*Auringonkukka*
Totean heti alkuun, että en ihan kaikkia vastauksia lukenut, mutta lähes jokaisella, mitä luin oli täyttä asiaa!
Mulla esikoinen on jo 1v 11kk, eli siitä, kun "tahkottiin" pohjamudissa on jo parisen vuotta aikaa. Nyt olen kuitenkin "taas" raskaana, rv 36 ja tuleva imetys jännittää/pelottaa ja kaikkea mahdollista jo valmiiksi...
Esikoisen kohdalla kaikki v aan meni jotenkin pieleen. En edes osaa ainakaan yhtä selvää syytä siihen sanoa. Alusta asti oli vaikeaa, jo laitoksella sai lisämaitoa eikä koskaan ollut täysimetyksellä, ei varmaan edes kokonaista päivää. Kun se ei vaan onnistunut. N. 4kk ikään sain tytön vietyä osittain rinnalla ja osittain korvikkeella/pumppaamallani maidolla. Hattua nostan sinulle, joka teit tätä 11kk! Vai muistanko väärin???
Meillä tyttö syntyi rv 40+1 alateitse. Petidiinipiikin sain kipulääkkeeksi, siitä luin vastikään Vauva-lehdestä, että voi olla yksi syy imetysongelmiin...??? Vauva myös vietiin ekaksi yöksi happikaappiin, eikä päässyt heti synnyttyään rinnalle. Kun mies kävi hätäännyttyäni ottamassa muutaman tunnin ikäisestä tytöstämme kuvan, hällä oli jo tutti suussa...
Ne rintaraivarit oli jotain ihan käsittämätöntä painajaista. Siinä saa tosiaan yrittää vaikka ja minkälaiosta asentoa ja jippoa, jos ei onnistu, niin ei onnistu. Mikä kamalinta, monen kommentti oli, ettei noin pieni vielä raivoa, ne rintaraivarit tulee siinä ja siinä iässä. Aijaa... No mitäs tämä sitten on??? Oman anoppini suhtautuminen asiaan myös oli jotain niin järkyttävää, että... Hänen (iltatähti)siskonsa kun vielä sattui vähän aiemmin saamaan myös vauvan ja heillä imetys sujui heti kuin leikki (lopetti juuri, tytön täytettyä 2v...), niin tästä jaksettiin hokea joka välissä.
Nyt en tiedä miten suhtautuisin tulevaan.... Vauva syntyy n. kuukauden päästä/sisään, entä jos sama "painajainen" on edessä? Olin jo yhteenväliin niin tehnyt päätökseni, että en edes yritä koko imetystä. Nyt kuitenkin olen päättänyt saada sairaalasta kaiken mahdollisen tuen ja ohjauksen (koin senkin puutteelliseksi esikoisen aikaan...) Sen tiedän, että nyt kakkosen kohdalla kotona ei ole samallalailla aikaa ja rahkeita yrittää ja opetella kuin esikoisen aikaan.
Loppuun totean vielä, että loistava ketju! Ja lohduttavaa kuulla, että muitakin samassa veneessä olevia on!
Ai niin joo ja tuo mulla pisti silmään, että joillakin muillakin oli nirsoja imetyksestä kieltäytyjiä! Siis meidän esikoinen on äärettömän huono syömään! Paino on kehittynyt omaan tahtiin eikä hän koskaan ole joutunut painokontrolleihin, mutta ruipelo on ollut aina ja usein tuntuu,e ttei mikään kelpaa ruoaksi...
Mulla esikoinen on jo 1v 11kk, eli siitä, kun "tahkottiin" pohjamudissa on jo parisen vuotta aikaa. Nyt olen kuitenkin "taas" raskaana, rv 36 ja tuleva imetys jännittää/pelottaa ja kaikkea mahdollista jo valmiiksi...
Esikoisen kohdalla kaikki v aan meni jotenkin pieleen. En edes osaa ainakaan yhtä selvää syytä siihen sanoa. Alusta asti oli vaikeaa, jo laitoksella sai lisämaitoa eikä koskaan ollut täysimetyksellä, ei varmaan edes kokonaista päivää. Kun se ei vaan onnistunut. N. 4kk ikään sain tytön vietyä osittain rinnalla ja osittain korvikkeella/pumppaamallani maidolla. Hattua nostan sinulle, joka teit tätä 11kk! Vai muistanko väärin???
Meillä tyttö syntyi rv 40+1 alateitse. Petidiinipiikin sain kipulääkkeeksi, siitä luin vastikään Vauva-lehdestä, että voi olla yksi syy imetysongelmiin...??? Vauva myös vietiin ekaksi yöksi happikaappiin, eikä päässyt heti synnyttyään rinnalle. Kun mies kävi hätäännyttyäni ottamassa muutaman tunnin ikäisestä tytöstämme kuvan, hällä oli jo tutti suussa...
Ne rintaraivarit oli jotain ihan käsittämätöntä painajaista. Siinä saa tosiaan yrittää vaikka ja minkälaiosta asentoa ja jippoa, jos ei onnistu, niin ei onnistu. Mikä kamalinta, monen kommentti oli, ettei noin pieni vielä raivoa, ne rintaraivarit tulee siinä ja siinä iässä. Aijaa... No mitäs tämä sitten on??? Oman anoppini suhtautuminen asiaan myös oli jotain niin järkyttävää, että... Hänen (iltatähti)siskonsa kun vielä sattui vähän aiemmin saamaan myös vauvan ja heillä imetys sujui heti kuin leikki (lopetti juuri, tytön täytettyä 2v...), niin tästä jaksettiin hokea joka välissä.
Nyt en tiedä miten suhtautuisin tulevaan.... Vauva syntyy n. kuukauden päästä/sisään, entä jos sama "painajainen" on edessä? Olin jo yhteenväliin niin tehnyt päätökseni, että en edes yritä koko imetystä. Nyt kuitenkin olen päättänyt saada sairaalasta kaiken mahdollisen tuen ja ohjauksen (koin senkin puutteelliseksi esikoisen aikaan...) Sen tiedän, että nyt kakkosen kohdalla kotona ei ole samallalailla aikaa ja rahkeita yrittää ja opetella kuin esikoisen aikaan.
Loppuun totean vielä, että loistava ketju! Ja lohduttavaa kuulla, että muitakin samassa veneessä olevia on!
Ai niin joo ja tuo mulla pisti silmään, että joillakin muillakin oli nirsoja imetyksestä kieltäytyjiä! Siis meidän esikoinen on äärettömän huono syömään! Paino on kehittynyt omaan tahtiin eikä hän koskaan ole joutunut painokontrolleihin, mutta ruipelo on ollut aina ja usein tuntuu,e ttei mikään kelpaa ruoaksi...