Impotentti herrasmies

Otetaan tilanne, jossa sinä nuorehko, seksistä nauttiva mutta myös hyvä ja kunnollinen, ns. kiltti nainen olet kohdannut aivan täydellisen miehen. Ns. lottovoiton. Hän on kiltti ja ihana, suloinen, herrasmies. Kaikkea, mitä olet voinut kuvitella ja toivoa ja enemmän. Olet äärimmäisen onnellinen. Sinua pidetään kuin kukkaa kämmenellä.

Sitten kun asiat etenevät, ymmärrät kammottavan tosiasian: Miehellä on järjettömän pieni JA hän on impotentti. Täysin impotentti. Et saata edes ottaa suihin niin pientä ja löllöä elintä, joka ei edes näytä penikseltä oikeastaan. Lääkäriin meneminen ei näy olevan vaihtoehto, ei sitten millään. Mies pitää sinua hyvänä muuten, silittää ja nuolee, mutta orgasmia et saa koska olet hyvin ahdistunut koko tilanteesta. Kuitenkin tiedät, että tämän ihanampaa miestä (muuten) ei ole. Olet rakastunut, koska aloititte hitaasti ja seksipuolen tutustuminen tuli kuvaan vasta myöhemmin.

Ajatus erosta ahdistaa kovasti. Haluaisit tehdä ns. oikein ja jäädä. Mutta samoin sinua ahdistaa ajatus jatkamisesta ja seksittömästä tulevaisuudesta. Ihan järjettömästi.

Kysyn: Lähdetkö vai jäätkö? Miksi?

 

Jos ko. asia häiritsee miestä ja vaikuttaa tämän itsetuntoon, lähden valitettavasti menemään, koska rakastan seksiä. Mutta jos mies on silti, asiasta huolimatta itsevarma sitä mieltä, että hommia pystytään hoitelemaan myös pienen peniksen kanssa (onhan seksi muutakin kuin penis), niin jään yrittämään. Koska hän on muuten niin täydellinen ja ihana, itsevarma, seksin suhteen taitava namupala.

Mutta seksi merkitsee mulle paljon, jos se loistavasti toimii, se on suhteesta 10%, ja jos ei toimi, niin 90%. Turha alkaa riitelemaan asiasta, mitä ei voi muuttaa.

 

Jos seksi ei merkitsisi paljoa, niin varmaan jäisin. Mutta haluan kuitenkin myös himoita rakastamaani ihmistä, ja se himo ei ottaisi tulta alleen ko. tapauksessa. Luultavasti salaa inhoaisin tätä puolta hänessä, vaikka hän olisi muuten kuinka ihana.

 

Otetaan tilanne, jossa sinä nuorehko, seksistä nauttiva mutta myös hyvä ja kunnollinen, ns. kiltti nainen olet kohdannut aivan täydellisen miehen. Ns. lottovoiton. Hän on kiltti ja ihana, suloinen, herrasmies. Kaikkea, mitä olet voinut kuvitella ja toivoa ja enemmän. Olet äärimmäisen onnellinen. Sinua pidetään kuin kukkaa kämmenellä.

Sitten kun asiat etenevät, ymmärrät kammottavan tosiasian: Miehellä on järjettömän pieni JA hän on impotentti. Täysin impotentti. Et saata edes ottaa suihin niin pientä ja löllöä elintä, joka ei edes näytä penikseltä oikeastaan. Lääkäriin meneminen ei näy olevan vaihtoehto, ei sitten millään. Mies pitää sinua hyvänä muuten, silittää ja nuolee, mutta orgasmia et saa koska olet hyvin ahdistunut koko tilanteesta. Kuitenkin tiedät, että tämän ihanampaa miestä (muuten) ei ole. Olet rakastunut, koska aloititte hitaasti ja seksipuolen tutustuminen tuli kuvaan vasta myöhemmin.

Ajatus erosta ahdistaa kovasti. Haluaisit tehdä ns. oikein ja jäädä. Mutta samoin sinua ahdistaa ajatus jatkamisesta ja seksittömästä tulevaisuudesta. Ihan järjettömästi.

Kysyn: Lähdetkö vai jäätkö? Miksi?

Taitaa taas joku erektio-ongelmainen, petetty ja jätetty, sekä muutenkin ongelmainen impotenttismies purkaa ongelmaansa muka naisen suulla. Teemana: "Haluatteko, naiset hienon ja sivistyneen miehen, jolla ei seiso?" Vastaan jo muiden naisten puolesta: "En!"

 

Jos ko. asia häiritsee miestä ja vaikuttaa tämän itsetuntoon, lähden valitettavasti menemään, koska rakastan seksiä. Mutta jos mies on silti, asiasta huolimatta itsevarma sitä mieltä, että hommia pystytään hoitelemaan myös pienen peniksen kanssa (onhan seksi muutakin kuin penis), niin jään yrittämään. Koska hän on muuten niin täydellinen ja ihana, itsevarma, seksin suhteen taitava namupala.

Mutta seksi merkitsee mulle paljon, jos se loistavasti toimii, se on suhteesta 10%, ja jos ei toimi, niin 90%. Turha alkaa riitelemaan asiasta, mitä ei voi muuttaa.

Yrittäjäelämähän onki hienoo alusta loppuun saakka.

 

Taitaa taas joku erektio-ongelmainen, petetty ja jätetty, sekä muutenkin ongelmainen impotenttismies purkaa ongelmaansa muka naisen suulla. Teemana: "Haluatteko, naiset hienon ja sivistyneen miehen, jolla ei seiso?" Vastaan jo muiden naisten puolesta: "En!"

Ei suinkaan. Kyllä tämä on kuvatun kaltaisen naisen ahdistunut purkaus. Itkettää. Haluaisin tämän suhteen, mutta en taida kyetä tähän. Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, jos jätän täydellisen kumppanin seksin takia. Mutta kun sitä EI OLE EIKÄ TULE.

 

Suhteenne on vielä alussa. Totta kai mies tietää, että hänen pitää kompensoida kaluaan ja seksittömyyttä kaikin mahdollisin muunlaisin keinoin, joten siksi hän on täydellinen gentleman. Kysypä häneltä huvikseen, että miksi aiemmat suhteet ovat päättyneet. Ihan taatusti mies on tullut aiemminkin jätetyksi juuri siksi, että suhde ei toimi, jos ei ole seksiä.

Miehesi olisi täydellinen kumppani sellaiselle naiselle, joka on aseksuaalinen tai ei jostakin muusta syystä (esim. uskonnolliset syyt) halua seksiä ollenkaan. Miehesi sopisi myös hyvin kulissisuhteeseen (esim. lesbo, joka ei uskalla tulla ulos kaapista). Miehellesi sopisi myös sellainen nainen, joka ei kykene uskollisuuteen, joten hän saisi joka tapauksessa tyydytyksensä vieraista sängyistä. Älä siis koe, että sinun on tehtävä oikein ja jäätävä.

Olen varma, että jos jatkat suhdetta, niin seksittömyys alkaa hiertää teidän välillä. Kaikista asioista pitäisi pystyä puhumaan asiallisesti. Minusta sinulla olisi oikeus tietää, että miksi mies ei kykene seksiin (homo, psyykkiset esteet, fyysiset esteet) tai ylipäätään seisooko hänellä joskus, jos haluaisitte tosiaan jatkaa suhdetta kumpikin. Onhan niitä kaikenlaisia suhteita (esim. tavallinen nainen ja transumies).

Minä en jatkaisi tuollaista suhdetta, koska seksi on niitä parhaimpia seikkoja parisuhteessa. En myöskään usko, että henkisesti kestäisin sitä, että rakkaus olisi kotona, mutta seksi kodin ulkopuolella, vaikka siihen olisikin mieheltä lupa.

 

Täydellinen suhde on kaukana täydellisestä, jos seksi ei toimi. Niin se vaan on.

Parisuhteeseen kuuluu rakkauden lisäksi intohimo, halu, nautinnollinen molempia tyydyttävä seksi. Joku näistä pois ja suhde ei ole enää parisuhde, kuten minä sen ymmärrän.
Kuitenkin seksi on ehkä se, josta voi eniten tinkiä, vaikkapa määrässä. Eikä aina tarvita kaikkia temppuja, molempien saada jne, kunhan intohimo säilyy kumppaniin ja aina välillä molemmat saa sen täydellisen tyydytyksen.

Valitettavasti ap:n tapuksessa seksi ei käytännöllisesti katsoen onnistu ollenkaan, joten.....

 

Samaa mieltä edellisen kanssa. Kyllä tuo tilanne hiertäisi ja hiertää myös miestä ja vaikuttaisi koko suhteeseen. Eri asia olisi, jos nainenkaan ei välittäisi yhdynnästä. Kurjaa, mutta totta.

 

Se, ettei seiso, on aikamoinen virtahepo olohuoneessa. En valitettavasti usko, että voisitte selvittää sitä puhumalla (ja eihän se asia välttämättä olekaan miehen tahdon alla). Kun suhde on vielä niin tuore niin en usko että mikään suhteen alku kestää tuollaista selvittelyä, jossa mennään arkoihin asioihin.
Minulla on yksi kokemus miehestä, jolla ei seissyt, olin todella hämmentynyt tästä. Mies hoiteli minut käsin mutta oli hankalaa ja vaivaannuttavaa kun mies ei voinut nauttia. (Suhteenpoikanen kyllä kaatui muihin seikkoihin.)

 

Ei voi selvittää puhumalla, mies ei puhu. Eikä aio mennä lääkäriin. Hän on mitä on ja hänet on hyväksyttävä sellaisena kuin hän on

 

Ei voi selvittää puhumalla, mies ei puhu. Eikä aio mennä lääkäriin. Hän on mitä on ja hänet on hyväksyttävä sellaisena kuin hän on

No tuohan se ongelma on, kun sitä ongelman olemassaoloa yrittää toinen kieltää.

Olen itse aika tuoreessa suhteessa, alta vuosi oltu yhdessä. Koko suhde meinasi alussa karahtaa kiville, kun seksissä oli ongelmia. Oli tosi ahdistavaa, kun kaikesta halusta ja himosta huolimatta miehellä ei seissyt ensimmäisinä kertoina lainkaan tai vaihtoehtoisesti vain hetken. Olin aika lailla solmussa tuossa kohden, sillä tunsin ensimmäistä kertaa olevani suhteessa, jossa läheisyys ja hellyys ja toisen kosketus tuntuvat maailman luonnollisimmilta asioilta.

Mies pystyi tilanteesta puhumaan, vaikkakin sanoi, ettei ymmärrä mistä on kysymys. Hän käsitti myös, miten tärkeää asiaa olisi jotenkin ratkoa - hän siis kävi oma-aloitteisesti lääkärissä ja sai cialis-reseptin. Pillereiden kanssa erektio onnistui. Kaikki oli ilmeisesti ollut suhteen alkustressiä ja jännitystä, sillä enää lääkkeitä ei ole tarvittu. Mies ei aina laukea, mutta no, pakkoko seksin on aina loppua laukeamiseen.. En minäkään aina ja joka kerralla saa. Noista laukeamattomistakin kerroista on jäänyt hyvä fiilis.

Oletteko minkä ikäisiä? Jos mies on kovin nuori, niin voi pitää näitä "vanhojen vaivana", eikä kehtaa siksi mennä lääkäriin. Tai jos hällä on takanaan kovin monta seurustelusuhdetta, jotka ovat rauenneet ihan saman ongelman takia, niin sekin voi saada lukkiutumaan. Valitettavasti et voi toisen puolesta ongelmaa lähteä ratkomaan, kyllä hänen itsensä olisi siihen kyettävä.

 

Yhdelläkään miehellä ei ole erektio ongelmia jos nainen on seksikäs, ei minullakaan seiso rumien naisten kanssa...

 

Yhdelläkään miehellä ei ole erektio ongelmia jos nainen on seksikäs, ei minullakaan seiso rumien naisten kanssa...

Tuo on varmasti osittain totta.

En minäkään kenenkään ällötyksen kanssa menisi sänkyyn.

En tiedä mitä tekisin ja miesystävälläni lakkaisi pippeli toimimasta. En luultavasti jaksaisi enää seurustella ,kun miehellä mielestäni kuuluu se toimia. Eri asia on sitten jos ollaan seittemänkymppisiä.

 

Yksi asia mikä vaikuttaa erektioon on naisen tyhmyys. Myös miehen tyhmyys vaikuttaa. Jos mies on tyhmä kuin john c, saattaa aivot tosiaan olla jalkojen välissä. Mies on pelkkä munankantoteline. Otan osaa.

 

Ei voi selvittää puhumalla, mies ei puhu. Eikä aio mennä lääkäriin. Hän on mitä on ja hänet on hyväksyttävä sellaisena kuin hän on

Realiteetti: Mies ei osaa puhua siten että ongelma selviäisi, ja tietää sen, joten ei puhu.
Realiteetti: Mies tietää ettei ongelma ole lääketieteellinen, joten ei hyväksy mm. lääkehoitoa.
Realiteetti: Nainen ei hyväksy realiteetteja, joten ei miestäkään sellaisena joka hän reaalisesti on.

Mutta kun sitä EI OLE EIKÄ TULE.

Tämän itseään toteuttavan ennustuksen kun vielä sanoo ääneen niin paluuta ei enää ole.

Kyllä tämä on kuvatun kaltaisen naisen ahdistunut purkaus. Itkettää. Haluaisin tämän suhteen, mutta en taida kyetä tähän.

Nainen toteaa miehen muuten käyttöönsä sopivaksi, mutta ei osaa käyttää, koska mies ei tarjoa ns. helppoa käytettävyyttä ts. käyttöliittymä ei ole helppokäyttöinen. (vrt. ohjelmoitava kaukosäädin)

Realiteetti: Penis on miehen käytettävissä, mutta ei naisen.
Realiteetti: Koska penis ei ole naiselle käyttövalmis, ei mieskään ole käyttökelpoinen.
Realiteetti: Nainen haluaa että mies terapoitaisiin käyttökelpoiseksi.
Realiteetti: Kun mies olisi saatu käyttökelpoiseksi, olisi peniskin käyttövalmiina ja saatavissa.
Helposti käyttöliittyvä, käyttöön liittyy haluttu ominaisuus - helppous.

Realiteetti: Miehelle olisi järjetöntä ja kohtuutonta luovuttaa kehoaan osittain toisen hallittavaksi.
Realiteetti: Nainen ei kelpuuta eikä opettele miehen käyttöliittymää (ei käyttäjänä liity mieheen, päättää jättää käyttämättä).

Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, jos jätän täydellisen kumppanin seksin takia.

Realiteetti: Nainen kokee epäonnistunensa miehen käyttöönotossa ja luopuu käyttöyrityksistä.
Kun ei kykene, vaikka haluaisi, alkaa ristiriita ahdistaa (stressi) ja itsensä tunteekin riittämättömäksi tyydyttämään tarvettaan (neuroosi).

 

Minä rakastuin suinpäin aivan ihanaan mieheen. Yhdessä olimme 10 vuotta. Mies oli oikea herrasmies, piti minua kuin kukkaa kämmenellä, ei nähnyt muita kuin minut. Oli ihanaa olla huomion keskipiste. Juttelimme kaikesta ja hän oli minulle ja minä hänelle se elämän tuki ja turva. Hän ei pelännyt puhua eikä koskettaa. Mutta mutta... seksiä oli alusta asti tosi vähän. Jotenkin sitä aina ajatteli, että no ehkä se tästä paranee, mutta eihän siinä niin käynyt. Puhuttiin asiasta ja hän sanoi, ettei häntä vai hirveästi huvita. Kumminkin hän 'hoiteli' minut eri tavoin, joten pääsääntöisesti olin ihan tyytyväinen.

Molemmat halusimme perheen, mutta eihän lapsia saa, jos ei pääse yhdynnän loppuun asti.

Mutta kuten sanottua, olin ihan tyytyväinen ja se perheenkin perustaminen tuli vasta loppuajasta, kun biologinen kello alkoi kilkattaa ja eihän tässä nyt nuorrutakaan. Eli ajanoloon aloin kyllästyä siihen, että joka paikassa hehkutetaan seksistä ja missä sitä voi harrastaa ja kuinka usein ja miten päin ja perin. Meillä vaan oli sama tyyli vuodesta toiseen, puhuminen ei auttanut ja kävi niin, että mies oli ihan tyytyväinen eloonsa kanssani ilman seksiäkin. Valitettavasti on myös sanottava, että miehellä oli tosi pieni kalu, joka ei siis juurikaan seissyt.

Noh, minä taas innostuin seksistä yhä enemmän ja haaveilin kaikenlaista. Ajattelin, että tätäkö se loppuelämä on - ilman seksiä. Rakastin kuitenkin miestä aidosti ja ajatus erosta oli ihan hirveä. Pari vuotta mietin eroa ja päätös oli elämäni kamalimpia. Huomasin vain, että ihastuin hirveän helposti vieraisiin miehiin, jotka antoivat huomiota. Ei ollut oikein kumppaniani kohtaan ei.

Erosimme siis ja minulla oli yksi seksisuhde erään miehen kanssa. Hän oli vähän niinkuin laastarisuhde. Seksi oli aivan taivaallista tämän miehen kanssa, mutta muuten hän oli täysin epäluotettava valehtelija. Auttoi kumminkin pahimman yli. Nykyisin olen avoliitossa upean miehen kanssa, jonka kanssamyös seksi toimii. Meillä on myös pieni lapsi.

Mutta toisinaan vieläkin ikävöin tätä entistä kumppaniani. Hän oli minun puuttuva puoliskoni, mutta kun en vaan voinut enää elää siten kuin elimme. Olin tulossa kärttyisäksi vanhaksi pieruksi, joka yritti saada muiden miesten himot hyrräämään, kun oma mies ei osoittanut himokkaita katseita, vaikka rakastava mies olikin.

Kamala ristiriita: onko oikein jättää oma puoliskonsa seksin takia. Ei ole olemassa oikeaa vastausta. Jokainen, joka on elänyt tällaisessa tilanteessa, tietää itse, miten vaikeaa on jättää rakastamansa ihminen. Helppohan sitä on huudella ongelman ratkaisuja, mutta kun todella olet siinä tilanteessa, että avaatko oven ja lähdet - ei helppoa.

 

Heippa. Kerro kuinka ratkaisit ongelman. Itse olen vähän samanlaisessa tilanteessa. Mutta meillä taas oli niin, että aluksi ei todellakaan seisonut. Yhdyntä oli onnetonta tuhertamista, kun yritti saada velton kalun sisään. Eihän siitä mitään tullut. Itseltä meni halut tyystin. Kun oli vain petyttymyksiä toisensa jälkeen.
Sitten patistin miehen lääkäriin. Sai sieltä Cialis(?)-nimisiä potenssipillereitä. Niilläkään ei kunnon sisokkia tullut. Sellainen, että voi sanoa vähän toimivan.
Pilleerit loppui. Ei hakenut uusia vaikka pyysin. Ja samalla vaihtamaan merkkiä. Ei niin ei.
Nyt yhdynnät on minulle vähän niinkuin pakkopullaa. Ei paljon huvita, kun en itse oikein saa niistä muuta kuin olla tyhjennyspussina. Penis on hieman kovahko, jos niin voi sanoa. Mutta sisään laittaminen ei oikein onnistu, ellei itse auta käsin. Silloin se on löysä vehje eikä oikein tunnu miltään. Mies saa kyllä siitä siemensyöksyn-minä en mitään.
Nyt on tilanne sellainen, etten koe minkäänlaista himoa ja halua miestä kohtaan. Välillä ällöttää se löysä muna, kun hän aamulla sen pistää reittäni vasten ja toivoisi yhdyntää. Mutta millä vehkeellä??
Olen alkanut unelmoida kovista peleistä ja tahtoisin tuntea taas sen ihanan tunteen ja orgasmin.
Kaikkea ei voi saada: mies on ihana mutta sängyssä täys nolla.

 

Vihaan tätä. Olen vieläkin täällä.

 

Vihaan tätä. Olen vieläkin täällä.

Onko alkutilanne mitenkään muuttunut?

 

Minulla on tuore suhde mieheen, joka on juuri tuollainen ihana herrasmies. Hänen peniksensä on normaalikokoinen muttei vielä ole ollut kauhean kova. Luulen tämän olevan tuota alkujännitystä eikä asia ole minua vaivannut. Olemme niin neitseellisessä suhteessa, ettei olla oltu yhdynnässä, mutta suulla olen tehnyt hyvää hänelle, ei orgasmiin asti.

Mutta hän sai minulle orjasmin vain rintojani hyväilemällä ja imemällä niitä, jonkin verran tietenkin kehoani hyväilemällä. Tällaista ei ollut ennen minulle tapahtunut. Mutta luulen, koska meillä on henkinen taso niin ihanaa, niin tuokin puoli tapahtuu ihan eri korkuuksilla.

Entisellä miehelläni oli iso ja kova penis ja sen ympärillä hänen elämänsä ja ajatukset pyörikin. Henkistä yhteiselämää miellä ei ollut. Eikä tuntunut yhtään hyvälle se iso penis, kun ei ollut fiilikset kohdallaan. Että joskus näinkin päin.

 

Sildenafil - specialmedassortment.com
Omat kokemukset seuraavat: 100mg on liikaa, päätä kuumottaa ja särkee, vaikuttaa myös silmissä lievänä paineena ja itse kulli on niin saatanan kova että sattuu. Myöskään seksi ei tunnu miltään kun jomottaa kullia. 50mg on parempi, mutta vastaavia vaikutuksia kuin 100mg. 25mg on täydellinen. Ei päänsärkyä. Ja seisokki jämäkkä muttei liian. Jos illalla otat 25mg niin aamustondis on vielä varsin miehekäs!