Abortti kaduttaa, kohtalotovereita?

Pian tulee vuosi siitä, kun keskeytin raskauteni. Olin silloin juuri eronnut eksästäni, lapsi oli siis hänen. Emme olleet edes puheväleissä, ajattelin että en yksin pysty lapselle hyvää tulevaisuutta tarjoamaan. Nyt kuitenkin omatunto on alkanut soimata, jos saisin menneen ajan takaisin, pitäisin lapsen. Tuska on kamala, kun tiedän että sitä lasta en enää takaisin saa.

Toivon ettette takertuisi minun ja eksäni kuvioon, vaan kertoisitte kommentteja ja ajatuksia jos myöskin kadutte aborttianne. Sitä tuskaa kukaan muu tuskin voi edes kuvitella, kun ihminen, joka sen on kokenut itse.

 

En tosiaan ymmärrä tuskaasi sillä en ole aborttia tehnyt. Mutta annan silti neuvon, että hae apua. Varaa aika vaikka ammattihlön juttusille.

 

minulle on tehty abortti reilut kaksi vuotta sitten. kyllähän sitä joskus haikailee ja miettii, mutta toisaalta.. tiedän, että ratkaisu oli oikea. minua myös "lohduttaa" ajatus siitä, että ilman aborttia, meillä ei olisi nyt juuri tätä kohta 1-vuotiasta ihanuutta elämässämme.

 

Ei ole kokemusta minullakaan. Hae jutteluapua tms. joltain ihan oikealta asiantuntijalta (ei siis täältä), ettei asia pääse muodostumaan liian isoksi möröksi.

 

Mä en ymmärrä sellasia ihmisiä jotka tekee abortin ns. mukavuussyistä enkä myöskään sellasille sympatiaa anna.

 

Mä en ymmärrä sellasia ihmisiä jotka tekee abortin ns. mukavuussyistä enkä myöskään sellasille sympatiaa anna.

ja tämä mielipide oli pakko tulla juuri nyt tähän ilmoittamaan ?

 

Mä en ymmärrä sellasia ihmisiä jotka tekee abortin ns. mukavuussyistä enkä myöskään sellasille sympatiaa anna.

Peesi!

 

Kadun,koko loppuelämäni.

 

Mä en ymmärrä sellasia ihmisiä jotka tekee abortin ns. mukavuussyistä enkä myöskään sellasille sympatiaa anna.

Peesi!

tätä ei nyt kysytty, joten älkää viitsikö silloin vastata

 

mä kaduin aikani, mutat ajanmyötä tilanne helpottui ja nyt en enää osaa katua kun mulla on ihana poika jota mulla ei olis jos en aborttia silloin joskus olsi tehny...
mä aina koitin miettiä niitä syitä jotka mut silloin pisti tekemään abortin, se helpotti kun tiesi että se oli oikea ratkaisu... mutat suosittelen tosissaan ammattihenkilölle puhumista

 

Minä kaduin kaksi ja puoli vuotta. Kaksi ekaa vuotta itkin vauvan perään ja hän oli viimeinen illalla ja ensimmäinen aamulla ajatuksissani. Henkinen kipu oli musertavaa..

Nyt olen raskaana kolme ja puoli vuotta myöhemmin ja tuska on hellittänyt. Joskus ajattelen lasta, minkäikäinen hän olisi, miltä hän näyttäisi ja mitä hän olisi jo oppinut.

Uskon että kannan tuota muistoa lopun ikääni.
Minulla oli erittäin painavat syyt päätökseeni ja silti ehkä sittenkin tein väärän valinnan.

 

en kadu! Asia oli TARKKAAN mietitty. En oikeestaan koskaan ajattele asiaa. Siitä on kauan. Se oli kuin edellisessä elämässä. Jos tuntuu, että asia vaivaa, niin hae ihmeessä apua.

 

En minäkään kyllä kadu, oikea päätös oli. Enkä osannut mieltää alkiota millään tavalla vielä ihmiseksi, kun oli niin alussa. Kokemuksena ei ollut silti mitenkään mukava, kivut olivat helvetilliset, kun lääkkeillä tehtiin. Jotenkin tuntuu, että sinulla on nyt muita ongelmia taustalla, jotka aiheuttavat tunteita, jotka kanavoituvat abortin kautta. Jos se abortti on tavallaan helppo kohde, jonka syyksi voi laittaa ehkä tiedostamattaankin pahan olon. Tai toki aborttikin voi aiheuttaa suurta surua, mutta meneeköhän tuo jo vähän yli.. Enkä nyt tarkoita millään pahalla, mutta kuulostaisi vähän siltä.

 

KADUTTAA! Olen pienen lapsen äiti ja olen katunut aborttia 12-vuotta ja EN anna itselleni anteeksi sitä että lopetin sen ihmisen elämän. Abortin saa liian helposti tehtyä. Se on mielestäni väärin. Se ei KOSKAAN ole oikein. Mikään ei ole syy lopettaa toisen ihmisen elämää. Miksi minä saan elää mutta en antanut lapseni elää ja nähdä maailmaa? Tämmöisiä ajatuksia minulla. Sitä ei pitäisi sallia tehdä lainkaan. Surullista että saa Ihminen joka katuu aidosti sitä mitä on tehnyt, sillä on sydän.

 

Lapseni syntyisi ihan näinä päivinä jos en olisi tehnyt aborttia. Ja kaikille tunnetuille ja tuntemattomille jumalille kiitos siitä, että tein. Ei kaduta, eikä tulekaan kaduttamaan, edes pienintäkään syyllisyyden pistoa en ole kokenut, vaikka miten ultrakuvia ihmettelin ja asiaa yritin ajatella. Noin siinä käy jos ei pysty seisomaan omien päätösten takana.

 

Hei!

Olen 18vuotias tyttö, lukio vielä kesken, asun vanhempien luona yms.. Jouduin tekemään abortin n. kuukausi sitten. Mietin ratkaisua jonkin aikaa, mutta lähipiirin "hiljainen" painostus sai minut tekemään päätöksen.. Ja en kai voi sitä kieltääkkään, nyt jo kaduttaa.

Tiedän että olen hyvin nuori äidiksi, mutta oikeastaan kuka mulle on sanomaan milloin olisin ollut valmis? mielestäni äitiyteen kasvetaan eikä synnytä. Taloudelliset asiat olisivat olleet täysin kunnossa, keskustelimme jo asiasta äitini kanssa. Meillä olisi ollut monta aikuista ihmistä mua tukemassa enkä todellakaan olisi ollut yksin. Lisäksi lapsen isä olisi voinut olla kuvioissa, mikä olisi halunnut.

En tiedä miksi en ottanut itselleni aikaa enemmän harkita asiaa.. muistan miettineeni vielä "miksi mä näin teen" ja sen jälkeen nielaisseeni ensimmäisen pillerin naisten klinikalla (joka siis lopettaa raskaushormoonin tuottamisen)...

Toivoisin että jokainen, iästä riippumatta joka aborttia miettii, harkitsisi hyvin tarkkaan asian. En tosin tiedä voiko asiasta ikinä olla varma, mutta tiedän ettei oman rakkaan lapsen synnyttäminen olisi iki maailmassa kaduftanut.

Päätöstä tehdessäni mietin lähinnä nuoruuttani ja sitä miten kaikki on minulla vielä edessä. Haluan matkustella ja nähdä maailmaa, opiskella, etsiä itseäni ja olla onnellinen. Ajattelin että mikäli lapsen synnyttäisin, en voisi kaikkea näistä edellä mainituista toteuttaa. Tottahan se on, mutta oma lapsi.. on se eri asia.

Ihan pos. testistä lähtien mulla sytty joku ihmeen äidin vaisto ja rupesin jotenkin miettimään tätä "lasta".. en ikinä oo ollut tunteellinen ihminen, mutta tän suhteen oon.

Tuun katumaan varmaan loppu elämäni tätä päätöstä koska se mitä annoin pois, en tuu koskaan saamaan enää takaisin.




PS: sorit sekavasta tekstistä.

 

Minä varasin ajan klinikalle, mutten tehnyt. Ja nyt, yli 10 vuotta tuon jälkeen, olen erittäin kiitollinen siitä, että en tehnyt. Luulen, että siinä pelastettiin monta henkeä.

 

KADUTTAA! Olen pienen lapsen äiti ja olen katunut aborttia 12-vuotta ja EN anna itselleni anteeksi sitä että lopetin sen ihmisen elämän. Abortin saa liian helposti tehtyä. Se on mielestäni väärin. Se ei KOSKAAN ole oikein. Mikään ei ole syy lopettaa toisen ihmisen elämää. Miksi minä saan elää mutta en antanut lapseni elää ja nähdä maailmaa? Tämmöisiä ajatuksia minulla. Sitä ei pitäisi sallia tehdä lainkaan. Surullista että saa Ihminen joka katuu aidosti sitä mitä on tehnyt, sillä on sydän.

Olen samaa mieltä että abortin saa Suomessa liian helposti. Esimerkkinä jos henkilö haluaa vaihtaa sukupuolta Suomessa niin hän käy valtavan prosessin ensin läpi ennenkuin siihen annetaan lupa. Mutta ihmiselämän päättyminen on yhden lääkärikäynnin ja lomakkeen täytön takana.

Suomessa abortin syistä pitäisi poistaa sosiaaliset syyt. Se ei ole edes mikään oikea syy. Muutenkin aborttiin tulisi suhtautua paljon vakavammin. Edelleen se täytyy sallia mutta tiukemmin ehdoin.

 

Abortin saa liian helposti? Mikset muuta maahan, jossa sitä ei saa, niin voit olla tyytyväinen tuntemattomien ihmisten raskauksista. Amnesty on ihmisoikeuksien puolella, ja kannattaa naisten oikeutta aborttiin.

Ei kukaan mene huvikseen kyseiseen toimenpiteeseen, yksinkertaisesti jokaisen asia. Joku ei pysty, ei halua, yhtälailla sama ahdinko ja pätevä syy. Jos aborttia pitäisi tiukentaa, niin sitten pitäisi ehkäisy kieltää lailla, kun on väärin sitten se kun siittiöt eivät pääse hedelmöittymään?

Eikä kaikki kadu aborttia ja se on ok

 

Abortin saa liian helposti? Mikset muuta maahan, jossa sitä ei saa, niin voit olla tyytyväinen tuntemattomien ihmisten raskauksista. Amnesty on ihmisoikeuksien puolella, ja kannattaa naisten oikeutta aborttiin.

Ei kukaan mene huvikseen kyseiseen toimenpiteeseen, yksinkertaisesti jokaisen asia. Joku ei pysty, ei halua, yhtälailla sama ahdinko ja pätevä syy. Jos aborttia pitäisi tiukentaa, niin sitten pitäisi ehkäisy kieltää lailla, kun on väärin sitten se kun siittiöt eivät pääse hedelmöittymään?

Eikä kaikki kadu aborttia ja se on ok

Miksei mennä huvikseen ko.toimenpiteeseen, jos se on vain umpisuoleen verrattava solumöykky?

 

No oliko cicceli sen arvoinen?

 

Miksei mennä huvikseen ko.toimenpiteeseen, jos se on vain umpisuoleen verrattava solumöykky?

Siks kun umpisuolileikkaukseenkaan ei mennä huvikseen

 

Siks kun umpisuolileikkaukseenkaan ei mennä huvikseen

Harvapa leikattua umpisuolta, tai sitä leikkaustakaan murehtii kuin ehkä 2-3 viikkoa jälkikäteen.

Ei ne mieti että missähän se umpisuoli on nyt, kirjoittaisiko se ylioppilaaksi ensi keväänä, minkä näköinen se olisi nyt?

 

Harvapa leikattua umpisuolta, tai sitä leikkaustakaan murehtii kuin ehkä 2-3 viikkoa jälkikäteen.

Ei ne mieti että missähän se umpisuoli on nyt, kirjoittaisiko se ylioppilaaksi ensi keväänä, minkä näköinen se olisi nyt?

No en mieti tollaisia keskeytyksenkään kohdalla

 

No en mieti tollaisia keskeytyksenkään kohdalla

Aika moni miettii.