Onko poikalapset sitten mitättömiä kun tyttöjä näin pitää ylistää?
Ei ole, maailma on vaan pinnallistunut näin pahasti; jopa lapset halutaan tiettynä sukupuolena ja ultran jälkeen itketään pettymystä kuin pikkulapsi, kun ei saatukaan sitä mitä oltiin haluttu. Ei saadakaan tehdä yhdessä "tyttöjen juttuja" ja tai "poikien juttuja", jota oltiin suunniteltu. Yhyyyy. Sitten aletaan uskomaan joihinkin rituaaleihin, jotka suoritettuaan antaa vain tietynmerkkiselle mikroskooppisen pienelle sukusolulle mahdollisuuden päästä hedelmöittämään toinen mikroskooppinen sukusolu. Myös tämä on ihmisen mielelle tyypillistä; kuvitellaan että tekemällä jotain pakonomaisia rituaaleja, pystytään vaikuttamaan asioihin joihin ei oikeasti tietenkään pystytä.
Kun eletään yltäkylläisyydessä, näin merkityksettömistä asioista kuten oman lapsen sukupuoli, voi tulla stressiä, murhetta ja surua. Jos saadaan se, mitä haluttiin, uskotko että ihminen on silloin tyytyväinen? Ei, halutaan taas jotain parempaa ja enemmän. Näkeehän sen katukuvasta ihan konkreettisesti; todella monet ihmiset ovat lihavia. Tämäkin on seuraamusta siitä, että mikään ei riitä, kokreettisella tasolla. Ei syödä vain sen verran että on hyvä olla, vaan ahmitaan lisää, enemmän, parempaa jne.
Sellainen ihmisen mieli on; koskaan ei ole tarpeeksi hyvä, kun on liian hyvä olla, kuten meillä täällä Suomessa. Surullista, mutta näin se maailma muuttuu, eskoseni.