Kosketuksen puute

Hei!

Kirjoitan tätä sekä mieheni että itseni puolesta. Olemme olleet 15 vuotta naimisissa. Asiat ovat muuten ihan ok mutta minua surettaa suhteessamme hellyyden puute ja kyllä seksiäkin voisi olla useammin. Mieheni mielestä olen epänormaali nainen kun kaipaan kuulemma lapsellisesti kosketusta. Kertokaa, hyvät naiset ja miehet, kuinka teidän mielestänne asia on!

Mieheni ei omaaloitteisesti halaa eikä koske minua muutenkaan koskaan. En edes muista milloin hän on sanonut rakastavansa minua. Seksiä on pari kertaa kuukaudessa useimmiten minun aloitteestani. Olen vuosien varrella käynyt läpi monenlaista: olen miettinyt mikä minussa on niin pahasti vialla, onko hänellä joku toinen jne. Välillä on tuntunut katkeralta, kun olen miettinyt millaista voisi olla. Nyt olen alkanut ajatella, että hän on luonteeltaan sellainen eikä muuksi muutu. Hänen mielestään tällainen sisar-veli-avioliitto on täysin normaali ja minä se outo.

Meillä on niin paljon yhteistä ettemme haluaisi erota. Sanokaa, olenko outo ja vaadinko liitolta mahdottomia. Seksistä selviän yksinkin mutta hellyyden ja kosketuksen puute tuntuu tosi pahalta. Iho aivan kihelmöi välillä kosketuksen puutteesta. Mies useimmiten suuttuu kun pyydän koskettamaan. Hän ei itse kuulemma kaipaa koskemista eikä hellyyttä lainkaan. Elävätkö muut tällaisessa liitossa? Onko muilla samanlaisia miehiä? Kuinka jaksatte? Asiasta emme voi keskustella enkä ole kertonut koskaan kenellekään.

 

Ettei miehesi vain olisi homo? Noin paha läheisyttömyys ei ole normaalia.

Muuten, jos et kerran ole tyytyväinen elämääsi, vaan kärsit, miksi roikut mokomassa parisuhteessa? Tuolla menolla tulet vain katkeraksi vanhukseksi, jolla jäi elämä elämättä.

 

Miehen koskettaminen merkitsee naiselle vaatimusta seksistä. Minun koskettaminen loppui hiljakseen kun vaimon peppu ja rinnat muodostuivat niin kielletyiksi alueiksi. Naista on liian vaikea koskettaa...

 

No et ole yhtään epänormaali. Minä olen samanlainen. Kaipaan kosketusta ja läheisyyttä lähes kokoajan. Oltu samanaikaa yhdessä kun tekin. Välillä ollu huonot ajat, nyt taas hyvät. Kyllä meillä mies halaa jokapäivä ja antaa pusuja ja sanoo että rakastaa. Sekään ei aina tahdo mulle riittää.. Ymmärrän, ettei toinen ole samanlainen, eikä halua kokoajan kyhnätä ihossa kiinni. Mutta kyllä nyt rakastava puoliso sanoo sen ääneen ja osoittaa sen jotenkin, että välittää. Seksin määrästä en tiedä, mä haluisin useammin, nyt ollaan joskus kerran viikossa, joskus 3-5 krt. viikossa. Mutta jos menee yli viikko, etten saa, se vaikuttaa koko olemukseen ja mielialaan..
Tsemppiä sulle. Ei se erota kannata, asioista pitää puhua niinkauan, että kumpikin on tyytyväinen..

 

<<<Miehen koskettaminen merkitsee naiselle vaatimusta seksistä. Minun koskettaminen loppui hiljakseen kun vaimon peppu ja rinnat muodostuivat niin kielletyiksi alueiksi. Naista on liian vaikea koskettaa...


Mutta todellinen ongelma ylläolevassakin on PUHUMATTOMUUS. Ei ole keskusteluyhteyttä, jolla olisi korjattu tuo tilanne: että se EI tarkoita aina seksiä (tätä viestiähän mies36 sanot?).

 

Sitäkin olen miettinyt. Olen suoraan kysynytkin. Mieheni suuttui ja piti tietenkin loukkauksena kysymystäni. Helpompi olisi tietää sekin totuus kuin koko ajan miettiä, missä on vika. Mieheni mielestä minussa kun vaadin läheisyyttä. Ulkonäössäni yms. ei kuulemma ole vikaa.

 

Ei yhtään, minun vanhempien suhteessa tuollainen on aivan tavallista, lahjoja ostetaan vain ja ainoastaam jouluna ja syntymäpäivänä, ja mitä tulee seksiin niin antaa olla

...Mutta...Mutta...

 

Saat varautua, että kosketuksen puute tulee lisääntymään.

Ei se ole sinusta riippuvainen asia.
Kumppanisi vain ei pidä siitä ja ihminen on sellainen, joksi hän on syntynyt. On turha elätellä muutosta.
Tilanne on ihan sama, kuin jos et pidä tupakansavussa olosta, niin tuskin alat pitää siitä opettelemallakaan.
tai jos himosi on suolapala suklaan sijaan, niin harvemmin asia muuttu toiseksi.

Minulla oli sama hellyydenkipu koko avioliiton. mies
on naismainen mies. yli kymmeneen viimeiseen vuoteen hän ei koskenut minuun lainkaan ei ollut rakastelutarvetta, ei mitään.
Sinä aikana minulla oli aikaa tonkia vikoja itsestäni, miettiä aids-oireita ja tutkailla homo-asioita.
Oli helpotus, kun viimein paljastui työpaikka-päivä-pano.

Olisi pitänyt jo aikojen alussa olla yrittämättä miellyttää enemmän ja ymmärtää lähteä. mutta se haikailu ei enää auta.

Nyt olen tavannut miespuolisen miehen, eikä minun tarvii hakea vikoja itsestäni - kyllä kelpaan ja sen myös tuntee, ja hellyyttä on yllin kyllin, kaikenlaista, päivittäin.

Tämä vuodatus ei ole tarkoitettu katkeraksi vuodatukseksi
vaan valaisemaan, että on ihmisia, jotka eivät ole empaattisia, ja että he ovat sitä mitä ovat , ja että se pitää huomioida omissa toiveissaan.

Silloin kun päätin lopettaa sen painajaismaisen liittoni, en edes kuvitellut koskaan muuta, kuin saada elää lopun elämäni yksin, että saan mennä nukkumaan yksin. Jo se tavoite tuntui taivaalliselta, ettei minun tarvitse hävetä itseäni toiselle kelpaamattomana.
Mutta sitä en arvannut lainkaan, että minulle oli varattuna aivan odottamaton korvaus vuosikausien pettymyksistä.

 

Elellään jo mamman kans kahdestaan ja meillä olen minä joka kärsin kosketuksesta ja läheisyyden puutteesta. Itse silittelen rapsuttelen ja halailen päivisinkin ja tietenkin kahdenkeskisenä aikana. Omaaloitteisesti ei vaimoni koske minuun ja jos pyyrän jotain sellaista niin se tulee vastenmielisesti. Aivan kuin sillä olisi 'peniskammo' ja muitakin estoja minua kohtaan. Mielestäni kuitenkin olen siisti ja puhdas mies. Hänelle kyllä kelpaa koskettelu ja nauttii siitä ja se tulee minulta pyytämättä mutta minä jään ilman.

 

Meillä mies ei tykkää, jos menen koskemaan. Ei sen puoleen aina uskallakaan, koska torjutuksi tuleminen sattuu. Siihen ei ikinä totu.

Sanokaa, ihmiset, olenko epänormaali vai normaali, kun kaipaan kosketusta! Aion näyttää näitä miehelleni. Hän ei puhu tällaisista asioista kavereidensa kanssa eikä ole lukenut kirjoja jne. joten hänellä ei ole tällaisista asioista oikein näkemystä. Hänen mielestään aikuinen ihminen ei kaipaa kosketusta ja piste. Löytyisipä jostain tilasto. Luulen että lähes kaikki kaipaavat kosketusta ja hellyyttä ikään katsomatta.

 

Mulla on vähän samanlainen tilanne kuin sinulla. muistan suhteemme alökuaikoina, kun rakastelun välillä oli ollut viikko mieheni sanoi seksin jälkeen, että lupaa mulle rakas, ettei koskaan pidetä näin pitkää taukoa.
Melko pian asia kuitenkin muuttui, musta tuli kerjäävä, itseään tyrkyttävä huonolla itsetunnolla varustettu puoliso. Alussa kokeilin kaikki keinot jolla saisin mieheni lähelle, tyrkytin ja tarjosin tein välillä halpamaisen ja naurettavan nartun itsestäni. Sitten epätoivoisena yritin toisenlaista taktiikkaa, torjuin ja olin viileä. Välillä itkin ja välillä huusin.
Ymmärrän kyllä, että talon rakentaminen ja lapsen syntymä vie voimia, mutta olisi mukava välillä olla haluttava vaimo ja saada kosketusta. Meillä raskausaika vei tilanteen tosi pahaksi, me ei oikeastaan edes koskettu toisiimme viiteen kuukauteen. Tai minä yritin ja tulin torjutuksi.
Nyt varmaan ilkeimmät sanoo ja ajattelee, että olen ruma ja kauhea ja mies ravaa vieraissa.. Pidän kuitenkin itsestäni ja kodista hyvää huolta, teen töitä sen eteen, että olen mieheni silmissä viehättävä. Jotenkin ymmärtäisin torjumiset jos mieheni tosiaan kävisi vieraissa, ei kuulemma käy..
Toiset miehistä ovat kai vaan niin ""kylmiä"". Oma mieheni on kuitenkin tosi herttainen ja kiltti, läheisyyttä ja seksiä saisi vain olla useammin kuin kerran kuussa minun aloitteesta..
Miten muut joilla on täälaisia ongelmia olette asiaa hoitaneet? Voiko se mies muuttua?

 

Et todellakaan ole outo. Parisuhteeseen kuuluu yhtenä osana myös koskettaminen. Se, johtaako se sitten pidemmälle, on teistä itsestänne kiinni. Ei pitäisi yleistää, mutta miehet koskettelevat eniten silloin, kun he haluavat sekstailla eli koskettelu liittyy seksiin. Naiset taas kaipaavat kosketusta ensisijaisesti sen kosketuksen vuoksi. He tarvitsevat ensin hellyyttä, että haluaisivat seksiä.

Luulen, että arki on astunut liittoonne ja tarvitsisitte jotain piristystä löytääksenne toisenne uudelleen. Se mikä se piristys voisi olla, on teidän itse löydettävä ja sitä on myös kummankin haluttava. Ehdottaisin kuitenkin vaikka kahdenkeskistä pientä matkaa, jossa voitte keskittyä vain toisiinne ja yhdessäolemiseen. Kenties se saisi teidän muistamaan miksi alunperin rakastuitte toisiinne ja sitä kautta löytämään toisenne uudelleen.

Sanoit, ettette voi keskustella asiasta. Miksi? Onhan teidän - riidan uhallakin - pystyttävä puhumaan asiasta tai se ei todellakaan muutu miksikään. Tiedän, ettei se ole helppoa, mutta yksi vaihtoehto suhteenne parantamiseen voisi olla avioparikurssi tai parisuhdeneuvola. Rohkeasti vain härkää sarvista ja tsemppiä!!!!

 

Ei pitäisi muodostaa mielipiteitä asioista silloin kun kuulee vain toista osapuolta. Minä olen se mies, jota tässä nyt koko asiantunteva ja kaikentietävä naisjoukko ruotii. Voin ilmoittaa, että kaipaan kyllä läheisyyttä omasta mielestäni ""normaalin"" määrän. Olen joskus sanonutkin hänelle, että haluaisin enemmän hellyyttä kuin suoraan asiaan menemistä. Vaimoni käyttä sanontaa, että hänestä tulee piru jos ei ole vähään aikaan ""saanut""..""saamisella"" minun on annettu ymmärtää kunnon panoa, eikä silloin kukaan ole puhunut hellyydestä. Sanon suoraan, että pelkään tilanteita, jolloin minun pitää kyetä onnistumaan ja tekemään hänet tyytyväiseksi. Eihän siinä ennen mitään ongelmia ole ollutkaan, ongelmat alkoivat sen jälkeen kun kuulin itsestäni laatusanoja, joita en viitsi tässä yhteydessä edes kirjoittaa.. no, lievimpiä lienee ""akka"" ja ""tuhkamuna"".
Noista jokainen voi päätellä asioita ja tehdä omia johtopäätöksiään. Sen verran haluan sanoa, että minussa ei ole fyysistä vikaa, en ole myöskään impotentti, ellei sellaiseksi lasketa tiettyjä tilanteita, jolloin tunnelma latistuu vaimon loukkaavien kommenttien myötä. Mielestäni seksi on luonnollinen asia, joka tuottaa molemmille mielihyvää, ei sellainen, että toinen antaa ja toinen saa.. tai miksei välillä niinkin, muttei pääsääntöisesti. Myös nainen voisi joskus koskea ja tehdä aloitteen.
En ole mikään hyvä kirjoittaja, enkä saa tähän niitä tuntoja, jotka pohjimmiltani haluaisin sanoa. En myöskään innostu näistä keskustelupalstoista, mielestäni nämä asiat pitäisi pystyä puhumaan kahden kesken. Nyt kuitenkin tunnen tarvetta ""puolustautua"" ja tehdä sen etenkin muidenkin miesten kuin omasta puolestani. ""Asiantuntevat"" naiset , jotka lynkkaavat meitä miehiä joukolla saavat tietysti mielipiteensä sanoa, mutta pitää muistaa, että asioilla on yleensä kaksi puolta.. ja kyllähän nämä hauskojakin on..esim. se seikka, että joku ehdotti minua homoksi oli aika hyvä..

 

Hyvä kirjoitus Mies,

Sinä olet kokenut sellaista kohtelua suhteessasi, mitä kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan.

Kun silti jatkat suhdetta, voisitte yrittää päästä sellaiseen tilanteeseen, ettei sinulle tule painetta panoista. Voisitte jutella siitä, että jos sinusta tuntuu, ettei seksi luista juuri sillä kerralla hyvin tai jos edellisestä kerrasta on sinulle liian vähän aikaa, voisit tyydyttää naisesi toisin kuin munallasi, vaikka käsillä ja leluilla...

Naisesi kuvauksesta päätellen voisit joku kerta sitoa sen sänkyyn kiinni (hellästi mutta päättäväisesti) ja surrutella dildolla niin, että siltä meinaa kunto loppua. Eiköhän tahti kellossa muutu ja nainen huomaa, että ei siihen aina munaa tarvita ja näin sinunkin pelko jokakerran onnistumisesta voisi haihtua

Mies ja ap,

Muutoin teille suhteissanne ehdotan ihan rehellistä hierontaa: niska, selkä ja niin, että molemmat kumppanit tekevät vastavuoroisesti toiselle.

Hyvää rentouttavaa läheisyyttä ilman seksipaineita. Vaikka voihan sitä hierontaa halutessa jatkaa tarvittaessa alemmaksikin...

Selkeät molemmille sopivat säännöt, niin ei tule pettymyksiä siitä, mitä hieronta tarkoittaa ja pitäisikö sen johtaa seksiiin.

 

Tottakai sinä olet ihan normaali. Ei miehesikään epänormaali ole, vain aivan erilainen. Siinä se on ja tämän pettymyksen kanssako meinaat koko elämäsi elää?. Sairastut.

Itselläni oli samanlainen ja lisäksi pelkäsi seksiä. Myöhemmin osoittautui, että mies oli himojaan pidättelevä piilohomo ja lisäksi kiinnostunut pikkupojista.

Ammattini vuoksi satun tietämään, että seksi- ja läheisyyskammoisia miehiä on pilvin pimein. Kumma kun ovat jonkun naisen saaneet kiusatakseen. Minusta se on aikamoista pettämistä, että menee naimisiin haluamatta koskettaa toista.
Saattaa samanlaisia olla naisissakin, näin olen ymmärtänyt, mutta hiukan vähemmän kuin miehissä.

 

Sanoittaja Chrisse Johansonin emämoka laulussa ""Rakkaus on hellyyttä: "" ...kosketuksen puutetta mikään ei voi korvata""

 

Minä en tiedä noista mitään, pitkän yhdessäolon jälkeen.

Olen tosi väsynyt tähän parisuhteeseen.

 

Olet aivan oikeassa, että asioilla on kaksi puolta ja hyvä, että toit esille myös oman kantasi. Olet myös siinä oikeassa, että nämä keskustelupalstat eivät ole oikea paikka teille ja itseasiassa ei muillekaan ruotia henkilökohtaisia ongelmia. Tosin saahan näistä erilaisia mielipiteitä, joita ei kyllä pidä ihan niin kirjaimellisesti ottaa.

Itse päätätte, mitä asiallenne teette, mutta se on selvää, että pelisäännöt hellyyden ja seksin suhteen teidän on tehtävä. Olen samaa mieltä yhden kirjoittajan kanssa siitä, että sovitte hellyydestä (tiettyinä kertoina tai tiettynä ajanjaksona), jolloin EI seksiä. Opitte samalla toisistanne jotain, kenties uuttakin - eikä kummallakaan tule suorituspaineita. Jossain vaiheessa sitten varmaankin herää halutkin tai sitten ei.

Ja niinkuin miehet rakastavatkin puhumista ja parisuhteen ongelmista keskustelemista, niin mielestäni teidän kyllä pitäisi puhua syvällisesti tästä asiasta. Mutta niinkuin sanoin, mielipiteitä tällä palstalla löytyy, itse päätätte...Nämä seksi- ja hellyysasiat ovat yksi yleisimpiä riidan aiheita parisuhteessa, ette ole mitenkään poikkeuksellisia - jos yhtään helpottaa...rohkeutta ja pitkämielisyyttä teille molemmille.

 

Vaikka usein kuuleekin aivan järjettömiä mielipiteitä, on kuitenkin tosiasia, että kylmyys suhteessa yllättää toimivuudellaan, ja selvittää samalla hiusten halkomiseksi osoittautunutta geneerisyyttä. Yksilötasolla luulisi olevan selvää, että empaattisuus johdattelee meidät ja tukiryhmämme kohti huomaamattomia haittatekijöitä. Me emme tiedä mitä tapahtuu todella, jos takaapäin naiminen vaatii täsmällisyyttä ja päättäväisyyttä, ja kannustaa kehittämään asianosaisiin kohdistuvia ongelmia.

 

Hei!

Kirjoitan tätä sekä mieheni että itseni puolesta. Olemme olleet 15 vuotta naimisissa. Asiat ovat muuten ihan ok mutta minua surettaa suhteessamme hellyyden puute ja kyllä seksiäkin voisi olla useammin. Mieheni mielestä olen epänormaali nainen kun kaipaan kuulemma lapsellisesti kosketusta. Kertokaa, hyvät naiset ja miehet, kuinka teidän mielestänne asia on!

Mieheni ei omaaloitteisesti halaa eikä koske minua muutenkaan koskaan. En edes muista milloin hän on sanonut rakastavansa minua. Seksiä on pari kertaa kuukaudessa useimmiten minun aloitteestani. Olen vuosien varrella käynyt läpi monenlaista: olen miettinyt mikä minussa on niin pahasti vialla, onko hänellä joku toinen jne. Välillä on tuntunut katkeralta, kun olen miettinyt millaista voisi olla. Nyt olen alkanut ajatella, että hän on luonteeltaan sellainen eikä muuksi muutu. Hänen mielestään tällainen sisar-veli-avioliitto on täysin normaali ja minä se outo.

Meillä on niin paljon yhteistä ettemme haluaisi erota. Sanokaa, olenko outo ja vaadinko liitolta mahdottomia. Seksistä selviän yksinkin mutta hellyyden ja kosketuksen puute tuntuu tosi pahalta. Iho aivan kihelmöi välillä kosketuksen puutteesta. Mies useimmiten suuttuu kun pyydän koskettamaan. Hän ei itse kuulemma kaipaa koskemista eikä hellyyttä lainkaan. Elävätkö muut tällaisessa liitossa? Onko muilla samanlaisia miehiä? Kuinka jaksatte? Asiasta emme voi keskustella enkä ole kertonut koskaan kenellekään.

Olemme mieheni kanssa olleet 6 vuotta yhdessä ja hän tosi harvoin koskee minuun ja kun koskee niin tekis mieli itkee, koska se tuntuu niin ihanalta, kaipaan kosketusta todella paljon ja tosi harvoin mieheni niin tekee. Harvoin tulee itse halaamaan ja pussaamaan minua, en ymmärrä miksi. Mikä minussa on vialla....

 

Ei teissä ole mitään vialla.
Mies itse ei tunne kosketusta erityisen hyvänä, niin siksi ei pidä tarpeellisena koskettaa.
Hyvin tiedän miltä kosketuksen puute tuntuu.
Sen vaan joutuu hyväksymään.
Muistakaa kuitenkin nauttia niistä vähistäkin kosketuksista.

 

"Naiset taas kaipaavat kosketusta ensisijaisesti sen kosketuksen vuoksi."
Onko näin että _kaikki_ naiset kaipaavat kosketusta? Miksi sen oletetaan olevan selviö ja jos näin ei ole, on kummallinen? Miksi erilainen ihminen aina nähdään kummallisena ja outona?
Ei näitä asioita voi yleistää niin että ellei kaipaa kosketusta on jollakin tavalla outo kun taas kun haluaa kosketusta on taas se normaalitila. Ihmisiä on erilaisia ja ihmiset voivat vuosien ja vuosien kuluessa muuttua, riippuen ihan elämäntilanteistakin, saattavat kaivata kosketusta alkuun, mutta joku/jotkut asiat muuttuvat niin että enää ei kosketus miellytä. Voi olla että ihminen ei itsekään osaa sanoa miksi muuttuu niin, ei siinä silloin auta puhuminen kun ei vaan itsekään osaa sanoa. Silloin se keskustelu vaan lukkoaa tilannetta entisestään eikä ainakaan vie eteenåäin hyvässä mielessä. Ainut mikä voisi auttaa on sen helpommin koskettavan toimesta tapahtuva ystävällinen kosketus silloin tällöin mihin ei liity mitään vaatimusta muusta, sellaiseen olisi jo sen toisenkin helpompi vastata kun ilmassa ei ole pakkoa ja vaatimusta. Ainoastaan hyväksyntää että olet ihan hyvä, et mitenkään outo.

 

Voisikohan olla niin että ihmiset jotka lapsuudessaan ovat saaneet vanhemmiltaan ja läheisiltään liian vähän huomiota ja aikaa myöhemmin parisuhteessaan ovat koko ajan vaatimassa puolisoltaan ikään kuin korvausta ja kompensaatiota lapsuudelleen? Ikäänkuin sitä vajetta pitäisi puolison olla täyttämässä. Toisaalta ihmiset jotka lapsuudessaan ja nuoruudessaan eivät ole tottuneet ja oppineet halaamaan kuin korkeintaan onnittelutilanteessa, heille halaaminen ja koskettaminen on vierasta. Siis syyt niihin ettei osaa koskettaa ja halia tai ei tunne mitään tarvetta jatkuvalle koskettelulle voivatkin olla tyystin muuta kuin empatiakyvyttömyyttä.

 

miehenikään ei oma-aloitteisesti halaile eikä koskettele kuin harvoin. En muista että olisi sanonut kertaakaan ääneen minulle rakastavansa.

Eipä ole haitannut minua, koska tiedän että rakastaa.
Minä halaan miestäni mennen tullen aina kun tuntuu siltä, että tarvitsee koskettaa toista, yleensä monta kertaa päivässä. Kun mies istuu ruokapöydän ääressä, pussaan päälaelle tai niskaan ja rutistan. Kun istuu sohvalla menen kainaloon ja nostan miehen käden harteilleni ja rutistan häntä siinä samalla. Joskus tuuppii pois, että menehän siitä minä yritän lukea tätä tai katsoa tämän lätkämatsin, mutta ei silleen kiukkuisesti eikä ilkeästi koskaan ole kohdellut. Eipä ärise, ei ole koskaan haukkunut eikä lyönyt eikä torjunut mun halauksia tuon kummemmin.
Kun ollaan saunassa pesen selän ja joskus koko miehen jos siltä tuntuu, tosin pesee mies minunkin selän, mutta muuten hänen puoleltaan se koskettelu on enemmän seksiin liittyvää.


Tosin meillä on seksiä kyllä ollut alusta saakka melkein päivittäin ja on näin vanhanakin useamman kerran kuukaudessa ja siinä yhteydessä ei ole epäilystäkään etteikö rakkautta olisi puolin ja toisin.

Näillä ollaan menty 43 vuotta avioliittoa eteenpäin. Olen tyytyväinen, mieheni on aina näyttänyt tekemisillään, että hän rakastaa minua, lapsiamme ja lastenlapsiamme ja on osoittautunut käytöksellään ja teoillaan myös rakkauteni arvoiseksi ihmiseksi. En ole tarvinnut tämän enempää tunnustuksia sen vakuudeksi.

 

Kyllä yhtähyvin voi nainenkin olla kosketuksista pitämätön henkilö.
Jos minuun kosketaan, niin se tuntuu aina iellyttävältä.
Lapsesta saakka ollut näin.
Sitä olen miettinyt miltä henkilöstä kosketus tuntuu silloin kun se on epämiellyttävää.
Kutittaako kosketus, vai hävettääkö se.
Tai liitetäänkö se aina seksiin.