Mielipiteitänne haluaisin kuulla

[onneton elli]

Haluaisin kuulla mielipiteitänne muutamasta asiasta, eli olen viisikymppinen naimisissa oleva nainen ja mieheni on jo jonkin aikaa käyttäytynyt todella kummallisesti, oma käsitykseni on, että hänellä on toinen nainen, ja siihen haluaisinkin nyt mielipiteitänne. Tässä epäilykseni herättäneet seikat, eli hän varjelee puhelintansa kuin suurtakin aarretta, ei päästä sitä silmistään milloinkaan, lisäksi hän ei enää ole kiinnostunut yhteisistä lomista, ei halua viettää vapaa-aikaansa kanssani lainkaan, seksiä meillä kyllä on ja mielestäni se on ihan tyydyttävää, mutta eniten minua hämmästyttää tämä jatkuva puhelimen varjelu, hän nimittäin sammuttaa puhelimen kokonaan, jos menee vaikkapa saunaan eri aikaan kuin minä tai muuten ei pysty sitä koko ajan vahtimaan. Työssään liikkuu paljon, joten mitenkään en pysty häntä kontrolloimaan päivisin enkä muutenkaan ole vahtivaa tyyppiä, nyt vain haluaisin nimettömänä kuulla muiden mielipiteitä tästä ja mielellään myös miesten mielipiteitä.

 

[KaijaLiisa]

Ei kai tuota selvemmin voi tulkita kuin että miehelläsi on jotain salattavaa. Jos ei olisi niin miksi hän varjelee puhelintaan ettet vahingossakaan näe kuka soittaa tai tekstaa. Ja jos kerran tilanne on muuttunut entisestä... Miehellesi on ehkä tullut "omia menoja" lisää, kenties "ylitöitä" tai "koulutuspäiviä" - nuo kai ovat ne tavallisimmat valheet.

Tee niin kuin minä kerran exälleni että kun hän sattui käymään pihalla ja puhelimensa soi sisällä niin vastasin siihen. "Seija soittaa" luki näytössä. Vastasin puhelimeen tyyliin kenen puhelin ja kuka puhelimessa. Luuri lyötiin korvaani. Exäni selitti että soittaja oli vaan työkaveri joka "panikoi". Joo niin varmasti kun vaimo vastasikin puhelimeen. Jos asia olisi oikeasti ollut työasia ja soittaja oikeasti työkaveri niin tokihan hän olisi esitellyt itsensä.

Se että teillä on seksiä ei kerro mitään siitä etteikö miehelläsi voisi olla sutinaa muun / muidenkin kanssa. Päinvastoin. Joskus vieraissa käyminen antaa lisäpotkua pettäjälle omaankin aviovuoteeseen. Jospa miehelläsi tosiaan on viidenkympin villitys.

 

[ap]

Joo, noin olisin varmaan jo tehnytkin, jos puhelin edes joskus olisi jäänyt hänen silmistään, mutta kuten sanoin, jos hän ei pysty sitä itse vahtimaan, hän sammuttaa sen kokonaan, joten en pysty siihen milloinkaan vastaamaan. Kiitos joka tapauksessa mielipiteestäsi.

 

[Veli]

Haluaisin kuulla

Tämä ei ole mielipiteeni. Mainitsen vain tekemiäni huomioita.


Teillä näyttää olevan yhteinen harrastus, puhelimen vahtiminen. Puhelintakin näytetään pidettävän jossainmäärin yhteisenä ja kumpikin haluaa vastata samoihin soittoihin.

Sinua hämmästyttää ENITEN että mies varjelee omaisuuttaan ja oikeuttaan yksityisyyteensä. Että hän pitää huolta omista rajoistaan, mitkä olet valmis ylittämään.

Totetat ikäänkuin Freudilaisena lipsahduksena:
<en pysty häntä kontrolloimaan päivisin enkä muutenkaan ole vahtivaa tyyppiä>
Tarkoittanet että jos ei pysty vahtimaan niin ei ole vahtivaa tyyppiä. Kun et vahdi päivällä niin et vahdi koko aikaa, mutta jatkuvasti, eikä se ole vahtimista. Onnistut kuitenkin vahtimaan niin paljon että voit sanoa: "ei päästä sitä silmistään milloinkaan", ja lisäksi: "ei pysty sitä koko ajan vahtimaan". Luulisin että mielelläsi kontrolloisitkin, mutta se ei onnistuisi.

Hämmästyttävää että pidät miehen käytöstä kummallisena, vaikka se on asiallista, tarpeellista, eikä tuota vahinkoa. Minä näen kummallisena ainakin halusi rikkoa yksilön rajoja ja olla välittämättä toisen oikeuksista.

Perustelet käytöstäsi epäilyllä, ilman pienintäkään näyttöä. Vaikka käsityksesi olisi pätevästi toteennäytetty ja todistettu, ei sittenkään käytöksesi olisi missään tapauksessa oikeutettua.

Pelkästään tämä asetelma tekee ymmärrettäväksi miehen, mutta vain ja ainoastaan miehen käytöksen. Omaa osuuttasi ja motiivejasi ymmärrä.

 

[Jysky]

Normaalissa parisuhteessa tuollaista puhelimen salailua ei harrasteta. Puhelin on sitä varten, että saa yhteyden toiseen tarvittaessa. Kun on jotain salattavaa toiselta, silloin on parasta pitää puhelin piilossa, ja mieluiten sammutettuna, ettei edes tekstipiippaukset pääse yllättämään.

 

[ei edes neiti marple]

Normaalissa parisuhteessa tuollaista puhelimen salailua ei harrasteta. Puhelin on sitä varten, että saa yhteyden toiseen tarvittaessa. Kun on jotain salattavaa toiselta, silloin on parasta pitää puhelin piilossa, ja mieluiten sammutettuna, ettei edes tekstipiippaukset pääse yllättämään.

Näin se menee. Oma mieheni käyttäytyi aivan samoin kuin ap:n mies, kun hänellä oli suhde toiseen naiseen. Ulkomaanmatkoille ja lomillekaan ei enää halunnut (ei olisi kato päässyt panemaan sitä kakkosta koko loman aikana), ja kun kerran sain sen mukaan, se otti läppärin messiin ja viestitteli sillä koko ajan hoidolleen.

Puhelimen vahtiminen on kyllä se ykkössyy, siitä näkee heti että sutinaa on ja paljon. Ihan klassikko.

 

[-Hercule Poirot.]

Eihän sitä puhelinta normaalisti kytätäkään. AP:n tapauksessakin on varmasti käynyt niin, että vaimo on alkanut ihmetellä, että hänen MIEHENSÄ puhelinkäyttäytyminen on muuttunut. Alussa siis ollut niin, että puhelinta ei ole erityisemmin salailtu ja nyt yhtäkkiä sitä salataan. Ei tarvitse tosiaan olla kummoinen etsivä tai mitenkään vainoharhainen, kun nykyaikana tulee heti ekaksi mieleen se, että miehellä on jonkinasteista sutinaa jonkun kanssa. Jotakin hän siis tekee puhelimella, mikä ei kestä päivänvaloa. Voi olla, että kyse on vain nettipalstalla jonkun kanssa harrastettavasta kirjoittelusta (pikkutuhmaa "puutarhan hoitoa" tms), mutta kyse voi olla myös siitä, että mies on jo täyttä vauhtia siirtymässä olemassaolevasta suhteesta uuteen ja nyt vain roikkuu esim. lasten vuoksi kahdessa suhteessa.

 

[Asian sivusta]

Tämä ei ole mielipiteeni. Mainitsen vain tekemiäni huomioita.


Teillä näyttää olevan yhteinen harrastus, puhelimen vahtiminen. Puhelintakin näytetään pidettävän jossainmäärin yhteisenä ja kumpikin haluaa vastata samoihin soittoihin.

Meillä kyllä on ainakin ihan normaalia, että puhelinta "pidetään yhteisenä". Miehelläni on privaattipuhelin ja minulla on sekä työ- että privaattipuhelimet ja vastaamme kyllä toistemme puhelimiin aivan sujuvasti - tosin mieheni ei vastaa työpuhelimeeni, jos numero ei ole jonkun tuttumme, sillä silloin kyseessä on lähes poikkeuksetta työpuhelu (joskus on toki joku sellainenkin, joka haluaa kaupata jotakin tms).

Tiedämme myös toistemme salasanat pankkiohjelmiin, pankkikorttien tunnusluvut, sähköpostien tunnussanat jne., jolloin tarvittaessa kumpikin voi hoitaa joko yhteisiä tai toisen asioita, jos toinen on syystä tai toisesta estynyt.

Tässäkin eräänä päivänä mieheni oli lähdössä pienelle työmatkalle ja tapasimme sitä ennen lounaalla ja mies huomasi, että oli unohtanut puhelimensa kotiin. Koska hän ei ehtinyt enää sitä hakea, annoin oman privaattipuhelimeni hänelle matkan ajaksi.

 

[Paljon nähnyt]

Voi olla, että kyse on vain nettipalstalla jonkun kanssa harrastettavasta kirjoittelusta (pikkutuhmaa "puutarhan hoitoa" tms), mutta kyse voi olla myös siitä, että mies on jo täyttä vauhtia siirtymässä olemassaolevasta suhteesta uuteen ja nyt vain roikkuu esim. lasten vuoksi kahdessa suhteessa.

Menee vähän asian ohi, mutta en voi olla kommentoimatta viimeistä lausettasi, jonka mukaan mies on siirtymässä suhteesta uuteen. On sinulla positiiviset käsitykset miehistä. 95 % heistä tuossa tilanteessa ei suinkaan siirry reilusti suhteesta uuteen, vaan heillä ei ole aikomustakaan erota, mutta silti antavat uuden naisen näin ymmärtää. Jatkavat kaksoiselämää siihen asti, kun jompi kumpi naisista saa tarpeekseen ja lähtee kävelemään. Yleensä vaaka kallistuu kakkosnaisen puoleen vain siinä tapauksessa, että vaimo heittää miehen pihalle. Aina ei tietenkään näin ole, mutta kuten sanoin 95-prosenttisesti on.

 

[Iisa]

Luulen myös, että miehelläsi on jonkunlaista sutinaa vieraan naisen kanssa. Ei tuo puhelimen vahtiminen ihan normaalilta kuullosta...
Itse olen sinkkuna nykyään ja eräs tuttu mies (naimisissa oleva perheenisä) on kimpussani kuin takiainen. On kuulemma niin ihastunut ja tahtoisi tietysti mm.peittojen alle puuhastelemaan. Soittelee omasta luuristaan sekä tekstailee ja kyllä minuakin ihmettyttää kuinka voi tehdä sen salassa vaimoltaan....ehkä itsekin vahtii sitten sitä puhelintaan haukan lailla - en tiedä.

 

[Tämänkin nähnyt]

Mun kumppani käyttäytyi juuri vähän aikaa sitten samoin. Kaikki alkoi siitä kun hänelle tuli riidan jälkeen viesti johon minä kommentoin että kappas että tulee taas sopivasti viestiä kun hän oli taas järjestänyt riidan jostain älyttömästä ja suunnitteli tod.näk. jo ovesta ulos lähtöä. Mies sanoi ensin että saan katsoa viestin mutta häkeltyi sitten kun olisinkin sen halunnut oikeasti nähdä. Oli aivan nolona ja lopulta poisti koko viestin ennenkuin näytti minulle mitään.
Suutuin tästä todella paljon. Seuraavaksi kun mies oli luonani (tuli kännissä) hän oli jättänyt puhelimensa pöydälle. Yllätys yllätys se oli suljettu. Ei ole ennen sulkenut puhelintaan mutta ennen en olekaan kyseenalaistanut hänelle tulevia viestejä. Eli jotain salattavaa kyllä on hänelläkin, siksi otankin nyt aikalisän hänen kanssaan kun en voi luottaa.

Juttelin myös yhden tutun miehen kanssa jolle ystäväni lähettelee viestejä vaikka vaimo on kotona ja vieressä. Tämä mies sanoi minulle että nykyään hän sulkee aina puhelimen yöksi tai kun se jää johonkin ilman hänen valvontaansa ettei muija näe mitä puheluja/viestejä siellä näkyy historiatiedoissa. Hänellä on myös kuulemma sellainen koodi ettei vaimo saisi edes puhelinta auki vaikka koittaisikin. Tällä miehellä ei ole vakavampaa sutinaa (ainakaan vielä) ystäväni kanssa mutta soittelevat ja tekstittelevät silloin tällöin. Silti miehellä ei ole puhtaat jauhot pussissa siinä mielessä että katsoo heidän yhteydenpitonsa olevan sellaista että se pitää pitää salassa. Kun vaimo on kysynyt keneltä viesti tuli hän on vain vastannut että mitä se vaimolle kuuluu, että tulee vaimollekin viestejä joista hän ei kysele. Eli puolustaa tällä tavalla omia oikeuksiaan vaikka todellisuudessa kyseessä on vain oman selustan turvaaminen.

Tällaisia siis löytyy ikävä kyllä ja varmaan aika paljonkin. Monet naiset pähkäilevät samojen asioiden kanssa ja epäilevät jotain tapahtuvan selänä takana, silti jos toinen vartioi puhelintaan kuin haukka mitään todistusaineistoakaan et varmasti ainakaan sitä kautta tule saamaan. Tietysti jos on yhteinen talous/laskut voi ehkä saada oikeuden tilata puhelinerittelyn kyseisestä puhelinnumerosta (?).

 

[puhelinvahti]

Joskus on kyllä niinkin, että puhelintaan voi haluta varjella juuri siksi, että puolison tietää sitä penkovan syyttä. ITselläni ainakin on ystäviltäni tulleita hyvinkin henkilökohtaisia ja luottamuksellisia viestejä, joita en todellakaan halua puolisoni lueskelevan. Olen joskus aikoinaan yllättänyt puolisoni tonkimasta puhelintani ja se - täysin turha epäily hänen puoleltaan - riitti siihen, että aloin ns. vahtia omaa puhelintani. Ei siksi, että olisi mitään salattavaa vaan siksi, että se on MINUN puhelin ja siellä on MINUN ja YSTÄVIENI välistä kanssakäymistä. Ja itse pidän kyllä ystävieni luottamusta arvossaan eikä ole mitään tarvetta raportoida heidän elämästään puolisolleni.

 

[Veli]

Sitä vaan tässä mietiskelen että mihin tarkoitukseen niitä mielipiteitä halutaan? Monta erilaista siksi että osaisi ajatella mikä voisi olla totta? Monta samanlaista siksi että voisi itse vakuuttua jostain, tai vakuutella jollekulle toiselle jotain? Mitä kaikkea muuta?

<Ei tarvitse tosiaan olla kummoinen etsivä tai mitenkään vainoharhainen, kun nykyaikana tulee heti ekaksi mieleen se, että miehellä on jonkinasteista sutinaa jonkun kanssa.>
Onko se totta mitä ekaksi mieleen tulee, ja mitä se tokaksi mieleen tuleva on? Tai kolmas?
En tarjouskorin bulkkia ihan vielä ostanut. Tykkään vähän penkoa, josko löytyis valikoimaa?

<Normaalissa parisuhteessa tuollaista puhelimen salailua ei harrasteta.>
Ei harrasteta. Parisuhde ei nyt näytä normaalilta. Kysymys kuuluu: Onko jotain salattavaa vai ei, ja jos on niin kenellä? Puhelinliikenne on lain mukaan aina salaista (vrt. Nokian teleurkintajupakka).

<Puhelin on sitä varten, että saa yhteyden toiseen tarvittaessa.>
Kyllä, näin on tarkoitus, paitsi ehkä tässä tapauksessa kunkin tulkinnan mukaan.

<Kun on jotain salattavaa toiselta, silloin on parasta pitää puhelin piilossa, ja mieluiten sammutettuna, ettei edes tekstipiippaukset pääse yllättämään.>
Kyllä, tämä on hyvin mahdollista. Entä silloin kun ei ole salattavaa, mutta joku epäilee ja sen perusteella tekee kännykällä mitä mieleen juolahtaa? Pyrkiikö sitä esim. estämään?

<AP:n tapauksessakin on varmasti käynyt niin, että vaimo on alkanut ihmetellä, että hänen MIEHENSÄ puhelinkäyttäytyminen on muuttunut.>
Ymmärrän kyllä että NIMENOMAAN NÄIN ON TAPAHTUNUT.

Voiko ennen sitä olla tapahtunut puhelimen käytön tarkkailua, mitä mies on alkanut ihmetellä ja, vaimon käytöksen takia, mies on muuttanut puhelinkäyttäytymistään? Loogisesti ajatellen: Mistä muutoksen voi huomata, jos ei ole tarkkailuhistoriaa (syrjäsilmä/silmäterä)?

<Jotakin hän siis tekee puhelimella, mikä ei kestä päivänvaloa.>
Ehkä? Nainen on valmis rikkomaan lakia saadakseen tietää onko hän oikeassa vai väärässä. Jos hän rikkoo lakia, hän on väärässä siinäkin tapauksessa että osuu epäilyssään oikeaan.

<Voi olla, että kyse on vain nettipalstalla jonkun kanssa harrastettavasta kirjoittelusta (pikkutuhmaa "puutarhan hoitoa" tms), mutta kyse voi olla myös siitä, että mies ja nyt vain roikkuu esim. lasten vuoksi kahdessa suhteessa.>
Fantasioita voi kehitellä. Oli toista naista tai ei, on selviö että suhdetta tuhotaan. Onkin vain ajan kysymys milloin mies on täyttä vauhtia siirtymässä olemassaolevasta suhteesta pois (ehkä uuteen).


Salapoliisitarina – <Ihan klassikko.> – Osoittautuuko syylliseksi hän jota vähiten voisi epäillä?

<Puhelimen vahtiminen on kyllä se ykkössyy>
Jos se on syy, mitä siitä seuraa?

<siitä näkee heti että sutinaa on ja paljon>
Jaa vahtimisestako näkee? Kummanko vahtimisesta? Mitä tämä sutina on?



<Meillä kyllä on ainakin ihan normaalia, että puhelinta "pidetään yhteisenä".>
Teillä ongelmaa ei ole, heillä on. Ratkeaako ongelmat rikkomalla suhdetta ja lisäksi lakia?

<Tiedämme myös toistemme salasanat pankkiohjelmiin, pankkikorttien tunnusluvut, sähköpostien tunnussanat jne., jolloin tarvittaessa kumpikin voi hoitaa joko yhteisiä tai toisen asioita, jos toinen on syystä tai toisesta estynyt.>
Käytännöllistä kun luottamusta on. Heillä ei luottamusta ole, ilmeisesti kummallakaan.


<Oma mieheni käyttäytyi aivan samoin kuin ap:n mies, kun hänellä oli suhde toiseen naiseen.>
Jos on tarpeeksi ketku mies, on mahdollista järjestää asia siten että puhelimen voi antaa huoletta tutkittavaksi, eikä jää kiinni. Pelkkää tekniikkaa.

<Näin se menee.>
Minulla on paha tapa kyseenalaistaa itsestäänselviä oletuksia. Ei sen tarvitse antaa häiritä.

 

[Jokainen tyylillään]

Jännä juttu, olisin voinut olla tuon "veli puolikuuron" kanssa aivan samaa mieltä (ja nähdä asiat noin viattomassa valossa) ennen tätä nykyistä suhdettani. Olen ollut kahdessa pitkässä suhteessa (yht. 14 vuotta) ennen tätä nykyistä (kolme ja puoli vuotta kestänyttä) eikä KERTAAKAAN tarvinnut edes epäillä mitä nämä aikaisemmat kumppanit puhelimillaan tekivät, kenelle soittivat/tekstailivat ja keneltä saivat soittoja/viestejä. Ne suhteet perustuivat molemminpuoliseen luottamukseen jota kumpikaan osapuoli ei käytöksellään rikkonut. Ei yksinkertaisesti ollut minkäälaista syytä epäillä heitä mistään. Ei mennyt esim. puhelin kiinni illaksi, eikä tullut mystisiä soittoa ja tekstareita joista epäilyt heräisivät.

Mutta mutta, ei kaikki ole aina niin ruusunpunaista ja viatonta. Tämä nykyinen kumppani on jäänyt monen monesta valheesta kiinni, ihan mitättömissäkin asioissa. Hän ei myöskään koskaan pidä lupauksiaan eli hänen sanaansa ei voi koskaan luottaa. Sitten tulee tämä ilmiö kun esim. iltaisin/yöllä tulee "mystisiä" soittoja tai tekstareita. Juu, ne ovat aina joltain kaverilta. Jos epäilen sanotaan että mitä se sulle kuuluu, en minäkään kysele kuka sinulle viestittelee/soittaa. Tupakalla käydessä puhelin otetaan mukaan ja aina joko soitetaan tai tekstataan jonnekin. Ties mitä ja minne. Välillä suljetaan koko puhelin kun "haluaa olla rauhassa". Tämä käytös on aiheuttanut sen että luotto on mennyt ja lujaa. Uusi piirre minussa: minusta tuli epäilevä kyttääjä, eikä varmaan ihan aiheetta. En usko että kaikki on aina niin viatonta kuin esitetään, käytöksestä voi päätellä jo todella paljon. Kenenkään on turha "yleissivistys"tietämyksellä tulla kertomaan minulle että eihän tässä mikään mättää. Jos en olisi tätä läpikäynyt, voisin ollakin sitä mieltä että tuollaisia asioita on turha epäillä ja kaikki on tosiaan putipuhtoista ja mies väärin ymmärretty kun vaimo epäilee. Olisi kiva nähdä miten tällainen mies itse käyttäytyisi jos vaimo alkaisi tehdä samoin ja saamaan soittoja ja tekstareita ihmeellisin aikoihin jotka eivät kuitenkaan miehelle kuuluisi mitenkään kun on tämä puhelin-ja kirjesalaisuus. Veikkaisin että ei varmasti menisi kauaa läpi, ei varmasti.

 

[no huh huh]

Meillä kyllä on ainakin ihan normaalia, että puhelinta "pidetään yhteisenä". Miehelläni on privaattipuhelin ja minulla on sekä työ- että privaattipuhelimet ja vastaamme kyllä toistemme puhelimiin aivan sujuvasti - tosin mieheni ei vastaa työpuhelimeeni, jos numero ei ole jonkun tuttumme, sillä silloin kyseessä on lähes poikkeuksetta työpuhelu (joskus on toki joku sellainenkin, joka haluaa kaupata jotakin tms).

Tiedämme myös toistemme salasanat pankkiohjelmiin, pankkikorttien tunnusluvut, sähköpostien tunnussanat jne., jolloin tarvittaessa kumpikin voi hoitaa joko yhteisiä tai toisen asioita, jos toinen on syystä tai toisesta estynyt.

Tässäkin eräänä päivänä mieheni oli lähdössä pienelle työmatkalle ja tapasimme sitä ennen lounaalla ja mies huomasi, että oli unohtanut puhelimensa kotiin. Koska hän ei ehtinyt enää sitä hakea, annoin oman privaattipuhelimeni hänelle matkan ajaksi.

Voi hyvä luoja sentään!

 

[Nie w...]

Voi hyvä luoja sentään!

Minua taas aina jaksaa hairita nuo "ei meilla vaan" ja "minakin aina Sita ja tata mutta se on taysin viatonta/normaalia"-viestit. Niin ehka teilla, mutta varmaan useimmiten on parasta olla olematta niin sinisilmainen?

 

[Luottamusta, ei hölmöyttä]

Minua taas aina jaksaa hairita nuo "ei meilla vaan" ja "minakin aina Sita ja tata mutta se on taysin viatonta/normaalia"-viestit. Niin ehka teilla, mutta varmaan useimmiten on parasta olla olematta niin sinisilmainen?

Niin, ei todellakaan kannata olla niin sinisilmäinen hölmö, että jakaa paitsi kännykkänsä, myös "salasanat pankkiohjelmiin, pankkikorttien tunnusluvut, sähköpostien tunnussanat jne."

 

[ehdotus]

Niin, ei todellakaan kannata olla niin sinisilmäinen hölmö, että jakaa paitsi kännykkänsä, myös "salasanat pankkiohjelmiin, pankkikorttien tunnusluvut, sähköpostien tunnussanat jne."

Mitä hölmöä tuossa on? Jos useampi puoliso antaisi toiselle nuo tunnukset, niin vähentyisi aika dramaattisesti tuo rahan kanssa pelleily. Pystyttäisiin suunnittelemaan tulevaa paremmin, säästämään, ja ne pettäjät nyt ainakin jäisivät jo heti alkuvaiheessa kiinni. Eikä vasta sitten kun on eletty yhdessä 10 v, ja lapsiakin tehnyt jo pari. Ja vasta ulosottoviraston kirjeet eteisessä kertovat, että jotain on pahasti pielessä. Tai että löytää viinapulloja pihan ulkovajasta, vaikka olisi tilisaldolta nähnyt jo vuosia sitten, että pankkikorttia oli käytetty alkossa ahkeraan.

Miten hoidatte pankkiasiat, jos pitää neuvotella vaikka asuntolainasta? Tukitte pankissa korvanne, ettette kuule puolisonne arviota omista kuukausituloista ja menoista? Menette toiseen huoneeseen, kun mies menee katsomaan spostia kotikoneelta? Ette vahingossakaan neuvo toista veroasioissa, ettekä milloinkaan kysy tältä, mitä tulee veronpalautuksia? Minun ei tarvitse pelätä, kytätä, eikä vahtia mieheni puhelinta, koska tiedän tarkalleen taloutemme asiat sentilleen, viimeistä @merkkiä myöden, kuten miehenikin.

Sitä paitsi, kai tiedätte, että paikkakunnan pankkivirkailijat voivat katsoa tilitietojanne ja tarkastaa vaikka luottotietonne. Naapurin lääkärit, ja hoitsut pääsevät jo nyt katsomaan teidän tietojanne. Ja jos tunnette ketään esim. poliisista (tosin he joutuvat nykyään perustelemaan tiettyjen tietokantojen tutkimiset), muualta valtion hommista, kunnasta, vakuutusyhtiöistä, kelasta, niin nekin pääsevät omiin tietokantoihin käsiksi. Joten on aika outoa, että tämä ei pelota, mutta se, että oma puoliso, jonka olette itse valinnut ja olette sentään asuneet useamman vuoden yhdessä, tietäisi teidän tilisaldonne+spostin tunnarit aktiivisesti, niin hui, se vasta pelottaa. (?)

Miten aiotte hoitaa asianne sitten, kun yhtäkkiä makaattekin koomassa sairaalassa, ja ette osaa sanoa enää miehellenne, että tunnukset ja vakuutuspaperit on eteisen piirongin kaapissa? Jätätte puolison etsimään niitä avuttomana? Koska ette uskaltaneet luottaa? Kuka on silloin teidän luottohenkilönne? Kehen luotatte täysin nykyään, koska johonkin teidän pitää luottaa?

 

[Veli]

Veikkaisin että ei varmasti menisi kauaa läpi, ei varmasti.

<Jännä juttu, olisin voinut olla tuon "veli puolikuuron" kanssa aivan samaa mieltä (ja nähdä asiat noin viattomassa valossa) ennen tätä nykyistä suhdettani.>
Näetpä nyt minut aivan liian viattomassa valossa. Taisit olettaa jotain (oletus ei kannata), kun olen jättänyt miehen osuuden lähes huomiotta. Päättelit kai siitä että oletan miehen viattomaksi – väärin! Viestissäni sanoin: "Kyllä, tämä on hyvin mahdollista", koskien miehen salailuun viittaavaa tyyliä . Minulla on aivan sama lähtökohta epäilyyn, mutta logiikkani on toinen, mitä ei ole ihan helppo nähdä.

Luulen että ketjussa enemmistöllä, ja Sinullakin on suunnillen tämä logiikka.

– SUHDE EI TOIMI JOS SUHTEEN TOINEN OSAPUOLI ON PAHIS –
Sitten arvellaan onko se epäilty mies pahis vai ei. Jos miehellä vaikuttaa olevan pahiksen elkeet, niin muodostetaan mielipide: "Joo, kyl toi niinku pahis ois". Siinäkö kaikki?


Minulla on suunnilleen tämä logiikka:

– SUHDE EI TOIMI JOS SUHTEEN TOINEN OSAPUOLI ON PAHIS –
En mieti miehen puuhia nyt, eikä näillä tiedoilla voi tehdä edes välttävää arviota miehestä.
Kiinnitän huomioni siis naiseen. Huolestuttavaa on että tämä on tunnustanut aikeensa ja tilaisuuden tullen on heti valmis pahistelemaan (ihan rikolliseksiko asti?).

Jos näin käy ei suhde toimi ja miehen osuutta ei tarvitsekaan enää tietää. Mitä siitä sitten ajattelee, että päätös esim. lakien rikkomisesta on jo tehty, on toinen asia arvioida. Heikolta näyttää. Se ei tietenkään saa merkitä tähän mitään, jos mieskin on pahis. Jos on, niin sitten on kaksi pahista ja kyseisessä suhteessa on tasan kaksi liikaa.

Eihän sen oikeustajun noin hukassa tarttis olla, tai tilannetajunkaan, siitä päätellen että jonkun esineen käyttö on suurempi hämmästelyn aihe kuin suhteen laatu.

Kaikessa tylyydessään näkisin ap:lle tiettyjä etuja tästäkin näkökulmasta. Ehkä ei kiinnosta jos ja kun asian kuvaus ei miellytä herkimpiä lukijoita.

Tiedä viittiskö kirjotella siitä mitä luottamukseen laajemmin tulee. Tosta sun tapauksesta vaan että jos ote hyvä on ennen ollukin, niin nyt siitä ei ole enää mitään jäljellä, mihin mielestäni vihjaatkin, että muutos on tapahtunut.

— — —

Muistelen jotain hämärää legendaa Sibeliuksesta kun oli palailemassa ryyppyreissultaan ja vaimo oli jotenkin päässy kysymään, että koskas oot meinannu kotio tulla? Janne oli kuulema vastannu: "En ole ennustaja, minä olen säveltäjä!". Sitten oli antanu suharille uudet ohjeet: "Takaisin Kämppiin!". Ois kai tuo kännykänkin sammuttanu, jos vaan ois ollu?

 

[tiistai iatsiit]

Olin pitkään naimisissa ja meillä oli yhteinen pankkitili. Tilejä oli siis vain yksi. Haimme muutama vuosi sitten asuntolainaa ja pankissa sanoivat, että nykyään ei mielellään enää anneta yhteisiä tilejä, sillä juridisista syistä on suositeltavampaa pitää erilliset tilit. Moni harrastaa myös kolmen tilin systeemiä (kummallakin oma palkkatili ja yksi yhteinen tili, jolta yhteiset laskut maksetaan). Itse olin naimisissa ollessa ehdottomasti yhden tilin puolestapuhuja, mutta niin vain kävi, että oma liittoni päättyi, vaikka en olisi sitä 1,5 vuotta aiemmin voinut millään kuvitella.

Omalla kohdallani kävi niin, että mies ehti pumpata rahaa pois tililtämme ja minä ihmettelin, että kas kun meillä on mennyt paljon rahaa, mutta meni muutama kuukausi ennen kuin tajusin ihmetellä asiaa. Meillä siis suunnilleen yhtä isot tulot. Siinä vaiheessa kun ero sitten tuli ja omaisuutta jaettiin, niin menetin omaisuuttani ihan selkeästi, mutta enhän voinut mitenkään selittää sitä, mihin mies oli käyttänyt isoja rahasummia (käteisnostoja useita kertoja kuukaudessa).

Kannattaa pitää mielessä, että ihmiset voivat muuttua. Se, johon on rakastunut, ei välttämättä ole ollenkaan enää sama ihminen 5, 10 tai 30 vuoden päästä. Vaikka alussa on kuinka rakastunut, niin se ei poissulje sitä, että jommalta kummalta loppuu rakkaus tai tahto rakastaa. Voi myös käydä niin, että jompi kumpi tulee riippuvaiseksi esim. nettipornosta, prostituoiduista, nettipokerista, uhkapeleistä, shoppailusta. Silloin kyse on jo usein sairaudesta/riippuvuudesta, jota ei pysty hallitsemaan. Pahimmassa tapauksessa ehtii tyhjentää tilit, hankkimaan kulutusluottoja yms. Jos lukee lehtiä, niin eihän se ole ollenkaan harvinaista, että ihminen elää ns. kaksoiselämää eikä puoliso tiedä asiasta mitään (ääriesimerkkkinä juristi Juha Turunen, joka syyllistyi kavallukseen ja sieppaukseen saadakseen rahaa tai toisena esimerkkinä muutama vuosi sitten menestyvä espoolainen päälle 30-vuotias diplomi-insinööri, joka velkaantui pahasti uhkapeleissä ja murhasi perheensä, jotta heille ei selviäisi totuus pelihelvetistä).

Tarkoituksenani ei ole pelotella, mutta joskus muutokset ihmisessä tapahtuvat vähitellen, eikä niitä puoliso huomaa. Minusta rakkaus ja raha on hyvä pitää erillään. Nykyisessä suhteessani meillä on erilliset pankkitilit ja nautin suuresti, kun meillä on selkeät pelisäännöt, että kumpi maksaa mitäkin. Naimisissa ollessa yhteinen pankkitili aiheutti sen, että pihi mieheni ei hyväksynyt naisten ostoksia kuten vaateostoksia tms, vaikka minulla olisi pitänyt olla oikeus käyttää omia palkkarahojani haluamallani tavalla. Yhteisessä tilissä on vaikea vetää viivaa, että montako euroa tästä potista saa käyttää tässä kuussa jne.

 

[Iisa]

Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Se, että pitää ne erilliset pankkitilit on järkevää ja realismia. Kuten sanottu, koskaan ei tiedä miten asiat voivat muuttua. Kannattaa riisua ne vaaleanpunaiset lasit silmiltä hyvät naiset

 

[vaimo06]

Miten hoidatte pankkiasiat, jos pitää neuvotella vaikka asuntolainasta? Tukitte pankissa korvanne, ettette kuule puolisonne arviota omista kuukausituloista ja menoista? Menette toiseen huoneeseen, kun mies menee katsomaan spostia kotikoneelta? Ette vahingossakaan neuvo toista veroasioissa, ettekä milloinkaan kysy tältä, mitä tulee veronpalautuksia? Minun ei tarvitse pelätä, kytätä, eikä vahtia mieheni puhelinta, koska iedän tarkalleen taloutemme asiat sentilleen, viimeistä @merkkiä myöden, kuten miehenikin.

Kyllä me silti tiedetään toistemme tulot ja menot sekä yhteisen tilin rahatilanne, vaikka kummallakin on myös omat tilit. Lainaneuvottelutkin ovat onnistuneet loistavasti, samaten kodin osto, ja veronpalautus/-mätkytilannekin on tiedossa. Siitä huolimatta kumpikaan ei tiedä toisensa sähköpostin tai nettipankin salasanoja saati katsele toisen koneelta em. juttuja, vaikka pystyisi (automaattinen sisäänkirjaus). Myöskään toisen puhelimeen ei kosketa, ei tutkita taskuja, kassia, lompakkoa tms. Siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - luottamus pelaa puolin ja toisin.

Kaiken avain on puhuminen. Ei kaikkea tartte nähdä omin silmin.

 

[ppplllaa]

Sitä vaan mietin, että miksi salarakkaat soittavat silloin kun tietävät toisen olevan puolisonsa kanssa kotona. Jos oikein salapeliä haluaa pitää, eikö silloin sovita soittoajatkin salaisiksi. Vai haluavatko he nimenomaan käräyttää?

 

[lilliillii]

Tämä "veli" henkilö tuskin on elänyt seurustelusuhteessa naisen tai miehen kanssa. Ainakaan suhteeseen tuskin on liittynyt ns. rakkauden tunteita. Ihmiset, jotka puhuvat rakkauden yhteydessä tetosuoja-rikoksista ja lain rikkomisesta eivät tiedä oikeasta elämästä mitään. Jos veli joskus pyytäisi olematonta kumppaniaan lainaamaan puhelintaan, ja tämä mielikuvitushenkilö vastaisi: "en viitsi lainata puhelintani, sillä se rikkoo yksityisyydensuojaa ja tietoturvalakia" veli vastaisi: "ymmärrän kyllä, soitan ambulanssin sitten vasta kun pääsen itse raahautumaan oman puhelimeni luokse".

On suorastaan kornia, että veli lainaa Sibeliuksen elämästä kertovaa legendaa tekstissään, aivan kuin alkoholisoituneen Sibeliuksen ja hänen uhrautuvan vaimonsa liitossa olisi ollut jotakin tietosuojalakia puoltavaa. Tässä vertauksessa vain glorifioidaan miehen oikeutta ryypätä perheen rahoja kaupungilla juuri niin kauan kuin parhaakseen katsoo ja ilman että kenelläkään on oikeutta kysellä häneltä mitään asiaan liittyen.

 

[Kyllästynyt MIES]

Minulla on suunnilleen tämä logiikka:

Tiedä sitten onko sulla oikeesti mitään logiikkaa. Puheripuli sulla ainakin tuntuu olevan ja jonkin verran tarvetta päteä.