Mitä mies haluaa parisuhteelta?

Paljon täällä palstalla puhutaan siitä kuinka mies vaan makaa sohvalla ja nainen haluaisin keskustella ja hoitaa parisuhdettaan. Mitä se mies parisuhteelta haluaa? Sen on pakko olla muutakin kun siisti koti, ruoat valmiina ja kaukosäätimet odottamassa. Miten te naiset kiireen ja arjen keskellä hemmottelette miestänne? Ja miten te miehet haluatte tulla hemmotelluksi?

Huomaan miehestäni ns. kyllästymistä arkeemme ja haluaisin jotekin piristää suhdettamme. Joka päivä hellin ja hyväilen, kerron kuinka rakastan ja minä olen se joka suukottelee hyvät yöt mutta hän selvästikin kaipaa suhteemme alkuhuumaa ja kipinää (hän on tämän myöntänyt). Toki pieni lapsemme tuo haasteita arkeen ja ajan riittämiseen mutta silti haluaisin hemmotella myös miestäni. Miksi tuntuu että 24h vuorokaudessa ei vaan riitä tähän kaikkeen, työhön, kotiaskareisiin, lapsenhoitoon ja arjenpyörittämiseen... mihin hukkuu se parisuhde?? Illalla olemme niin väsyneitä että kaadumme sänkyyn ja seuraavana päivänä sama arki taas alkaa....

 

Paljon täällä palstalla puhutaan siitä kuinka mies vaan makaa sohvalla ja nainen haluaisin keskustella ja hoitaa parisuhdettaan. Mitä se mies parisuhteelta haluaa? Sen on pakko olla muutakin kun siisti koti, ruoat valmiina ja kaukosäätimet odottamassa. Miten te naiset kiireen ja arjen keskellä hemmottelette miestänne? Ja miten te miehet haluatte tulla hemmotelluksi?

Huomaan miehestäni ns. kyllästymistä arkeemme ja haluaisin jotekin piristää suhdettamme. Joka päivä hellin ja hyväilen, kerron kuinka rakastan ja minä olen se joka suukottelee hyvät yöt mutta hän selvästikin kaipaa suhteemme alkuhuumaa ja kipinää (hän on tämän myöntänyt). Toki pieni lapsemme tuo haasteita arkeen ja ajan riittämiseen mutta silti haluaisin hemmotella myös miestäni. Miksi tuntuu että 24h vuorokaudessa ei vaan riitä tähän kaikkeen, työhön, kotiaskareisiin, lapsenhoitoon ja arjenpyörittämiseen... mihin hukkuu se parisuhde?? Illalla olemme niin väsyneitä että kaadumme sänkyyn ja seuraavana päivänä sama arki taas alkaa....

Edesmennyt äitini kasvatti yhdeksän lasta. Hän usein puhui härkävuosista. Niinä vuosina elämä on raskasta raadantaa, mutta jälkeenpäin ajatellen ne ovat elämän parhaimmat vuodet.

Jos väsymys on normaalia fyysistä väsymystä, niin mikä sen ihanampaa. Lapset voivat hyvin, koti on puhdas, laskut maksettu ja elämä vailla suurempia murheita.

Minulle oli tärkeää lasten ollessa pieniä päästä ajoissa nukkumaan. Elimme tasaista elämää vaikka mies olikin aina matkoilla.

Postiluukku kolahti ja siellä on jotain postia. Minun pitää lähteä selvittämään aikuisen opiskelijalapsen asioita kaupungille. Aina on kiire jonnekin vaikka olen sairauslomalla.

Ihan mukavaa tämä vipinä on. Kirjoitin äsken pitkän pakinan Ellien 50+ palstalle.
Tyylini on sarkastinen etkä ehkä pidä siitä. Mutta yh-vuosien karaisemana katson elämää liiankin realistisin silmin.

Anna sen miehen maata sohvalla. Aamu telkkarissa haastateltiin miestä, joka oli palannut Etelänavalta. Hän oli valloittanut ensimmäisenä ihmisenä Mouth Finland vuoren.
Mies kertoi viettävänsä kotonaan ihan tavallista elämää. Makaa sohvalla, katsoo telkkaria ja syö erittäin paljon. Kivan tuntuinen mies. Tuollainen mies minullekin sopisi. Olisi etelänavalla ja minulla olisi rauha elää tätä itsenäisen naisen elämää.

Mutta tasan ei käy onnen lahjat. Exäni tuijottaa vain omaa napaansa ja ehkä kaivaa uuden kullan napanöyhtää.

Hommaa jumppamatto telkkarin ääreen. Nostele painoja, Leiki vaikka isolla jumppapallolla. Vuodet vierivät uskomattoman nopeasti. Ehkä huomaat olevasi samassa tilanteessa kuin minä. Yöpuku päällä vaikka kello on näin paljon. Lapset ovat jo aikuisia.
Maajussin morsian hömppä vain huvittaa. Noin lapsellistä elämää ei tässä iässä kaipaa.

On ihana vain olla ja elää. Maapallo pyörii napojensa ympärillä vaikka en tekisi yhtään mitään. Carpe diem, tartu tilaisuuteen. Meillä on vain tämä hetki elettävänä.

 

Tuskin enää muistan aikaa kun lapset oli pieniä mutta eiköhän se ole sama vähän joka perheessä. Lapsi vaatii sen oman osansa ja sitä kahdenkeskistä aikaa vaan pitäisi järjestämällä järjestää. Viedä lapsi mummolle/kummille/ystävälle tms yökylään ja olla vaan vaikka kotona kahdestaan. Tietysti jonnekkin muualle, pois kotoa meno jättää myös ne kotityöt taakse.

Eikö mies osallistu mitenkään perheen arkeen kun ruoka on valmiina ja koti siisti? Entä jos mies tylsistyy siihen telkkarin tuijottamiseen illasta toiseen? Onko hänellä mitään harrastuksia? Hommaa kotona? Tai sinulla omia harratuksia niin että mies jää kotiin laittamaan paikat kuntoon ja lapsen kanssa?

Ehdottaisin, että otatte kalenterin esiin ja sovitte jonkun viikonlopun vain teille kahdelle. Varaatte risteilyn, hotellihuoneen tai menette mökille (vaikka sukulaisten laina). Olette vaan kahden, ei mitään velvollisuuksia, ei kotitöitä. Nautitte toistenne seurasta vaahtokylvyssä kuohuviinin kera tai nuotiolla makkara ja olutpullo kädessä, mistä vaan itse tykkäätte.

Ja kun tulette kotiin, sovitte seuraavan yhteisen reissun. Olkoon vaikka elokuvailta.

 

Onnistunut avioliitto on arjen sietoa. Sitä se elämä suurimmaksi osaksi on ja siitä se ilo ja onni löytyvät, jos ovat löytyäkseen. Ei voi odottaa koko ajan hirveää äksöniä ja vaihtelua.

Miehet useimmiten ovat tyytyväisempiä arkeen kuin naiset. Heille säännöllinen ruoka, unet ja seksi ovat riittäviä. Kokoaikaisella viihdyttämisellä ja huomioimisella voi toisen tukehduttaa ja tarkoitus kääntyy päinvastaiseksi.

Jospa itse yrittäisit olla tyytyväisempi elämäänne ja miettiä vähemmän miehesi miellyttämistä. Toki aikuisten viikonloppu on joskus paikallaan, mutta vältä yrittämästä liikaa. Se on rasittavaa ja hermostuttavaa.

 

Pillua.

 

Meillä toteutetaan Harville Hendrixin: Kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu- teoksen oppeja ja hyvin menee Suosittelen vaikka pukinkontiin yhteiseksi luettavaksi joulun pyhinä!

Yleisesti ottaen olen sitä mieltä (perustuen sekä omaan että ammatilliseen kokemukseen), että onnellinen ja tyydyttävä parisuhde alkaa rakentua vasta sitten, kun MIESKIN tajuaa parisuhteen ja kumppaninsa arvon ja on valmis itsekin siihen satsaamaan. Kyllä me naiset aina olemme parisuhdetta hoitamassa - yksin. Väsymme ja se on sitten siinä.

Ja sinäkin ap kirjoittelet ja ihmettelet sitä, että mitä piristystä SINÄ keksisit suhteeseenne? Olet valmis satsaamaan ja oletan sinun itsesi kuitenkin haluavan toiselta sitä mitä sinä olet antamassa? Mikä sinä olet sinä 100%:sti tekemään? Mies tehkööt oman osuutensa ja se on osuus on aina liitossa 50:50.

Ja tehoikkain tapa on keskustella kumppanin kanssa.

 

Luin eräästä parisuhdeoppaasta, että nainen kohtelee miestä siten, kuin hän haluaisi miehen kohtelevan itseään eli NAINEN haluaisi hemmottelua, romantiikkaa, halailua, suukottelua, kynttiläillallisia jne. Mies puolestaan kohtelee naista siten, kuin hän haluaisi itseään kohdeltavan: ei turhia lässytyksiä rakkaudesta, seksiä kun siltä tuntuu, seesteistä ja riidatonta, suhtkoht siisti koti ja ruokaa, puhutaan kun on asiaa jne. Kunpa kumpikin osapuoli ymmärtäisi antaa toiselle sitä, mitä se kumppani oikeasti haluaisi.

 

Pillua.

 

Mutta parisuhteessahan saa pitkän päälle pillua harvemmin kuin sinkkuna ollessa. Ja mitä ne miehet haluaa, jotka roikkuu parisuhteessa mutta eivät itse halua seksiä (ainakaan sen oman puolison kanssa)?

 

Luin eräästä parisuhdeoppaasta, että nainen kohtelee miestä siten, kuin hän haluaisi miehen kohtelevan itseään eli NAINEN haluaisi hemmottelua, romantiikkaa, halailua, suukottelua, kynttiläillallisia jne. Mies puolestaan kohtelee naista siten, kuin hän haluaisi itseään kohdeltavan: ei turhia lässytyksiä rakkaudesta, seksiä kun siltä tuntuu, seesteistä ja riidatonta, suhtkoht siisti koti ja ruokaa, puhutaan kun on asiaa jne. Kunpa kumpikin osapuoli ymmärtäisi antaa toiselle sitä, mitä se kumppani oikeasti haluaisi.

Niimpä, hyvin sanottu. Kuma kumpikin osapuoli ymmärtäisi antaa toiselle sitä, mitä se kumppani oikeasti haluaisi. Mitä se sitten on niin se jää arvoitukseksi kun tuntuu että se siisti koti, ruoka, seksi, seesteinen ja riidaton arki ei riitä. Meillä taitaa olla roolit päälaellaan kun minulle riittäisi se perus arki ja mies kaipaa hellyyttä ja kipinää. Tosin seksille voisi olla aina enemmän aikaa mutta olisi kiva jos se toinenkin osapuoli tekisi alotteita enkä aina minä =(

 

Seksin merkitystä parisuhteessa ei voi liikaa korostaa. Sen annostelu on avainasemassa suhteen onnistumiseksi. Enkä tarkoita, että sitä pitäisi olla paljon, vaan juuri sen verran kuin osapuolet haluavat. Jos määrä on nolla, on sekin ok, kunhan molemmat ovat samaa mieltä. Seksiin saa nivottua kaiken kahdenkeskeisen ja parisuhteen kannalta oleellisen: rakkauden, hyväksymisen, yhteisymmärryksen, hellyyden, hyväntahtoisuuden, kauniit sanat, tärkeät keskustelut, välttämättömät sopimukset eli ME KAKSI. Loppu - koti, lapset, ruoka, työ, harrastukset, siivoaminen, raha, matkailu, sukulaiset - on täydennystä ja ns. viitekehys meille kahdelle.

 

Seksiä hanasta.

Ja sitten muita asioita , kuten kumppanuutta ja läheisyyttä, logistiikkaa ja riskinjakoa. Eli siis kiteyttäen asioita jotka johtavat siihen että seksiä saa hanasta.

 

Paljon täällä palstalla puhutaan siitä kuinka mies vaan makaa sohvalla ja nainen haluaisi keskustella ja hoitaa parisuhdettaan. Sen on pakko olla muutakin kun siisti koti, ruoat valmiina ja kaukosäätimet odottamassa...

Kotityöt voi yrittää tehdä yhdessä. Yritän auttaa puolisoani kaikin tavoin. Siivoan ja tiskaan ja pesen pyykkiä. Ja halaan säännöllisesti.

Harrastan paljon liikuntaa, se väsyttää.

Joskus tulee tosiaan vaan löhöttyä sohvalla, kun ei yksinkertaisesti JAKSA mitään.
Onko tosiaan niin, että naisen mielestä miehen on PAKKO haluta koko ajan tehdä jotain?

Ettei voi vaan olla?

Kamala ajatus, että kaikki valveillaoloaika pitäis aktiivisesti tehdä jotain. Tai jaksaa keskustella suhteen ongelmakohdista rakentavasti aina kun NAINEN niin sattu haluamaan.

Onneksi nykyinen puolisoni ei vaadi tuollaisia.

 

No pilluahan tuo tekis mieli

 

Onnistunut avioliitto on arjen sietoa. Sitä se elämä suurimmaksi osaksi on ja siitä se ilo ja onni löytyvät, jos ovat löytyäkseen.

Miten jaksat olla liitossasi, jos sitä pitää ihan sietämällä sietää? Voi siitä erotakin.

Itse en kestäisi sellaisessa liitossa, jossa pitäisi "sietää". Kyllä se minulla, onneksi, kallistuu nauttimisen puolelle.

 

Minäkin olen ihmetellyt tuota käsitystä, että arki on jokin väistämättä eteen tuleva mörkö, jota pitää sietää ja kestää hampaat irvessä. Miksei arki voi olla kaikessa arkisuudessaan mukavaakin. Jos arjella tarkoitetaan tylsyyttä ja huonotuulisuutta, niin voihan se paha päivä sattua pyhäksikin. Tai just synttärinä tai hääpäivänä ottaa pattiin niin saakelisti. Meillä ainakin rakastetaan ja riidellään sen verran railakkaasti, että arkikin on kaikkea muuta kuin tasaista ja tylsää.

 

pillua ja paljon..

 

Kerran päivässä pillua.

 

Kyllä minäkin peräänkuulutan sen arjen sietämisen puolesta. Jos suhteesta katoaa kaikki yllätyksellisyys, ihanien asioiden odottaminen (nuorempana oli edes häiden suunnittelua, vauvasta haaveilua, uuden vauvan yrittämistä, asunnon rakentamista, jotka olivat äärimmäisen työläitä, mutta toivat tunteen, että tulevaisuudella on paljon annettavaa) ja toinen vain jatkaa vuodesta toiseen sohvalla makaamista, niin kyllähän se alkaa nyppimään naista.

Minustakin tuntuu, että yleensä nainen on se, joka järjestää yllätyksiä, suunnittelee hääpäiväksi ohjelmaa, ilmoittaa, että nyt lähdetään ravintolaan syömään, varaa itse pöydän jne. Mies on ihan onnellinen, jos hän saa perjantai-iltana pari pulloa olutta, lauantaina saunan jälkeen panon ja sunnuntaina saa rauhassa katsoa Formulaa. Ei ihme, jos nainen rupeaa miettimään, että hei toi jätkäkö oli se ihana mies, johon ihastuin ja tätä retalettako pitää loppuikä katsella.

Siinä elämäntilanteessa voi tulla mieleen, että miksi hemmottelisin miestä, kun hänkään ei jaksa mitään tehdä minun itseni eteen. Kaikki pitää aina moneen kertaan pyytää: Hieroisitko kulta kipeitä hartioitani hetken? Tehtäiskö jotain kivaa viikonloppuna? Jos siivottais nyt yhdessä niin mentäiskö sen jälkeen yhdessä suihkuun..?

 

Kaikki pitää aina moneen kertaan pyytää: Hieroisitko kulta kipeitä hartioitani hetken? Tehtäiskö jotain kivaa viikonloppuna? Jos siivottais nyt yhdessä niin mentäiskö sen jälkeen yhdessä suihkuun..?

Mitäs jos sanot miehelle, että meeppä tohon pitkäksesi niin hieron sinua. Mun mies ainakin tykkää. Otan jotain kosteusvoidetta tai öljyä ja teen miehelle kokovartalohieronnan (siis ihan OIKEEN hieronnan). "Tehtäsikö JOTAIN kivaa viikonloppuna?" ... mikset itse suunnittele jotain ja sano miehelle selvät suunnitelmat. "Jotain" kivaa on putkiaivoille liian vaikeeta. Mieti itse, varaa paikat, hommaa liput tms. minne sitten haluatkin. Ja miksi ensin pitää siivota, mikset vaan sano, että mentäiskö yhdessä suihkuun? Kyllä sitä elämässä ehtii siivoamaan ihan varmaan. Asiat tärkeysjärjestykseen.

Meillä ei elämä ole arjen sietämistä, se on yhtä juhlaa ja joskus myös ruusuilla tanssimista. Arki ja juhla ei ole jotain erilaista, meillä on joka päivä kivaa päivästä riippumatta.

 

JA edelleen "sano miehelle, hieron hartioitasi".. missä on ne miehet, jotka hierovat, ilman erikseen pyytämistä!!!!!!!!!!!!!!!!

 

JA edelleen "sano miehelle, hieron hartioitasi".. missä on ne miehet, jotka hierovat, ilman erikseen pyytämistä!!!!!!!!!!!!!!!!

Pitää sanoa hiero pillua...se toteutuu joskus pyytämättäkkin...

 

Asian vierestä: Kaks miestä jutteli, kumpi on mukavampi, joulu vai vaimon kanssa sänkypuuhat. Eka pohti, että naimahommat, johon toinen tokaisi, että joulu on kyllä useammin.

 

JA edelleen "sano miehelle, hieron hartioitasi".. missä on ne miehet, jotka hierovat, ilman erikseen pyytämistä!!!!!!!!!!!!!!!!

Meillä asuu sellainen. Se on vähän liiankin innokas hieromaan, aina ei kerkee alas istumaan.

 

Ruokaa ja pillua.