T
Tumppu
Vieras
Olen siinä tilanteessa, että vieraat naiset kiinnostavat liikaakin seksuaalisesti. Oma joitakin vuosia jatkunut parisuhde on kuitenkin kunnossa ja haluan pysyä siinä ja olla uskollinen. Myös seksi on parisuhteessa periaatteessa kunnossa. Minulla on vain välillä jokin järkyttävän kova vietti saada kumppanin vaihtelua ja se saa toisinaan halut nousemaan toisia naisia kohtaan. Kai se on se sama vietti mikä on niin monet ajanut pettämään. Kun halut nousevat tarpeeksi, niin päässä sumenee ja on erittäin vaikeaa toimia oikein tai järkevästi. Varmasti moni tietää tunteen. Melkein tekee mieli takoa nyrkkiä pöytään, että edes kipu veisi ajatukset muualle.
Silloin on houkuttelevaa päästää itsensä helpolla ja ajatella tyyliin:"ei hän siitä kärsi, jos ei tiedä" ja "se on vain fyysistä". Kuitenkin aina tiedostaa, että uskollisuus on toiselle suhteen elinehto. Vaikeinta on kun hän on viikkotolkulla työmatkoilla.
Heti kun halut helpottavat ja ajatukset selkiytyvät tuntuu helpolta sanoa, että en tarvitse enkä halua ketään muita.
Haluaisin, että olisin vain omasta kumppanista kiinnostunut! (Kaikki olisi tietysti helpompaa täydellisessä maailmassa.) En oikein tiedä mitä tekisin tälle ongelmalle, kai sitä täytyy vain kärvistellä. Sinkuksikaan en ryhdy. En kyllä lähde minnekään terapeutin juttusille höpisemään ja tuntuu siltä, että on ehkä parempi olla kertomatta tästä ongelmasta omalle naisellekaan. Hän järkyttyy aika pienistä.
Takaraivossa jyskyttää ajatus, että entä jos joskus itsehillintä pettää. Ei sekään ajatus tunnu kivalta, että aina joutuu tämän asian kanssa kärvistelemään. Ehkä vanhempana halut hiipuvat, jotain positiivista siinäkin.
Tulipas läpistyä oikein urakalla.
Silloin on houkuttelevaa päästää itsensä helpolla ja ajatella tyyliin:"ei hän siitä kärsi, jos ei tiedä" ja "se on vain fyysistä". Kuitenkin aina tiedostaa, että uskollisuus on toiselle suhteen elinehto. Vaikeinta on kun hän on viikkotolkulla työmatkoilla.
Heti kun halut helpottavat ja ajatukset selkiytyvät tuntuu helpolta sanoa, että en tarvitse enkä halua ketään muita.
Haluaisin, että olisin vain omasta kumppanista kiinnostunut! (Kaikki olisi tietysti helpompaa täydellisessä maailmassa.) En oikein tiedä mitä tekisin tälle ongelmalle, kai sitä täytyy vain kärvistellä. Sinkuksikaan en ryhdy. En kyllä lähde minnekään terapeutin juttusille höpisemään ja tuntuu siltä, että on ehkä parempi olla kertomatta tästä ongelmasta omalle naisellekaan. Hän järkyttyy aika pienistä.
Takaraivossa jyskyttää ajatus, että entä jos joskus itsehillintä pettää. Ei sekään ajatus tunnu kivalta, että aina joutuu tämän asian kanssa kärvistelemään. Ehkä vanhempana halut hiipuvat, jotain positiivista siinäkin.
Tulipas läpistyä oikein urakalla.