vierailija
IS:
"Kolumni: Työn pitää kotouttaa, ei Kelan – passivoiva järjestelmä täytyy korjata
Hyvinvointivaltion rakentajat eivät toivoneet kansalaisten passivoimista rakentaessaan järjestelmää, kirjoittaa kolumnissaan Seida Sohrabi.
Seida Sohrabi
20:02
Kirjoittaessani viime kolumnissani maahanmuuttopolitiikkamme ongelmista, en osannut odottaa, että samana päivänä Helsingin Sanomat uutisoisi Ruotsin muuttuvasta linjasta. Ruotsin pääministeri Stefan Löfven myöntää, ettei Ruotsi ole onnistunut tarpeeksi hyvin tulijoiden integroimisessa, mistä on seurannut mm. maata riivaavat jengiväkivaltaisuudet.
Maahanmuuton määrällä ja maahanmuuttopolitiikan laadulla on suora yhteys rinnakkaisyhteiskuntien syntymiseen. Ruotsi on ottanut paljon enemmän maahanmuuttajia vastaan kuin mitä sen kantokyky ja kokemus kestävät.
Ruotsi meni idealismi edellä realismin sijasta.
Ruotsissa joka viides on joko ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttaja. 30-vuotiaista joka kolmas on ulkomaalaistaustainen. Suomeen verrattuna luvut ovat valtavia. Vieraskielisten määrä Suomen väkiluvusta on noin kahdeksan prosenttia. Väestöön suhteutettuna Suomessa on vähiten vieraskielisiä kaikista Pohjoismaista.
Entisenä kiintiöpakolaisena kirjoitan vahvalla kokemuksen äänellä. Aikaisemmin Kelassa asiantuntijana työskennelleenä ja nykyisin työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa työskentelevänä kaipaan maahanmuuttopolitiikkaamme konkreettisia muutoksia.
Kantavana linjana on oltava, että Suomi asettaa pelisäännöt, eivät tulijat. On satsattava henkilökuntaan, joka toimii vastaanottotehtävissä tietoisena strategiasta. Tässä tarvitaan pohjalaista asennetta ja karjalaista lempeyttä.
Maahanmuutossa itsessään ei ole mitään ongelmaa, jos kotoutuminen, kotouttaminen ja työllistyminen toimivat. Hälyttävä huoltosuhde vaatii, että jotain pitää tehdä.
Sosiaaliturvajärjestelmämme on passivoiva – se täytyy korjata. Työn pitää kotouttaa, ei Kelan. Työn täytyy olla aina, kaikille, kannattavampaa kuin työstä kieltäytyminen. Valtion tehtävänä ei ole luoda suoraan uusia työpaikkoja, vaan puitteet työ- ja elinkeinoelämälle. Tämä vaatii verojen selkeää alentamista.
Työmarkkinatuella tai peruspäivärahalla oleva viisihenkinen perhe voi saada sosiaalietuuksia yli 3 000 euroa kuukaudessa, kun kaikki Kelan tuet, lisät ja korotukset lasketaan yhteen bruttoetuuksina. On kestämätöntä, että pääkaupunkiseudun toimeentulotuen asiakkaista noin 40 prosenttia ja asumistuen asiakkaista noin 30 prosenttia ovat vieraskielisiä ja että vain puolet Suomen maahanmuuttajanaisista käy töissä. Tilastoissa tietyt kieliryhmät erottuvat epäsuotuisasti.
1960–1970-luvun hyvinvointivaltion rakentajat eivät toivoneet kansalaisten passivoimista rakentaessaan järjestelmää.
Turvapaikkapäätöksiä on tehtävä nopeammin – on inhimillisesti väärin ja taloudellisesti kannattamatonta panna ihmisiä odottamaan vuosia turvapaikkapäätöksiä. Jos johonkin humanitäärisen maahanmuuton osa-alueeseen kannattaa panostaa, on se kiintiöpakolaisten vastaanottoon – auttamalla lapsiperheitä.
Maahanmuuttajavaltaisista alueista on päästävä eroon tekemällä parempaa kaupunkisuunnittelua. Pakkaa kannattaa sekoittaa ja koulutuksen laatuun panostaa. Viranomaispalveluissa kuten Kelassa pitää päästä asteittain eroon vieraskielisistä puhelinpalveluista. Miten voimme odottaa ihmisten työllistyvän, jos suomen kielen asemaa heikennetään?
Korjausehdotuksia on enemmän kuin on tilaa kirjoittaa. Summa summarum; maahanmuutossa kuten missä tahansa uudessa asiassa pitäisi edetä vähitellen. Laatu edellä."
"Kolumni: Työn pitää kotouttaa, ei Kelan – passivoiva järjestelmä täytyy korjata
Hyvinvointivaltion rakentajat eivät toivoneet kansalaisten passivoimista rakentaessaan järjestelmää, kirjoittaa kolumnissaan Seida Sohrabi.
Seida Sohrabi
20:02
Kirjoittaessani viime kolumnissani maahanmuuttopolitiikkamme ongelmista, en osannut odottaa, että samana päivänä Helsingin Sanomat uutisoisi Ruotsin muuttuvasta linjasta. Ruotsin pääministeri Stefan Löfven myöntää, ettei Ruotsi ole onnistunut tarpeeksi hyvin tulijoiden integroimisessa, mistä on seurannut mm. maata riivaavat jengiväkivaltaisuudet.
Maahanmuuton määrällä ja maahanmuuttopolitiikan laadulla on suora yhteys rinnakkaisyhteiskuntien syntymiseen. Ruotsi on ottanut paljon enemmän maahanmuuttajia vastaan kuin mitä sen kantokyky ja kokemus kestävät.
Ruotsi meni idealismi edellä realismin sijasta.
Ruotsissa joka viides on joko ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttaja. 30-vuotiaista joka kolmas on ulkomaalaistaustainen. Suomeen verrattuna luvut ovat valtavia. Vieraskielisten määrä Suomen väkiluvusta on noin kahdeksan prosenttia. Väestöön suhteutettuna Suomessa on vähiten vieraskielisiä kaikista Pohjoismaista.
Entisenä kiintiöpakolaisena kirjoitan vahvalla kokemuksen äänellä. Aikaisemmin Kelassa asiantuntijana työskennelleenä ja nykyisin työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa työskentelevänä kaipaan maahanmuuttopolitiikkaamme konkreettisia muutoksia.
Kantavana linjana on oltava, että Suomi asettaa pelisäännöt, eivät tulijat. On satsattava henkilökuntaan, joka toimii vastaanottotehtävissä tietoisena strategiasta. Tässä tarvitaan pohjalaista asennetta ja karjalaista lempeyttä.
Maahanmuutossa itsessään ei ole mitään ongelmaa, jos kotoutuminen, kotouttaminen ja työllistyminen toimivat. Hälyttävä huoltosuhde vaatii, että jotain pitää tehdä.
Sosiaaliturvajärjestelmämme on passivoiva – se täytyy korjata. Työn pitää kotouttaa, ei Kelan. Työn täytyy olla aina, kaikille, kannattavampaa kuin työstä kieltäytyminen. Valtion tehtävänä ei ole luoda suoraan uusia työpaikkoja, vaan puitteet työ- ja elinkeinoelämälle. Tämä vaatii verojen selkeää alentamista.
Työmarkkinatuella tai peruspäivärahalla oleva viisihenkinen perhe voi saada sosiaalietuuksia yli 3 000 euroa kuukaudessa, kun kaikki Kelan tuet, lisät ja korotukset lasketaan yhteen bruttoetuuksina. On kestämätöntä, että pääkaupunkiseudun toimeentulotuen asiakkaista noin 40 prosenttia ja asumistuen asiakkaista noin 30 prosenttia ovat vieraskielisiä ja että vain puolet Suomen maahanmuuttajanaisista käy töissä. Tilastoissa tietyt kieliryhmät erottuvat epäsuotuisasti.
1960–1970-luvun hyvinvointivaltion rakentajat eivät toivoneet kansalaisten passivoimista rakentaessaan järjestelmää.
Turvapaikkapäätöksiä on tehtävä nopeammin – on inhimillisesti väärin ja taloudellisesti kannattamatonta panna ihmisiä odottamaan vuosia turvapaikkapäätöksiä. Jos johonkin humanitäärisen maahanmuuton osa-alueeseen kannattaa panostaa, on se kiintiöpakolaisten vastaanottoon – auttamalla lapsiperheitä.
Maahanmuuttajavaltaisista alueista on päästävä eroon tekemällä parempaa kaupunkisuunnittelua. Pakkaa kannattaa sekoittaa ja koulutuksen laatuun panostaa. Viranomaispalveluissa kuten Kelassa pitää päästä asteittain eroon vieraskielisistä puhelinpalveluista. Miten voimme odottaa ihmisten työllistyvän, jos suomen kielen asemaa heikennetään?
Korjausehdotuksia on enemmän kuin on tilaa kirjoittaa. Summa summarum; maahanmuutossa kuten missä tahansa uudessa asiassa pitäisi edetä vähitellen. Laatu edellä."