksanut miehen ja esikoisen pyörimistä jaloissa, vaan sovittiin ukon kanssa että käyvät max 15 min käynnin joka päivä. Tokihan käytävällä olis ollut pari isompaa seurustelunurkkausta, mutta ne oli aika usein varattuja.