A
**aida**
Vieras
Hei!
Synnytin esikoiseni noin vuosi sitten. Muutama kuukausi syntymän jälkeen sain riesakseni lähes päivittäiset rytmihäiriöt. Syön niihin beetasalpaajaa päivittäin, mutta joskus lääkityksestä huolimatta rytmihäiriöitä on paljonkin. Vaivaa on tutkittu paljon ja kardiologien mielestä rytmihäiriöt ovat vaarattomia, mutta kumminkin välillä minulla on ollut kammioperäisiä perättäisiä lisälyöntejä, jotka kuitenkin luokitellaan vaarallisemmiksi. Tällä hetkellä tilanne on jo parempi ja toivottavasti pääsisin tästä ikävästä vaivasta pian kokonaan eroon.
Vaikka esikoisen vauva-aika on siis ollut rankkaa yövalvomisineen ja johtuen näistä minun rytmihäiriöistä, niin silti vielä haaveilen toisesta lapsesta. Olen kyllä jo tehnyt myös surutyötä sen suhteen, että voi olla, että emme enää minun terveydentilani vuoksi saa enää toista lasta. Onko ketään, jolla on ollut samanlaista vaivaa ja silti olette saaneet vielä lapsen/lapsia?
Moni asia tietysti askarruttaa asian suhteen. Eli jos rytmihäiriöt pysyisivätkin poissa ilman lääkkeitäkin, niin kuinka suuri riski niitä olisi saada uuden raskauden aikana (ensimmäisen raskauden aikanan niitä siis ei ollut). Ja jos niitä tulee, niin voiko syödä lääkkeitä. Ja miten sydän kestää uutta vauva-aikaa ja valvomisia. Sitä kun ei ikävä kyllä voi etukäteen tietää, miten vauva valvottaa. Voisihan olla, että vauva olisi helppo ja nukkuisi alusta alkaen hyvin. Tai sitten onkin koliikkivauva. Miten terveyteni kestäisi sen?
Synnytin esikoiseni noin vuosi sitten. Muutama kuukausi syntymän jälkeen sain riesakseni lähes päivittäiset rytmihäiriöt. Syön niihin beetasalpaajaa päivittäin, mutta joskus lääkityksestä huolimatta rytmihäiriöitä on paljonkin. Vaivaa on tutkittu paljon ja kardiologien mielestä rytmihäiriöt ovat vaarattomia, mutta kumminkin välillä minulla on ollut kammioperäisiä perättäisiä lisälyöntejä, jotka kuitenkin luokitellaan vaarallisemmiksi. Tällä hetkellä tilanne on jo parempi ja toivottavasti pääsisin tästä ikävästä vaivasta pian kokonaan eroon.
Vaikka esikoisen vauva-aika on siis ollut rankkaa yövalvomisineen ja johtuen näistä minun rytmihäiriöistä, niin silti vielä haaveilen toisesta lapsesta. Olen kyllä jo tehnyt myös surutyötä sen suhteen, että voi olla, että emme enää minun terveydentilani vuoksi saa enää toista lasta. Onko ketään, jolla on ollut samanlaista vaivaa ja silti olette saaneet vielä lapsen/lapsia?
Moni asia tietysti askarruttaa asian suhteen. Eli jos rytmihäiriöt pysyisivätkin poissa ilman lääkkeitäkin, niin kuinka suuri riski niitä olisi saada uuden raskauden aikana (ensimmäisen raskauden aikanan niitä siis ei ollut). Ja jos niitä tulee, niin voiko syödä lääkkeitä. Ja miten sydän kestää uutta vauva-aikaa ja valvomisia. Sitä kun ei ikävä kyllä voi etukäteen tietää, miten vauva valvottaa. Voisihan olla, että vauva olisi helppo ja nukkuisi alusta alkaen hyvin. Tai sitten onkin koliikkivauva. Miten terveyteni kestäisi sen?
