Minshuan
Nyt tuli mitta täyteen näitten mielenterveysongelmaisten kanssa. Haluan varoittaa kaikkia parisuhteellisia ja siihen pyrkiviä: älkää missään nimessä sitoutuko masentuneeseen ihmiseen. Masentuneet ihmiset ovat mitä niljakkaimpia syyllistäjiä, takertujia, omaan napaan tuijottajia, pessimistisiä ilon viejiä ja väsyttäviä roikkujia. Energiaroistoja, jotka imevät läheisensä kuiviin. Näin voin kirjoittaa ihmisenä, jonka äiti ja kaksi viimeisintä avopuolisoa ovat olleet masentuneita. Kokemusta nimittäin todellakin on.
Masentunut puoliso vetää hiljalleen kumppaninsakin masennuksen syvyyteen, ellei masentuneesta pysy irrallaan. Pitää siis olla niin vahva, etteivät puolison jatkuva syyllistäminen, huonotuulisuus, väsymys, mustasukkaisuus ja pohjaton omanarvon tunnottomuus tuhoa omaakin elämänhalua ja -iloa. Masentuneet eivät ymmärrä tekevänsä koko ympäristönsä sairaiksi. Ympäristö yrittää suhtautua masentuneeseen korostetun "normaalisti" ja olla tukena, mutta mikään ei riitä. Aina on uusia syitä vääntää naama yhä syvempään mutruun ja huokailla elämän mustuutta. Kukaan ei jaksa loputtomiin kuunnella sitä valitusta ja masentunutta hiljaisuutta. Se alkaa puistattaa, herättää fyysistä pahoinvointia. Masentunut puoliso on luotaantyöntävä, ei tee edes mieli mennä kotiin, kun tietää miten sinne tukehtuu. Ja se hillitön imu, joka masentuneilla on - mihin se energia oikein katoaa? Ja seksuaalisuus - se kuolee masentuneen kanssa. Ja masennus kestää vuosia ja voi tulla takaisin milloin vain. Kuka haluaa elää elämänsä odottaen myrskyä? Tai lamaannusta?
Toivon, etten enää koskaan erehdy aloittamaan parisuhdetta yhdenkään masentuneen tai siihen taipuvaisen ihmisen kanssa. Toivon myös, että te masentuneet olisitte ympäristöänne kohtaan sen verran empaattisia (jos se pää voi siis nousta sieltä omasta p*rseestä), että ette aloita kenenkään kanssa seurustelua/parisuhdetta ennen kuin olette todella varmasti parantuneet. Kukaan ei voi ottaa vastuuta toisesta aikuisesta ihmisestä - kaikkien on kannettava vastuunsa itsestään. Olkaa myös rehellisiä sairautenne kanssa älkääkä erehdyttäkö ketään kanssanne suhteeseen ilman että kerrotte masennuksestanne ja mahdollisesti käyttämästänne lääkityksestä/terapiasta jo suhteen alkutaipaleella. Samoin lasten hankinnan kanssa: älkää tehkö niitä, jos ette ole psyykkisesti terveitä. Lapsi kärsii varmasti masentuneesta huoltajasta.
Masentunut puoliso vetää hiljalleen kumppaninsakin masennuksen syvyyteen, ellei masentuneesta pysy irrallaan. Pitää siis olla niin vahva, etteivät puolison jatkuva syyllistäminen, huonotuulisuus, väsymys, mustasukkaisuus ja pohjaton omanarvon tunnottomuus tuhoa omaakin elämänhalua ja -iloa. Masentuneet eivät ymmärrä tekevänsä koko ympäristönsä sairaiksi. Ympäristö yrittää suhtautua masentuneeseen korostetun "normaalisti" ja olla tukena, mutta mikään ei riitä. Aina on uusia syitä vääntää naama yhä syvempään mutruun ja huokailla elämän mustuutta. Kukaan ei jaksa loputtomiin kuunnella sitä valitusta ja masentunutta hiljaisuutta. Se alkaa puistattaa, herättää fyysistä pahoinvointia. Masentunut puoliso on luotaantyöntävä, ei tee edes mieli mennä kotiin, kun tietää miten sinne tukehtuu. Ja se hillitön imu, joka masentuneilla on - mihin se energia oikein katoaa? Ja seksuaalisuus - se kuolee masentuneen kanssa. Ja masennus kestää vuosia ja voi tulla takaisin milloin vain. Kuka haluaa elää elämänsä odottaen myrskyä? Tai lamaannusta?
Toivon, etten enää koskaan erehdy aloittamaan parisuhdetta yhdenkään masentuneen tai siihen taipuvaisen ihmisen kanssa. Toivon myös, että te masentuneet olisitte ympäristöänne kohtaan sen verran empaattisia (jos se pää voi siis nousta sieltä omasta p*rseestä), että ette aloita kenenkään kanssa seurustelua/parisuhdetta ennen kuin olette todella varmasti parantuneet. Kukaan ei voi ottaa vastuuta toisesta aikuisesta ihmisestä - kaikkien on kannettava vastuunsa itsestään. Olkaa myös rehellisiä sairautenne kanssa älkääkä erehdyttäkö ketään kanssanne suhteeseen ilman että kerrotte masennuksestanne ja mahdollisesti käyttämästänne lääkityksestä/terapiasta jo suhteen alkutaipaleella. Samoin lasten hankinnan kanssa: älkää tehkö niitä, jos ette ole psyykkisesti terveitä. Lapsi kärsii varmasti masentuneesta huoltajasta.